Keskuksella olen oppinut taas paljon uutta, pieniä ja isoja asioita. Kalenteri alkaa olla selkolukuinen, kykenen laskuttamaan asiakkaita itsenäisesti, osaan vaihtaa reguun nyt suukappaleen ja tarvittaessa kuivapukuletkun ja tankkienkin täyttö menee rutiinilla. Logistiikka vaan tahtoo välillä olla vaikeaa (ainakin pään sisällä), kun pitää muistaa monen monta pientä asiaa kerralla ja tarkistaa sitten vielä lopuksi kaikki, ettei mikään varaus mene toisen kanssa päällekkäin. Olen myös välillä niin innoissani hommista, että unohdan syödä. :D
Ihmetys on vieläkin suuri siitä, kuinka paljon työstä on sukelluskamojen huoltoa ja paperihommia. Niihin voisi kuluttaa vaikka 12h joka päivä! Maileja mailien perään, laskutusta, puhelimeen vastailua ja varausten ylöskirjoittamista, oppilaskansioiden hakua ja niiden täyttöä, luokituksien tekoa...pelkkä ajatuskin saa hymyilemään, vaikka tässä tilanteessa kai pitäisi olla se stressilelu, jota puristella toisessa kädessä? Kun on oikeasti mahtavat työkaverit ja ihana työ, jonne menee aina hymyillen, miksi ressata? Hiki kyllä valuu koko työvuoron ajan, mutta se kuuluu asiaan, kun rahtaa yli 20 kg painavia tankkeja ylös ja alas päivän mittaan...eipä tarvitse puntille mennä enää uudestaan hikoilemaan töiden jälkeen. :)
Vaihtoon liittyvät (paperi)hommat eivät kyllä tosin ole liikkuneet yhtään mihinkään ja tuntuu, että lista tehtävistä hommista vain kasvaa päivä päivältä...A4 kokoinen paperi ei taida tässä vaiheessa enää riittää. Pieniä asioita, joita pitää ottaa huomioon ennen lähtöä, kuten lentolippujen varaaminen. :D
