22.-23.9
Mun piti keksiä itselleni tekemistä maanantaiksi Airlie Beachillä, joten aattelin, että miksei, rahaa on mennyt jo muutenkin ihan liikaa, niin halusin lentää helikopterilla Whitsunday Islandien yli. Tosin päädyin helikopterin sijaan vesitasoon ja snorklausretkeen. Tuli paljon halvemmaksikin, sain lentää pienellä vesitasokoneella ja snorklata keskellä Isoa Valliriuttaa. Ne näkymät oli jotain aivan uskomatonta! En oo ikinä nähnyt niin kirkasta ja puhdasta vettä meressä! Näkyvyys oli helposti jopa 40 metriä. Meillä oli ns. oma uima-allas (kahden ison riutan välinen alue), jossa saatiin snorklailla ja pulikoida tunnin verran ihan kaikessa rauhassa. En olis vaan millään halunut tulla pois. Merenalaiseen maailmaan ei vaan ikinä kyllästy. Se on kuin iso telkkari, jossa vaihtuu ohjelma 24h vuorokaudessa ja jota voi töllättää jatkuvasti siihen kyllästymättä. Voi kun tuolla retkellä olisi ollut mahdollisuus sukeltamiseen! Oli muuten tosi outoa laskeutua veteen ja nousta ylös ilmaan vesitasolla. Paljon pehmeämpää ja kevyempää kuin normi kiitoradalle laskeuduttaessa. Odotin pomppusta kyytiä, mutta se oli kaikkea muuta! Illan vaan chillailin ja tein ruokaa. Oli veto ihan kokonaan pois. Nukahdin ennen yhdeksää jo.
Tiistaiksi oli varannut purjehdusvene-snorklausretken. Keski-ikä oli lähemmäs 50 vuotta, mutta ei mua haitannut. Halusin päästä vaan snorklaamaan ja näkemään fisuja. Fisuja näkyikin jonkun verran. Ihanin yllätys koko reissussa oli löytää neljä kilpparia lepäilemästä lähellä yhtä hiekkasärkeä. NELJÄ! On todella harvinaista, että voi nähdä niin monta samanaikaisesti. Vanhin oli varmasti lähemmäs 150-vuotias. En ole ikinä nähnyt niin isoa kilpikonnaa. Missään. Kilven halkaisija leveyssuunnassa oli ainakin metrin. Se oli paljon ryppyisempikin kuin ne kolme nuorta kilpparia. Käytinkin koko snorklausajan niiden luona olemiseen ja täydellisen kuvan saamiseen. Takaspäin tultaessa mun piti keksiä, mistä keksin tekemistä kahdeksaksi tunniksi ennen yöbussin lähtöä Agnes Wateriin. Päädyin shoppailemaan ja löhöilemään.
24.-26.9
Agnes
Water on TODELLA pieni paikka. Siellä asuu vakinaisesti vain vajaa
300 ihmistä. Siellä oli ihan kyläkauppakin! Kävin myös varaamassa itselleni Castaway-retken
perjantaiksi. Castaway on yhden miehen yritys, joka järjestää
retken Middle Islandille. Saarella yövytään kaksi yötä
telttaillen ilman juoksevaa vettä ja kokoaikaista sähköä. Sähkö
tulee aurinkopaneelin kautta. Middle Island on kansallispuistoksi
merkattu, joten saarella saa yöpyä vain alle 20 ihmistä
kerrallaan. Reissusta enemmän tuonnempana.
Yövyin
Beachside Packpacker hostellissa, jossa oli siisteimmät kylpyhuoneet
ja yhteiskeittö, jota olen ikinä nähnyt hostellimaailmassa!
Pyykkikone oli kuitenkin rikki ja sain lainata henksun pesukonetta.
Ei olisi kannattanut. Kaikki tummat vaatteet tulivat ulos täynnä
pientä valkoista nukkaa. Olin pienesti ärtynyt! Toisen olijan
mukaan se oli täysin normaalia (?!). Mulle taas ei ole ikinä
aikaisemmin käynyt missään hostellissa näin pyykkien kanssa.
Illan rapsuttelinkin sitten vaatteita nukasta pehmeän karhunkielen
avulla. Jopa pomo ilmesty paikalle ja ihmetteli tapahtunutta.
Seuraavalle pyykkääjälle kävi ihan samoin kuin mun vaatteille,
mutta se ei ilmeisesti asiasta valittanut. Yökin meni täysin
pipariksi, kun taas vaihteeksi kännissä olevat ihmiset eivät
välittäneet siitä, että 30 ihmistä heidän yläpuolellaan
yrittää nukkua. Onhan joka hostellissa säännöt, että meluta ei
saa eikä alkomahoolia käyttää kymmennen jälkeen illalla, mutta
ei sitä kukaan oikeasti valvo. Varsinkaan, kun työntekijät (toiset
reppureissaajat) ryyppäävät välillä itse mukana. Olin todella
kiukkuinen kuin ampiainen aamulla.
Myöhästyin
retken breeffauksestakin väsymykseni vuoksi, mutta onneksi yksi
lähtijöistä käveli sattumalta vastaan ja joka piti majapaikkaa
samassa hostellissa. Lento lähti iltapäivällä, ollen viimeinen.
