Koh Lanta

Laiturilla oli taas vastassa parikymmentä taksikuskia ja majapaikan tarjoajaa. Mulla ei ollut majoitusta valmiina enkä jaksanut kamalan pitkälle mennä kamojen kanssa. Otin siis yhden yön heti ensimmäisestä hostellista laitureiden vierestä. Vaan 20 sänkyä samassa huoneessa, joista onneksi kuusi vain käytössä. Enpä ole ikinä ollut ennen niin isossa dormissa ja pelkillä tuulettimilla. Yö maksoi 200 THB. Pariskunnalla, joka hostellia pyörittää, on myös matkatoimistopiste samassa. Heiltä saa halvimmat hinnat retkille kuin tienkin päälle. He ovat aitoja ja rehellisiä sekä mukavia, eikä he yritä vetää rahaa välistä. Myös skopot ovat heillä hyvässä kunnossa ja heiltä voi huoletta sellaisen vuokrata. Mitä enemmän päiviä vuokraat, sitä halvemmalla saat skopon.

Kävin ensimmäisen päivän aikana skopolla etsimässä parempaa majapaikkaa. Kruisailin jonkun verran ja kävin muutamassa paikassa kyselemässä vapaata sänkyä. Majoituksen ja kattoni pääni päälle löysin The Metallic Hostellista, kuusi kilometriä Saladanista etelään.

Kävin pyörähtämässä myös noin kymmenessä eri sukellusyrityksessä kyselemässä hintoja tuona samana päivänä. Vertailua kannattaa tehdä ja valita se, missä tuntee olonsa saman tien kotoisaksi. Hinnat myös vaihtelevat jonkun verran, mutta jokaisessa paikassa jokainen sukeltaja maksaa lisää 600 THB kansallispuistomaksua mennessään sukeltamaan Hin Daengiin/Muangiin tai Koh Haalle. Lantalta löytyy kaksi (!) suomalaisomisteista sukellusyritystä: Raya Divers ja Lazy Seal. Lazy Sealin omistaa kuulema isokokoinen suomalainen äijä. Lantalla on 20 sukellusyritystä, jotka ovat keskenään sopineet, että kaikki eivät rysää samalle sukelluskohteelle samoina päivinä, mikä tasoittaa porukoita ja kaikille riittää nähtävää (eli siis muutakin kuin toisten sukeltajien räpylät). Lantalta sukelletaan melkein joka päivä Hin Daengiin/ Muangiin, jotka on äänestetty Richeliu Rockin (Similan Islands) jälkeen parhaiksi sukelluskohteiksi Thaimaassa. Muita sukelluskohteita ovat Koh Haa ja Koh Bida(t) Koh Phi Phi:llä. Löysin lopulta oman suosikkini yritysten joukosta, yhden pienimmistä, Go Diven. Hinta oli huokein ja ilmapiiri kotoinen ja paikka oli rehellisen oloinen.

Lantalla on myös paljon muuta tekemistä sukeltamisen lisäksi. Voi varata snorklausretken Koh Rokille tai neljän saaren retkelle, kajakkiretken mangrovemetsiin, vierailla vesiputouksella saaren eteläpäässä, shoppailla ja tietysti nauttia kirkkaista, turkoosista merivesistä ja valkoisista (autioistakin) hiekkarannoista. Lantalla pääsee myös ”ratsastamaan” norsuillla, minkä suosittelen jokaista jättämään väliin. Norsun päälle kiinnitettävä istuin itse asiassa hiljalleen hajottaa norsujen selkärangat. Kuvittele joku istumassa oman selkärankasi päällä monta tuntia päivässä...! Itse otin osaa Koh Rokin snorklausreissulle (600 THB), kajakkiretkelle (1000 THB) sekä kuntoilukortin paikalliselle punttikselle. Viikko punttiksella maksaa 800 THB. Toki esim. kuukausihinta on halvempi.

Saladan on Lantan ”keskus”. Sieltä löytyy kaikki turistijutut: marketit, pannukakut, hieronnat ja kalleimmat ravintolat. Ja supermarket, msitä saa jopa salmiakkia! Olihan sitä sitten pakko ostaa, vaikka kallista oli. :) Siitä yllätyin jo heti ensimmäisenä päivänä, kuinka täynnä saari oli ruotsalaisia ja saksalaisia. Tarkoitan, että heitä on TODELLA paljon. Lantalla on uimakoulu ruotsiksi ja jopa kouluopetusta on mahdollista saada yksityisenä opetuksena ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Sen huomaa jo suuresta määrästä perheitä, joita Lantalle matkustaa. Paljon pieniä lapsia. Aivan LIIKAA mun makuun. Yöelämä on myös tämän vuoksi hyvin rauhallista, joten eipä haitanut. Sain ainakin kunnon yöunet joka yö.Toki Lantalla erilaisia pippaloita järjestetään joka päivä, enempi hippihengessä pilvenpolttoineen, mutta rantabaarit tekevät sen vuoronperään eli rannoilla voi olla pelkässä hiljaisuudessakin, jos haluaa. Aika harvinaista turistisoituneella alueella.

