Sairastelua ja sukeltamista

Thaimaalaisten tapaa tehdä töitä katsottaisiin hyvin pahalla Suomessa. Suomessa kaikki on minuttiaikataulutettu ja hyvin suorituskeskeisestä töihin tulosta aina työpäivän viime minuuteille asti. Täällä ei todellakaan lasketa mitään tuottavuusprosentteja! Ilmapiiri on täysin toinen. Aika on tietyllä tapaa pysähtynyt. Joka päivä on sunnuntai. Täällä töitä tehdään sillä asenteella, että seuraavanakin päivänä ehtii ja loikoillaan kesken työpäivän, jos tekemistä ei ole. Yksi asia päivässä riittää. Jos jaksaa, niin voi tehdä kaksi. Työajatkin ovat aika lailla liukuvia. Ihmiset on hymyileväisempiä ja rennompia eikä pitkät työpäivät tunnu ollenkaan pitkiltä. Ainakaan musta.

Olen huomannut myös omien ruokailutottumusten kääntyneen päälaelleen. Suomessa en juurikaan syö pastaa, perunaa, riisiä tai vaaleaa leipää, mutta täällä niitä tulee syötyä jossain muodossa melkein joka päivä! Riisi on se pääraaka-aine, jota syödään aina aamiaiselta jälkiruoissa asti! Tietysti siina jonkinlaisessa öljysoijasokeri-pohjaisessa kastikkeessa. Kasvikset käy myös kaikki pannun kautta, joten niiden maku ja ravintoaineet häviää kuumennettaessa, mutta bakteerit tuhoutuvat. Thaimaalaista ruokaa ei juuri tarvitse pureskella. Sen voi vain niellä. Toinen ravinnonlähde täällä on hedelmät; ananas, vesimeloni, mango, lime, naranja ym. Hedelmiä voi toki syödä sellaisenaan, mutta niitä on suositumpaa juoda mehun tai smoothien muodossa. Kolmantena ravinnonlähteenä on kanan, sian tai ravun liha. Suomessa ruokaa koostuu mulla hyvin eri tavalla: Syön pääasiassa paljon tuoreita hedelmiä, kasviksia, vihanneksia, papuja, pähkinöitä sekä maitotuotteita. Kanaa tai muuta lihaa tulee syötyä hyvin harvoin.

Jos jonkin thaimaalaiset taitavat hyvin ruuanlaitossa, on se tuoreiden yrttien ja mausteiden käyttäminen. Ei, se ei ole yhtä kuin tulinen tai mausteinen. Olen itse rakastunut thaimaalaiseen basilikaan. Siinä on sitruunanmakua, mikä tekee siitä normaalia basilikaa raikkaamman ja hieman kirpsakamman. Täältä saa aika paljon ns. länkkäriruokaa kuten ruisleipää (realin tapaista ja todella kallista), pastaa, maustekurkkuja, jopa apetinan fetakuutioita, norjalaista lohta ja kermaviiliä saa ostettua, näin vain muutaman mainitakseni. Siinä mielessä kiva paikka asua, että perinteisen thaikkuruuan lisäksi täältä löytyy kaikkea tapaksista italialaisiin pitsoihin ja jopa sushiin! Kunnolla ikävöin kuitenkin maitorahkaa sekä raejuustoa. Jotain kaipaa vasta, kun sitä ei saa. Joitakin asioita ei taas kaipaa, vaikka niitä saisikin.

Kun olin selvinnyt ensimmäisen viikon migreenistä, oli vuorossa ruokamyrkytys. En olisi osannut kuvitellakaan oireiden perusteella, että kyseessä olisi ollut ruokamyrkytys! Vatsa oli kuin pallo ja munuaispohjainen kipu säteili selkään. Työkaveri pääsi onneksi heittämään mut skopolla klinikalle keskellä yötä. Siellä sitten odottelin kivuissani puolisen tuntia, vaikka mua ennen oli vain yksi tanskalainen poika jonossa, jolla oli täysin samat oireet. Pääsin sitten lopulta lääkärin luokse, joka totesi, että ruokamyrkytys. Tossa on lääkkeet, se tekisi 1200 THB! Sain kymmenen kappaletta antibiootteja, saman verran pahoinvointi ja kipulääkkeitä sekä jonkinlaista imodiumia vastaavaa jauhetta, joka mun piti sitten sotkea veden kanssa. Kaikki tietysti nätisti pakattuina omiin pikku minigrip-pusseihinsa. :D Viisi päivää elin lääkkeiden ottamisen aikataululla omien vakinaisten lääkkeideni lisäksi. Olin kyllä skeptinen lääkkeiden toimivuuteen ruokamyrkytystapauksessa. Kaksi päivää se vei neljän seinän sisällä hajoamista. Nukuin 99% tuosta ajasta. Vessan lattialla. Kerran kun vähänkin mukava asento löytyi, ei siitä kannattanut luopua. Täällä siis suurinosa lääkäreistä epäilee kaikilla olevan ruokamyrkytys tai dengue, koska ne ovat yleisimmät sairaudet, jotka aiheuttavat äkillisiä sekä rajuja oireita.