Samalla kun ”keskustassa” olin, otin osaa halvalle
surffaustunnille, kolme tuntia 17D. Vertailun vuoksi esim. Byron
Bayssa sama lysti maksaa 60-90D tunti. Meitä oli 23D. Ohjaajina oli
kaksi keski-ikäistä old school- surffaria. Nuorimmat osallistujat
olivat 10-vuotiaita ja vanhimmat yli 30:siä. Hauskaa oli, vaikka
surffaus on todella raskasta puuhaa. Olin ihan poikki parin yrityksen
jälkeen. Jostain kuitenkin löysin voimaa, voiko sitä kutsua sitten
adrenaliinipiikiksi, ja jaksoin koko kolme tuntia surffata. Sain
pysyttyä pystyssä kolmen aallon verran, joten ei huono. Oon ylpeä
itestäni, vaikka toki olisi se voinut paremminkin mennä.
Suolavettäkin tuli nieltyä monen päivän edestä, mutta sitten
vaan köhittiin ja syljettiin ja uudestaan ottamaan aaltoja kiinni.
Castaway
reissu (pe-su 26.-28.9)
Mulla
oli viimeinen lento Tylerin (kanu) kanssa. Loput 13 ihmistä oli
menneet jo edellisillä lennoilla. Lennettiin siis tosiaan
nelipaikkasella cesnalla Middle Islandille 15 minuuttia. Bruce
(pilot) teki myös temppuja ilmassa, josta saatiin monta hauskaa
videota. Meitä oli lopulta 12 miestä ja vain kolme naista (!) +
Anna (supervisor ). Meillä oli käytössä kanootteja,
tuubing-renkaita (traktorien renkaiden sisäkumia täytettyinä
ilmalla), kalastusvälineet sekä riippumattoja. Se paikka oli
sellainen pieni kylä. Pieni rakennettu telttakatoskeittiö ja sitten
muutama hassu teltta, missä nukuttiin.
Lähdin
kävelemään Tylerin ja Philipin kanssa katsomaan auringonlaskua.
Saatiin pomppia isojen rantakivien yli, nousta kukkulalle ja vielä
sääasematorniin, jotta pystyttiin näkemään auringonlasku. Mä
lähdin takaisinpäin vielä kun valoa riitti hetkeksi ja näin siinä
samalla kahdeksan kengurua. Yhden pikkasen, joka matkusti äitinsä
vatsapussissa. Ne oli tosi suloisia elukoita! Meillä oli myös
leirissä kaksi kalkkunaa, joista toinen tuli välillä röyhkeästi
hyppimään keittiönpöydille ja katsomaan, josko jonkun pussin
saisi rikottua ja syötyä sen sisältöä. Sitä oli turha yrittää
häätäkään sen kummosemmin, koska se oli oppinut, että sille ei
käy mitään. Ilta vietettiin tutustuen toisiimme, vaahtokarkkeja
paahdelleen ja guunia juoden (paitsi mä). Kaikki mahdolliset
juomapelitkin käytiin läpi. Kana-peli nousi suurimmaksi hitiksi
sinä iltana. Musta oli paljon kivempaa katsoa, kun muut törttöili,
sen sijaan, että oisin itse ollut siinä mukana. Ilmasta huvia. :D
Mä menin aikaisin nukkumaan, koska halusin nousta katsomaan auringonnousun
seuraavana aamuna. Kello soi 5.30 am. Philip halusi nähdä sen myös,
joten tökkäsin Philipin hereille sen nukkuessa riippumatossa yön.
Oli kyllä nätti auringonnousu, vaikkei sitä suoraan nähtykään,
kun oltiin niin lähellä meidän majapaikkaa.
Tehtiin
päivällä reissu paikalliselle majakalle, missä saatiin kuulla
saaren historiaa ja siihen liittyviä murhatarinoita. Käveltiin
samalla päiväreissulla myös toiselle puolelle saarta katsomaan,
josko pojat löytäisivät rapuja ruuaksi yhdestä isosta poukamasta.
Paikka oli erityisesti kilppareiden ja keihäsrauskujen suosiossa,
mutta en nähnyt yhtään, koska oltiin siellä kesken päivän.
Takastullessa leirin läpi vaelteli kans muutama iso lisko. Toinen
kalkkunoista kävi kokeilemassa onneaan liskon kanssa. Sai hännästä
takasin. Tyhmä lintu. Kukaan meistä ihmisistä ei pelännyt liskoja vaan kaikki juoksi
hakemaan kameroitansa. Oltiin yksi iso japanilainen turistiryhmä, kun napattiin kuvia rivissä.
Ihan normi. :D Retkeltä sain paluulahjana palaneen nassun ja yli 100
hyttysen/aurinkokärpäsen pistoa. Hyttyset ei niinkään oo se
ongelma vaan nuo pienenpienet aurinkokärpäset. Jättävät pienet
jäljet, mutta kutiavat kymmenen kertaa enemmän!
Vielä
sillä välin kun muut viimeisenä päivänä hiljalleen lähtivät,
lähdettiin loppuporukalla melomaan kajakeilla. PIENTÄ aallokkoa oli
havaittavissa avomerellä, mutta otettiin se haasteena. Muiden
melontataidoista ennen mennyt ihan takuuseen, joten päätettiin
pysyä lähellä rantaa. Oli kyl superii alkaa vesisotaa! :)