Yleisesti ottaen Lantalla on chilli meno ja ilmapiiri, jossa jokaiselle löytyy jotakin reppureissaajasta viiden tähden hotellissa yöpyjille. Ja rantaa riittää ihan jokaiselle. Varjopuolena todettakoon, että niin kuin muuallakin Thaimaassa, vaaroina on turvaton liikenne ja pilven polttaminen. Ei ole ollut päivää, etteikö nenään olisi tunkenut se imelä haju. On kamalan surullista huomata, kuinka normaalina huumeiden käyttöä pidetään niin turistien kuin paikallistenkin keskuudessa. Kolarit liikenteessä puolestaan tapahtuvat lava-auton ja skootterien yhteentörmäyksinä. 99% skoottereiss aon peilit, mutta paikalliset ovat hyvin HUONOJA katsomaan niihin tai edes vilkaisemaan taakse, onko joku tulossa vai ei.

Toisen päivän aamuna sitten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Metallic Hostelliin (jätin rinkan parkkiin). Suuntasin päiväksi sukeltamaan, pääsin Koh Haalle. Koh Haan sukellussaitti sijaitsee Lantalta etelään noin tunnin – kahden tunnin venematkan päässä riippuen potskin nopeudesta ja sääolosuhteista. Mun kouluttaja oli nimeltään Dana, aiavan ihana persoona! Dana löysi mulle sukelluksilla paljon sellaista, mitä en olut ennen vielä nähnyt veden alla. Oli ihan mahtavuutta päästä taas sukeltamaan. Harmi vain, että vedestä pitää joka kerta tulla ylös jossain vaiheessa. :(

Son, joka on Metallic Hostellin ”pomo” on varsinainen kävelevä infopiste! Kysyi mitä vain, aina löytyi vastaus! Hän on myös hyvin avulias ja varmistaa aina henkilökohtaisesti, että kaikki on hyvin jokaisella asukkaalla. En tiedä, miten Son sen tekee, mutta hänellä on maailman paras nimimuisti! Son puhuttelee aina nimellä ja on oikeasti kiinnostunut asiakkaistaan ja heidän kuulumisistaan. Hostelli/Hotelli itsessään on hyvin siisi vessan ja suihkun kaakeilen tiivistevälejä myöten. Yläkerrasta löytyy keittiötarvikkeita ja rooftop (WUUPWUUP!), missä usein kaikki hengaavat jakaen päivän kokemuksia ja pelaavat bier bongia, jos tiedossa on ilta ulkona. Sänkyjen kehikot on tehty puusta, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät nitise eikä natise, kun joku kääntyy sängyssään tai liikkuu muuten siinä. Sängyssä on kuitenkin parasta ihka oikea TÄKKIPEITTO ja äärimmäisen mukava tyynyt, jotka lämmittävät ilmastoinnin huristessa ja viilentäessä huonetta yön aikana. Dormihuoneet ovat kuitenkin suhteellisen pieniä. Kahdeksan ihmistä ja kahdeksan ihmisen rinkat yhdeksän neliön huoneessa tekee hiukka tiukkaa. Tosin vain iltaisin/ nukkumaanmenoaikaan, kun jokainen kaivelee suihkukamojaan samaan aikaan. Ja yönsä saa todellakin nukkua rauhassa! <3 MUTTA, tottkai yksi kuorsaaja mahtuu aina samaan huoneeseen mun kanssa. Sain neljä yötä nukkua ilman sitä pöhinää.

Myös kolmantena päivänä mun piti mennä sukeltamaan ja neljäntenä päivänä ottaa osaa snorklausreissulle. Ensimmäinen yö ilmastoinnin kanssa, niin kroppa päättikin toisin. Tulin kipeäksi. Jouduin siirtämään sukelluksia ja snorklausreissua eteenpäin. Harmitti pikkasen! Nukuin paljon noina kahtena päivänä, kävin rannalla ihastelemassa auringonlaskua ja tottakai söin, mitä vain sain kurkusta alas. Lääkärin antamia antibiootteja en kuitenkaan ottanut. Thaimaassa kun tunnutaan määrävän antibiootteja vaivaan kuin vaivaan. Muhun iski ihan järjetön koirakuume Koh Taolla, joten sillekin piti tehdä jotain. Kävin paikallisessa Animal Wellcare- keskuksessa ulkoiluttamassa koiria ja rapsuttelemassa kissanpentuja. Kaikki eläimet ovat adoptoitavissa siellä; yksi koira lähti Suomeen, toinen Saksaan ja kolmas paikalliselle. Paikalliset tosin suosivat kissoja ja adoptaivatkin niitä todella paljon. Olisin hyvin voinut adoptoida sieltä koitan tai kaksi, jos olisi ollut tarjota niille pysyvä koti niiden loppuelämiksi. Keskus etsii myös ns. Vapaaehtoisia eläintenkuljettajia, jotka lentävät Thaimaasta maahan X. Suurin osa eläimistä on ollut lain vaatimat kolme kuukautta karanteenissa,joten sieltä saa eläimen mukaansa, vaikka saman tien. Vapaaehtoiselle eläimen kuljetus tulevaan kotimaahan ei maksa mitään, keskus hoitaa siitä aiheutuvat kulut. Vapaaehtoiset siis toimivat välikätenä keskuksen ja uuden omistajan välillä. Keskus pyörii pääasiassa lahjoitusten voimin, joita se saa yksittäisiltä ihmisiltä, enimmäkseen kuitenkin turisteilta. Toinen rahalähde löytyy Lantalta, Time for Lime Cooking School, joka nimensä mukaisesti järjestää ruoanvalmistuskursseja thaimaalaisen ruuan ystäville. Kursseista saaduilla varoilla ylläpidetään Lantan eläinkeskusta ja hoidetaan eläimiä. Toki homma ei pyörisi myöskään ilman vapaaehtoisia. Eläinlääkärit ja -opiskelijat pitävät huolen eläinten lääkityksistä ja sairaanhoidosta. Muut vapaaehtoiset ylläpitävät puolestaan eläinten elinoloja: ulkoilualuieita, koppeja, ruokintaa ja sosiaalisia suhteita. Jos ja kun eksyt Lantalle, käy vaikka ulkoiluttamassa koiraa. Helppo tapa auttaa. Koirat ovat hyvin ihmisystävällisiä eikä ennaltamäärätty lenkkireitti ole kovin pitkä. Useimmat koirat voivat tehdä vain pieniä lenkkejä kerrallaan niiden vaivojen vuoksi. Pienikin apu on SUURI apu keskukselle.

Tervehdyttyäni ja levättyäni pääsin vihdoinkin taas sukeltamaan, nyt Hin Muangiin ja Hin Daengiin! Päiväreissuna se sukelluspäivä oli todella pitkä, mutta myös sen arvoinen. Vene meni 3,5h suuntaansa. Mää vähän torkahdin aamupalan jälkeen. Nukuin melkein kolme tuntia, vaikka kisaväsymystä ei vielä pitänyt tässä vaiheessa olla. Syytän sitä parasta aamupalaa, mitä olen ikinä sukelluspotskeilla saanut: Ruskeaa leipää (ei kuitenkaan ruista tehtyä), meetvurstia, kunnon juustoa, vihanneksia, tonnikalaa, mysliä ja jukurttia. Sekä raakoja, tuoreita porkkananviipaleita. Naminami! <3 Taisin itseasiassa rouskuttaa niistä ainakin puolet. Upsii. Noinkin pieni asia onhyvää, kun on tottunut, että jokainen ruoka, mitä syö, on paistettu tai keitetty. Mun kouluttaja tuli onneksi mut nätisti herättämään aamu-uniltani, muuten olisin varmasti tippunut laidan yli. Spessua tässä sukelluspäivässä oli se, että sain sukeltaa kouluttajan kanssa molemmat sukellukset kaksistaan. Näkyvyys oli noin 25 metriä. Välillä sain sukeltaessani muistuttaa itseäni hengittämään, sillä niin upeaa se oli, vaikkei nähtykään mitään isoja juttuja, kuten mantoja tai valashaita. Olin lopulta takaisin hostellilla illalla puoli seitsemältä. Pitkä päivä, 13h siinä meni, että pääsi takaisin ”omaan” sänkyyn ja nukkumaan. Vaikka nukuin veneellä, kyllä merellä olo veti kaiket mehut musta. En loppuillasta muista oikeastaan mitään, niin väsynyt olin. Uni maittoi siis paremmin kuin hyvin tuona yönä!

Nukuin pitkään seuraavana aamuna, kun oli mahdollisuus. Lähdin huonekaverin kanssa kruisailemaan mopoilla ympäri saarta. Englantilaisella Garethilla ei ollut edellinen moporeissu mennyt ihan putkeen hostellin poikien kanssa: Yksi hyvin säikähtänyt kuljettaja ja skopoa syvissä vesiränneissä. Kaikki kuulema selvisi kuitenkin vammoitta. Gareth muuten matkusti pelkällä selkärepulla, ei rinkalla niin kuin muut reppureissaajat. Ihan uskomatonta! Takaisin tien päälle...Lanta on täynnä jostain 80-luvulta olevia toimivia bensa-automaatteja. Hieman ikää siis on jo kertynyt näille kavereille. Bensaa toki myydään lasipulloissakin Thaimaan tapaan. Kruisailtiin aina etelään asti, melkein kansallispuistolle. Löydettiin iso hiljainen hiekkaranta, jossa oli meidän lisäksi neljä kovaäänistä italialaista sekä vain muutama muu hassu ihminen. Hiekka oli tässä vaiheessa päivää jo täysin tulikuumaa ja poltin jalkapohjat flipareiden käytöstä huolimatta. Takareidetkin poltin hienosti. Muuten säästyin auringolta. Iltapäivänokoset on reissatessa aina hyvä ajatus, joten painoin silmäni hetkeksi kiinni skopoilun jälkeen. Kävin illalla syömässä lassea läheisessä ravintolassa enkä olisi ikinä uskonut sanovani, että lassessa voi olla liikaa juustoa. Kyllä voi. Oli Garethin vika ilta Lantalla, joten lähdin vielä illalla seuraksi kruisailemaan ympäri saarta. Joskus on kiva tehdä ja jakaa asioita reissussa toisten ihmisten kanssa, vaikkei enää ikinä tapaisikaan. Skopoilla kruisailu on yllättävän hauskaa, sanoo ihminen, joka ei ale ajanut autolla kahdeksaan vuoteen! Hyvin sitä voi totutella taas liikenteeseen ja ajamiseen vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ja Thaimaassa. :D

Sukeltaminen vaihtui snorklaamiseen. Mulle lähti kaveriksi toinen suomalainen, Jesse. Jesse oli itse asiassa Koh Tao Diversin asiakkaana ja nyt asustettiin samassa dormihuoneessa Lantalla! Pieni maailma. :) Oltiin hyvässä ajoin odottamassa pick up:ia, joka tietysti ilmesteyi vasta lähempänä yhdeksää. Thaimaassa kun eletään noin aikoja ja me suomalaisina oltiin täsmällisiä. Meidät kyyditettiin lava-autolla parin kilsan päähän. Oltiin viimesiä ja muut asiakkaat istu jo nätisti veneessä meitä odottamassa. Pikaveneellä kesti 40 minuuttia mennä Koh Rokille. Ensimmäinen snorklauspaikka oli täynnä ”nemoja” ja perhoskaloja. Oli musta vähän tylsä paikka, mutta sopii vallan mainiosti niille, jotka tykkäävät enempi snorklaamisesta kuin sukeltamisesta. Mulle siellä ei ollut mitään uutta, mutta sainpahan metsästää täydellistä kuvaa nemoista ja dyykkailla. Pirun uteliaita kaloja ne vaan tahtoo olla. Tulee melkein maskin linsseihin kiinni. Haha! Tunti polskittiin siellä ja sit rantaan lounaalle. En tiedä miksi, mutta joka paikassa lounaaksi tarjotaan ylikypsytettyjä vihanneksia, massaman currya ja kanankoipia. Paikka oli syödä, vaikka noi kaikki tulikin jo korvista asti ulos. Kamera meillä räpsy ennen ruokaa ja ruuan jälkeen ihan kiitettävään tahtiin. Molempien oli pakko saada pakolliset valkoinenhiekkarantaturkoosimeri-kuvat itsestään. Ehdittiin me roikkua riippumatossa ja käydä pulikoimassa. En sitten siinä samassa ”tajunnut”, että se aurinko polttaa tuhat kertaa nopeammin veden pinnassa. Punaiset takareidet vol.2 Teki vähän kipeää istua edes alas. Auts. Toinen snorklauspaikka oli toisaalla, niin pääsi dippaamaan neljään metriin ja otettua oikeasti hyviä kuvia. Oli kiva päivä. Suihku ja nokoset tekivät taas terää päiväretken jälkeen! Lähdettiin Laycen, Jessen ja yhden lontoolaisen kanssa safkaa illallista kreikkalaiseen raflaan. Jäätävän kokoiset annokset verrattuna hintaan! Olin vähän tylsä ja otin tsatsikia ja kreikkalaista salaattia. Aurinko laski ja näillä kolmella oli viimeinen ilta edessä. Flipflopit kantoon ja seuraavaan paikkaan. Saatiin lopulta aikaiseksi rantabaarihyppely. Pojat jatkoivat illanviettoa rooftopilla bierbongin merkeissä ja me tytöt höpöteltiin tyttöjen juttuja. Saatiin idea naku-uinnista! Pyyhe kainaloon ja juoksu mereen! Kyllä virkisti! Naurettiin aivan kamalasti! Ihana ilta! <3 Olin tähän mennessä jaksanut dormihuoneen 5-7 miehen kanssa, joten oli ihanaa ollut saafa toinen nainen asustamaan samaan huoneeseen.

Sukeltamaan! Sukeltamaan! Koh Bidalle, Phi Phille suunta! Muut kävi ensin sukeltamassa hylyn, mä vedin tunnin pikaunet tyhjällä kannella. En vaan tajua, mikä niissä hylyissä viehättää. Toiselle sukelluskohteelle saavuttaessa huomattiin, että nyt on jotain isoa vedessä. Siitäkö kaikki riemastui. Onneksi kaikilla oli suurin piirtein sukelluskamppeet niskassa, niin pystyttiin siltä seisomalta hyppäämään veteen. Valashaihan se siellä! <3 Laskeuduin siinä tohinassa liian nopeasti alas innostuksestani, että unohdin tasata korvien paineita. En mä kipua tuntenut vasta kuin illalla sukelluksien jälkeen. Oli kyllä ihan mahtuvuutta ja huikeeta nähdä valashai, vaikka pieni poikanen se vasta olikin (3-4 metriä). En tiedä, kuinka paljon mä siellä veden alla oikein hykersin ja ”pompin” (jos sitä voi sukeltaessa tehdä), kun kerta paineiden tasaaminen jäi tekemättä. Ei muuta kuin korvatippoja korvaan ja puhaltelemaan niitä auki. Meni onneks vaan hetki, kun korvat avautu ja kipu lakkas.

Viimeiseksi päiväksi olin varannut kajakilla melontaa sisältävän puolipäiväretken. Meitä oli lopulta yhdessä longtail-veneessä vain minä ja yksi pariskunta Englannista, kun ajelehdittiin läpi mangrove-metsän. Sain meloa upeissa maisemissa Koh Talabengin saarten ympäristössä. Takaisintullessa meille tarjottiin lounas. Siinä helteessä en olisi jaksanut enempää retkeilläkään. Metsästin loppupäivän itselleni tablettia. Ärsytti juosta nettipaikoissa ja varata siihen erikseen aikaan. Jopa Lanta

lla tabletin löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Vain kahdesta paikasta löytyi halpoja tabletteja. Toisessa AIS:n paikassa (paikallinen Sonera, Elisa, DNA ym.) nainen oli sitä mieltä, että olin tehnyt jo ostopäätöksen, kun halusin testata saanko gopron liitettyä siihen ja kuvat auki. Jäi sitten ostamatta. Nainen oli muutenkin todella töykeä ja yhteistyökyvytön. Suosittelen pysymään kaukana kyseisestä liikkeestä. Sain tabletin lopulta ostettua toisesta paikasta. Innostuin vielä illalla ostamaan itselleni sukellusbuutsit, kun edelliset tosiaan unohtuivat Koh Taolle sekä Scubapron rashin, jota Dive Supplyissa Koh Taolla väittivät ettei ole olemassakaan...! Jepjep. Muuten vaan kyseinen rashi 2015 kuvaluettelossa. Vietin lopulta 11 yötä Lantalla kolmen sijaan.

Watersportexperience Phi Phi

Otin osaa myös Watersportexperience-retkelle toisena päivänä. Tapasin muut Banana- baarin edessä yhdellä sivukujalla. Oli nuorempaa ja vanhempaa porukkaa. Vetäjänä toimi ranskalainen, jolla oli afro. Aloitettiin päivä ”aamiaisella” (pari käppästä vitivalkoista paahtoleipää, omeletti, teetä/kahvia). Onneksi olin jo aikaisemmin syönyt oikean aamiaisen: täysjyväleipää, mysliä jukurtilla ja passionhedelmämehua. Eipä siis ollut nälkä. Siitä käveltiin meidän speedboatille satamaan. Suurin osa siitä veneestä oli katettu, joten sain olla varjossa suoran auringonvalon sijaan. Pieni ilo. :) Hintaan kuului limut ja oluet. Ottihan siitä jengi sitten kaiken irti. Pysähdyttiin ensimmäiseksi Monkey beachille eli toisin sanoen häirittiin apinoiden normaalia elämää. Oppaat antoivat apinoille kokista ja vesipulloja sekä hedelmiä, minkä näen vääränä. Apinat olivat jo tottuneet siihen, että ihmiset tarjoavat heille ”ruuan” ja näin ollen ne eivät enää etsi ruokaa luonnosta. Ja se roskan määrä siinä rannalla ja rantavedessä! Turistit ja oppaat eivät edes kerää roskia pois! Tuohdoin asiasta todella paljon ja palasin takaisin veneeseen. Muut tuntuivat olevan kovin ihastuksissaan. Sääli, että ihmset ovat niin tietämättömiä asioista. Seuraavaksi pysähdyttiin paikkaan, josta kerätään pääskyten pesiä ruuiksi. Niistä tehty keitto maksaa 120 USA dollaria lautaselta. Oli tosi outoja ne pesät, seittimäisiä. Jatkettiin sieltä matkaa Koh Phi Phi Lei:lle yhteen poukamaan, jossa päästiin kokeilemaan SUP-lautoja. Mä ja toinen oppaista kerättiin yksi jätesäkillinen roskia pois vedestä: muovipulloja, rikkoutunutta kalastusverkkoa, paljon pieniä styroksin palasia, lankaa, erinäisiä muovipaloja. Vesi oli täynnä ns. Muoviplanktonia sekä sameana aurinkorasvoista ja veneiden öljyistä. Surullisinta siinä on se, että siellä riittäää saman verran ja enemmänkin kerättävää joka ikinen päivä, 365 päivää vuodessa! Roskia ajautuu myös Phi Phi Don:in rannoilta virtojen mukana tappaen siinä samalla paljon merenalaista elämää. Leh:in ylsi ja laguuni olivat todella surullinen näky. Osa porukasta opetteli myös käyttämään pelastusliivejä penkkeinä vedessä ja kittasivat kaljaa...hohhoijaa...en nähnyt siinä mitään kivaa.

Ihmisillä mös tuntui olevan paljon vaikeuksia SUP-lautojen kanssa. Huono tasapainoko? Taisivat enemmän kaatua pois laudoilta kuin pysyä niiden päällä. Musta oli hupaisaa seurata ja katsoa kaatuilua. Ainakin saatiin hienoja kuvia, jos ei muuta! :D Tuolta poukamasta suunnattiin ”The Beach” rannalle, mutta sen vähemmän kulutetulle osalle. Jaettiin ranta vain kolmen kinun kanssa. Pojat ottivat punnerruskisaa ja tytöt kannustivat. Potskiin sattui yksi suomalainen pariskuntakin. Lounastettiin ja loikoiltiin tyynessä poukamassa hetkinen. Näky näiden saarten keskellä ei ollut mitenkään hieno, koska sen pilasivat useat muut veneet, jotka olivat parkkeeranneet rannan eteen. Takas veneeseen ja snorkkikamat päälle. Käytiin yhdessä luolassa snorklaamassa ja bongattiin yksi kilpparikin, siis ne, jotka jaksoivat oppaan kovassa uintitahdissa uida. Kilppari oli menettänyt vasemman eturäpylänsä; joko jäänyt jumiin kalastajien verkkoon tai osunut veneen potkureihin/ moottoreihin tullessaan hengittämään pinnalle. Taas pisti vihaksi kilpparin puolesta. Turhautti ja ärsytti. Oli surullista katsoa, kun kilppari yritti pitää tasapainoaan eikä se kyennyt siihen. Mentiin vielä toiseen paikkaan snorklaamaan ja bongamaan mahdollisia haita. Eipä näkynyt. Isoja meduusoja kyllä näkyi pari kappaletta. Enemmän ne kaksi löllykkää mua huoletti kuin hait, jotka olisivat uineet vastaan. Päivän päätteeksi parkkeerattiin vene Monkey Beachin läheisyyteen, jossa saatiin kokeilla vesisuksia ja -lautaa sekä tubing-rengasta, joita vedettiin pienemmän veneen perässä. Olin viimeksi 12 vuotta sitten ollut vesisuksien päällä, joten enpä siitä mitään muistanut. Kolmesti yritin päästä suksien päälle, mutta onnistuin vain kerran ja silloinkin pysyin pystyssä vain muutaman hassun sekunnin. Silti! Mikä voittajafiilis! Wuhuu! Parasta koko jutussa oli se, että kaikkia kannustettiin tasapuolisesti, onnistu tai ei. Mageita kuvia ja videoita sai jokainen ihan varmasti muistoksi siltä reissulta, jos ei muuta.

En voi kuitenkaan missään nimessä suositella reissua, koska hinta ja retken laatu oli pahasti pielessä. Hintaa tällä reissulla oli 2500 THB. Mielummin olisin sillä käynyt kahdesti sukeltamassa. Päivä oli ihan kiva, mutta monesta pienestä asiasta kasvoi päivän mittaan yksi iso, joten...

Phi Phi Don

Olipahan seikkailu päästä Lakista Phi Phi:lle. Mut piti minivanin pikata 7.30(ish) ja odotin nätisti tien reunassa klo 9 asti. Jotenkin ihmeen kaupalla meitä oli siinä autossa 14 asiakasta plus kuski. Kuski oli kuulema loukannut jalkansa paria päivää aiemmin koralissa, mutta istui silti ratissa. Tästä päätti yksi asiakkaista alkaa moralisoimaan. Se ei riittänyt, hän moralisoi myös kuskin ajotapaa. Thaimaassa kun ohitetaan toisia kulkuneuvoja pienimmistäkin väleistä ja ilman vilkkuja. Kuskihan ei tästä moraalisaarnasta tykännyt ja uhkasi heittää naisen ulos. Kohteliasti tietysti thaimaalaiseen tapaan. Kyllä siinä kuskin kaasujalka vähän painavempi oli hetken aikaa. Itse päädyin vaan kääntämään kylkeä ja jatkamaan torkkumista. Vaihdoin toiseen minivaniin jossain Krabi Townin liepeillä. Pääsin lopulta myös satamaan ja laiturille asti. Melkein Phi Phillä! Kello oli tässä vaiheessa jo yksi iltapäivällä. Normaalisti matka Lakista Krabiin kestää noin kaksi ja puoli tuntia, joten ei se meidän kuski lopulta niin kovaa ajanut käyttäessään samaan matkaan melkein neljä tuntia. Saavuin viimeisten joukossa lautalle, joten mun rinkka heitettiin lautan takaosaan. Ulos. Mun räpylät eivät vaan tykkää auringosta, ei siinä muuten. Taas simmut painu kiinni, päivän torkut vol. 2.

Onneksi mulla oli pick up Phi Phi:llä vastassa. Useimpien hotellien/ hostellien hintoihin kuuluu haku satamasta. Ajoneuvoja saarella ei ole juuri nimeksikään (paitsi poliiseilla), joten kaikki kuljetukset hoidetaan kärryillä: tiilet, sementit, vesipullot, laukut, sairaanhoitokuljetukset (!). Kävellen pääsee siis joka paikkaan. Olin saanut taas itseni poltettua olkapäistä, joten pääsin pysyä loppupäivän visusti sisätiloissa omassa hostellissa. Yö Ibiza Housessa maksaa 500 THB kymmenen hengen dormissa. Jokaisesta dormihuoneesta löytyy vessa ja suihku. Itse suosin huoneen ulkopuolella olevia, koska siellä ei tarvinnut tapella hyttysten kanssa. Huonesiivojat tuli aina tasan klo 11 ja ojensi lakanat, pesi vessat ja pyyhkivät lattian. Samoin yleiset vessat ja suihkut. Mitä luksusta! En edes aluksi tiennyt, että saatiin käyttää Ibiza Villagen uima-allasta, eikä se todellakaan ollut mikään pieni (noin 20 x 8 m + poreallas + allasbaari).

Kaipasin kovasti ensimmäisenä iltana Lakiin sen rauhallisuuden ja hiljaisuuden vuoksi. Phi Phi kun oli kaikkea muuta. En tiedä, mistä koloista ne ihmiset kaivautuivat seitsemän jälkeen! Kauhea ruuhka! Ensimmäisiä asioita, joita huomasin, oli tatuointiliikkeiden suuri määrä. Niitä oli enemmän kuin baareja! Tatuointeja tehtiin niissä liukuhihnatyönä. Myös humalaisille, koska moneytalkshereinphiphi. Tunsin todella paljon häpeää ollessani osa sitä turistimassaa. Toisen huomion tein siinä, kuinka paljon ”pääkatujen” varsilla oli pisteitä pystytetty, joista sai ämpärillisen drinkkitarvikkeita ja kuinka joka toisella tuntui olevan ne kädessä! Ihmiset saattoivat olla hyvin päissää jo ennen yhdeksää illalla! Aivan älytöntä! Vielä älyttömämpää oli niiden ihmisten käyttäytyminen: välinpitämättömyys muita kohtaan. En yhtään ihmettele, miksi jokainen ”paikallinen” siellä oli todella tyly (myös mulle). Olisin minäkin, jos 99,9% saaren vierailijoista tulee vain sotkemaan katuja ja rantoja sekä öykkäröimään ilta illan perään.

Olin ensimmäisenä aamuna 7.30 pystyssä, joidenkin kävellessä mua vielä humaltuneena vastaan. Paikalliset katsoivat mua vähintään kahdesti ja ihmettelivät mun lenkkivarustusta. Kiipesin kolme kilometriä ylämäkeä näköalapaikalle ja ONNEKSI tein sen heti aamusta. Kuuma päivä ja lisäksi mun alastullessa paikka alkoi olla ”growed”. Sain olla aika lailla yksinäni kuunnellen ja nauttien hiljaisuudesta ennen kuin venäläiset ja kinut tulivat selfie-tikkujensa kanssa paikalle. Uima-allaskin oli kymmenen aikaan tyhjä, joten pulahdin tunniksi uiskentelemaan omassa rauhassa. Muut dormissa nukkuivat pitkään krapuloidensa vuoksi. Mä sain taas puolestani ottaa päikkäritkin rauhassa, kun muut dormissa suuntasivat rantaan ja keskipäivän aurinkoon. Kävin kiertämässä sukelluskeskuksia ja vähän haistelemassa ilmapiirejä. Island Diversilla ja Barracudalla oltiin ystävällisimpiä, mutta ennen kaikkea rehellisiä. Arvoin muutaman päivän menenkö sukeltamaan ja ottamaan tatuoinnin, jota en ehtinyt Taolla ottamaan. En tehnyt kumpaakaan.

Päädyin sen sijaan nauttimaan saaren ruuista. Breakfast & Friends tarjoaa klo 6-20 aamupalaa, täytettyjä voileipiä, thairuokaa ja pitkän listan erilaisia tuoreista raaka-aineista valmistettuja hedelmäsmoothieita; mangoa, mansikkaa, kiiviä, passionhedelmää, ananasta. Namnam! Sitä paikkaa jäin kaipaamaan. Söin myös elämäni parhaimman ravintola lassen Cosmic-ravintolassa. Pehmeää ja suussasulavaa, lihaisaa ja maukasta. Lasse tarjoiltiin turkkilaisen salaatin ja itseleivottujen valkosipulileipien kera. Jälkiruuaksi mussutin palan brownieta vaniljajäätelön ja suklaakastikkeen kera. Tosin asiakaspalvelu oli äärimmäisen hidasta, jopa thaimaan standardeilla. Ruuan takia kannattaa tässä paikassa kuitenkin odottaa. Yksi parhaista ravintoloista saarella hinta-laatusuhteeltaan. Löysin myös suosikkijäätelöpaikkani, missä jäätelö muokataan mieltymystesi mukaan, jäädytetään paikan päällä levyksi ja kääritään rulliksi. Kallista puuhaa se oli, mutta kahdesti sorruin.

Kun haluat Phi Phi:ltä lähteä kannattaa taas vertailla hintoja: Itse säästin lauttalipussa 100 THB puhtaasti vain kysymällä muutamasta paikasta ja avaamalla suuni. Kilpailu myynnistä on sielläkin kovaa turistien rahoista, joten monet myyvät lippuja hieman halvemmalla saadakseen osansa lipunmyynnin tienesteistä. Luulisi, että asiakkaita riittää, koska saari on ylikansoitettu. Pahasti. On saarella puolensa ja ymmärrän, että ihmiset tulevat saarelle pikareissulle, jos pääkohteena on halpa viina. Varoituksen sana myös siitä: Halpa viina siellä on todella huonolaatuista ja moni on joutunut siitä sairaalaan. Huono laatu aiheuttaa muistikatkoksia, huippaamista vaakatasossa, tärinöitä, ylimääräisiä sydämenlyöntejä sekä pahimmassa tapauksessa jopa psykoosin. Kuuntelin monia pahoja kokemuksia matkan varrella. Se teki surulliseksi. 

Khao Lak, I'm back!

Matka Taolta Khao Lakiin kesti yhden päivän verran. Heräsin 4.30 aamuyöstä, jotta ehdin aamukuuden lauttaan. Oli nälkä, muttei tehnyt mieli ruokaa. Lautta pysähtyi Phanganilla ja Samuilla ennen sen jäämistä Surat Thaniin. