maanantai 13. lokakuuta 2014

Lentämistä, snorklausta ja tuuliajolla olemista

22.-23.9



Mun piti keksiä itselleni tekemistä maanantaiksi Airlie Beachillä, joten aattelin, että miksei, rahaa on mennyt jo muutenkin ihan liikaa, niin halusin lentää helikopterilla Whitsunday Islandien yli. Tosin päädyin helikopterin sijaan vesitasoon ja snorklausretkeen. Tuli paljon halvemmaksikin, sain lentää pienellä vesitasokoneella ja snorklata keskellä Isoa Valliriuttaa. Ne näkymät oli jotain aivan uskomatonta! En oo ikinä nähnyt niin kirkasta ja puhdasta vettä meressä! Näkyvyys oli helposti jopa 40 metriä. Meillä oli ns. oma uima-allas (kahden ison riutan välinen alue), jossa saatiin snorklailla ja pulikoida tunnin verran ihan kaikessa rauhassa. En olis vaan millään halunut tulla pois. Merenalaiseen maailmaan ei vaan ikinä kyllästy. Se on kuin iso telkkari, jossa vaihtuu ohjelma 24h vuorokaudessa ja jota voi töllättää jatkuvasti siihen kyllästymättä. Voi kun tuolla retkellä olisi ollut mahdollisuus sukeltamiseen! Oli muuten tosi outoa laskeutua veteen ja nousta ylös ilmaan vesitasolla. Paljon pehmeämpää ja kevyempää kuin normi kiitoradalle laskeuduttaessa. Odotin pomppusta kyytiä, mutta se oli kaikkea muuta! Illan vaan chillailin ja tein ruokaa. Oli veto ihan kokonaan pois. Nukahdin ennen yhdeksää jo.

Tiistaiksi oli varannut purjehdusvene-snorklausretken. Keski-ikä oli lähemmäs 50 vuotta, mutta ei mua haitannut. Halusin päästä vaan snorklaamaan ja näkemään fisuja. Fisuja näkyikin jonkun verran. Ihanin yllätys koko reissussa oli löytää neljä kilpparia lepäilemästä lähellä yhtä hiekkasärkeä. NELJÄ! On todella harvinaista, että voi nähdä niin monta samanaikaisesti. Vanhin oli varmasti lähemmäs 150-vuotias. En ole ikinä nähnyt niin isoa kilpikonnaa. Missään. Kilven halkaisija leveyssuunnassa oli ainakin metrin. Se oli paljon ryppyisempikin kuin ne kolme nuorta kilpparia. Käytinkin koko snorklausajan niiden luona olemiseen ja täydellisen kuvan saamiseen. Takaspäin tultaessa mun piti keksiä, mistä keksin tekemistä kahdeksaksi tunniksi ennen yöbussin lähtöä Agnes Wateriin. Päädyin shoppailemaan ja löhöilemään.



24.-26.9

Agnes Water on TODELLA pieni paikka. Siellä asuu vakinaisesti vain vajaa 300 ihmistä. Siellä oli ihan kyläkauppakin!  Kävin myös varaamassa itselleni Castaway-retken perjantaiksi. Castaway on yhden miehen yritys, joka järjestää retken Middle Islandille. Saarella yövytään kaksi yötä telttaillen ilman juoksevaa vettä ja kokoaikaista sähköä. Sähkö tulee aurinkopaneelin kautta. Middle Island on kansallispuistoksi merkattu, joten saarella saa yöpyä vain alle 20 ihmistä kerrallaan. Reissusta enemmän tuonnempana.

Yövyin Beachside Packpacker hostellissa, jossa oli siisteimmät kylpyhuoneet ja yhteiskeittö, jota olen ikinä nähnyt hostellimaailmassa! Pyykkikone oli kuitenkin rikki ja sain lainata henksun pesukonetta. Ei olisi kannattanut. Kaikki tummat vaatteet tulivat ulos täynnä pientä valkoista nukkaa. Olin pienesti ärtynyt! Toisen olijan mukaan se oli täysin normaalia (?!). Mulle taas ei ole ikinä aikaisemmin käynyt missään hostellissa näin pyykkien kanssa. Illan rapsuttelinkin sitten vaatteita nukasta pehmeän karhunkielen avulla. Jopa pomo ilmesty paikalle ja ihmetteli tapahtunutta. Seuraavalle pyykkääjälle kävi ihan samoin kuin mun vaatteille, mutta se ei ilmeisesti asiasta valittanut. Yökin meni täysin pipariksi, kun taas vaihteeksi kännissä olevat ihmiset eivät välittäneet siitä, että 30 ihmistä heidän yläpuolellaan yrittää nukkua. Onhan joka hostellissa säännöt, että meluta ei saa eikä alkomahoolia käyttää kymmennen jälkeen illalla, mutta ei sitä kukaan oikeasti valvo. Varsinkaan, kun työntekijät (toiset reppureissaajat) ryyppäävät välillä itse mukana. Olin todella kiukkuinen kuin ampiainen aamulla.

Myöhästyin retken breeffauksestakin väsymykseni vuoksi, mutta onneksi yksi lähtijöistä käveli sattumalta vastaan ja joka piti majapaikkaa samassa hostellissa. Lento lähti iltapäivällä, ollen viimeinen. Samalla kun ”keskustassa” olin, otin osaa halvalle surffaustunnille, kolme tuntia 17D. Vertailun vuoksi esim. Byron Bayssa sama lysti maksaa 60-90D tunti. Meitä oli 23D. Ohjaajina oli kaksi keski-ikäistä old school- surffaria. Nuorimmat osallistujat olivat 10-vuotiaita ja vanhimmat yli 30:siä. Hauskaa oli, vaikka surffaus on todella raskasta puuhaa. Olin ihan poikki parin yrityksen jälkeen. Jostain kuitenkin löysin voimaa, voiko sitä kutsua sitten adrenaliinipiikiksi, ja jaksoin koko kolme tuntia surffata. Sain pysyttyä pystyssä kolmen aallon verran, joten ei huono. Oon ylpeä itestäni, vaikka toki olisi se voinut paremminkin mennä. Suolavettäkin tuli nieltyä monen päivän edestä, mutta sitten vaan köhittiin ja syljettiin ja uudestaan ottamaan aaltoja kiinni.


Castaway reissu (pe-su 26.-28.9)

Mulla oli viimeinen lento Tylerin (kanu) kanssa. Loput 13 ihmistä oli menneet jo edellisillä lennoilla. Lennettiin siis tosiaan nelipaikkasella cesnalla Middle Islandille 15 minuuttia. Bruce (pilot) teki myös temppuja ilmassa, josta saatiin monta hauskaa videota. Meitä oli lopulta 12 miestä ja vain kolme naista (!) + Anna (supervisor ). Meillä oli käytössä kanootteja, tuubing-renkaita (traktorien renkaiden sisäkumia täytettyinä ilmalla), kalastusvälineet sekä riippumattoja. Se paikka oli sellainen pieni kylä. Pieni rakennettu telttakatoskeittiö ja sitten muutama hassu teltta, missä nukuttiin.

Lähdin kävelemään Tylerin ja Philipin kanssa katsomaan auringonlaskua. Saatiin pomppia isojen rantakivien yli, nousta kukkulalle ja vielä sääasematorniin, jotta pystyttiin näkemään auringonlasku. Mä lähdin takaisinpäin vielä kun valoa riitti hetkeksi ja näin siinä samalla kahdeksan kengurua. Yhden pikkasen, joka matkusti äitinsä vatsapussissa. Ne oli tosi suloisia elukoita! Meillä oli myös leirissä kaksi kalkkunaa, joista toinen tuli välillä röyhkeästi hyppimään keittiönpöydille ja katsomaan, josko jonkun pussin saisi rikottua ja syötyä sen sisältöä. Sitä oli turha yrittää häätäkään sen kummosemmin, koska se oli oppinut, että sille ei käy mitään. Ilta vietettiin tutustuen toisiimme, vaahtokarkkeja paahdelleen ja guunia juoden (paitsi mä). Kaikki mahdolliset juomapelitkin käytiin läpi. Kana-peli nousi suurimmaksi hitiksi sinä iltana. Musta oli paljon kivempaa katsoa, kun muut törttöili, sen sijaan, että oisin itse ollut siinä mukana. Ilmasta huvia. :D

Mä menin aikaisin nukkumaan, koska halusin nousta katsomaan auringonnousun seuraavana aamuna. Kello soi 5.30 am. Philip halusi nähdä sen myös, joten tökkäsin Philipin hereille sen nukkuessa riippumatossa yön. Oli kyllä nätti auringonnousu, vaikkei sitä suoraan nähtykään, kun oltiin niin lähellä meidän majapaikkaa.

Tehtiin päivällä reissu paikalliselle majakalle, missä saatiin kuulla saaren historiaa ja siihen liittyviä murhatarinoita. Käveltiin samalla päiväreissulla myös toiselle puolelle saarta katsomaan, josko pojat löytäisivät rapuja ruuaksi yhdestä isosta poukamasta. Paikka oli erityisesti kilppareiden ja keihäsrauskujen suosiossa, mutta en nähnyt yhtään, koska oltiin siellä kesken päivän. Takastullessa leirin läpi vaelteli kans muutama iso lisko. Toinen kalkkunoista kävi kokeilemassa onneaan liskon kanssa. Sai hännästä takasin. Tyhmä lintu. Kukaan meistä ihmisistä ei pelännyt liskoja vaan kaikki juoksi hakemaan kameroitansa. Oltiin yksi iso japanilainen turistiryhmä, kun napattiin kuvia rivissä. Ihan normi. :D Retkeltä sain paluulahjana palaneen nassun ja yli 100 hyttysen/aurinkokärpäsen pistoa. Hyttyset ei niinkään oo se ongelma vaan nuo pienenpienet aurinkokärpäset. Jättävät pienet jäljet, mutta kutiavat kymmenen kertaa enemmän!

Vielä sillä välin kun muut viimeisenä päivänä hiljalleen lähtivät, lähdettiin loppuporukalla melomaan kajakeilla. PIENTÄ aallokkoa oli havaittavissa avomerellä, mutta otettiin se haasteena. Muiden melontataidoista ennen mennyt ihan takuuseen, joten päätettiin pysyä lähellä rantaa. Oli kyl superii alkaa vesisotaa! :)