Tästä episodista toivottuani ja töihin takaisin päästyäni, päätin aloittaa kunnonkohutus bootcampin yhdessä personal trainerin kanssa vähän etukäites uuden vuoden lupauksena. Täällä 21 tuntia pt:n kanssa maksaa 12,000 THB eli alle 300€. Chris on 24-vuotias entinen armeijan palveluksessa töissä ollut iso lihaskimppu. Painot eivät kuulema riitä tuolla salilla hänelle. Olevinaan liian kevyitä. Keskusteltiin Chrisin kanssa treeniohjelmasta edellisenä iltana. Olin itse ajatellut lähinnä käyväni kuntosalilla hänen kanssaan kolmesta neljään kertaan viikossa, mutta rytmi olikin tämä: 3-1-3. Eli kolme treenipäivää, yksi vapaapäivä ja taas kolme treenipäivää. Siinä vähän leuka tippui, kun kuulin tulevani käymään puntilla kuudesti viikossa.

Vähänkö jännitti mennä! Ensimmäisen viikon treenien jälkeen lihakset huusi hoosiannaa kirjaimellisesti. Jopa hengittäminen sattui välillä. Toisaalta tiesin ensimmäisen viikon olevan se pahin. Ensimmäiset treenipäivät tuosta kolmen jaksosta käytetään intervalliin (ei mun juttu!), toinen päivä vatsan ja selän kimpussa, ja kolmantena pumputaan lihasta yläkroppaan. Enkä saa syödä mitään pahoja ja lyhyitä hiilihydraatteja viiden jälkeen. Eli ei herkkuja, pastaa, riisiä tai perunaa. Vain paljon hedelmiä, vihanneksia ja proteiinipitoista ruokaa. Banaanipannukakut. Nyyh. Ne sai jäädä. Melkein. :D

Punttis itsessään maksaa tähän päälle vielä 2000 THB kk:ssa. Aika suolainen hinta, mutta liikuntamahdollisuudet täällä on hyvin rajalliset mun mieleen, joten päätin antaa punttikselle mahdollisuuden. Mun mielikuva ei todellakaan ole muuttunut siitä, mitä ajattelin punttiksen olevan; naiset crosstrainereissa ja miehet ähisemässä painojensa kanssa. Niin se vain on täälläkin. Mulla meni punttikseen jo maku ensimmäisellä käynnillä: Täynnä pelkkää testosteronia ja egoilevia miehiä sekä paljon teknisiä vempaimpia. Plaah. Ei millään tavalla kutsu ainakaan mua. Käyn punttiksella vain sen takia, että se on ainoa paikka, missä voi täällä edes yrittää harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Chrisiltä on myös tullut kuittailua mm. baletista, joten heitin sille pienen haasteen. Viimesen yhteisen tunnin mä vedän sille baletin alkeita. Katotaan sit kenelle treenaaminen on helppoa ja kenelle ei. Balettiin kun ei tarvitse voimaa eikä sitä voi edes kutsua liikunnaksi Chrisin mukaan.

Sukeltamaankin olen aina välillä ehtinyt. Itsenäisyyspäivänä meillä oli pootti täynnä iloisia suomalaisia (ja ruotsalainen ?!). Taisi se Maamme-laukukin kajahtaa ilmoille pitkähäntäveneesssä matkalla KTD:n veneelle. Uudet kohteet ja hieno merenalainen maailma! Ainakin nuo fisut ovat täällä paljon suurempia kuin muualla. Esim. lepakkokalat ovat ainakin kaksinkertaisia kooltaan verrattuna niihin, joita olen aikaisemmin nähnyt sukellellessani. Sukeltaminen on raskasta hommaa, kun sitä tekee paljon, mutta samalla hyvin rauhoittavaa. Kun muut joogaa rauhoittaakseen mielensä, mä sukellan! Kaikista jännintä oli kuitenkin tuolla sukellusreissulla katsoa, kun ruotsalaisvahvistuksemme vapaasukeltajana ui vieressä ilman laitteita 20 metrissä. Vau!

Toinen sukellusreissu jäikin sitten hieman lyhyeksi. Pääsin kivasti sukeltamaan ensimmäisen sukelluksista, kunnes ihoni ilmoitti vahvasta allergisesta reaktiosta jo veden alla kutinan muodossa. Onneksi oli pitkä märkäpuku päällä! Kämmeniin nousi todella kutiava nokkosihottuma vedestä poispäästyäni. Eipä siinä muu auttanut, kun huuhtoa iho mahdollisimman hyvin, vetää allergialääkettä naamaan, kortisointivoidetta käsiin ja odotella ajan kulumista. Jäipi siis toinen sukellus väliin. Eipä tuo toisaalta liiemmin harmittanut, sainpahan hiukkasen omaa aikaa keskellä merta odotellessani muita kauniina päivänä. Olisi sitä huonomminkin voinut työpäivänsä viettää. :)

Illalla suomalaiset kokoontuivat juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää Earth Houselle. Earth house on THE paikka, minne suomalaiset kokoontuvat milloin minkäkin juhlallisuuden vuoksi. Yksi divemastereista taisi kutsua kyseistä paikkaa tämän saaren parhaaksi vi.inakaupaksi (!). Lieneekö sillä osuutta asiaan...? Itse kävin vain nopeasti toivottamassa itsepäisyyspäivää kaikille ja ja tulin nukkumaan univelkoja pois, muiden jatkaessa juhlintaa. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että nukkua pitää kunnon yöunet, koska muuten 63h työviikkoa ei jaksa.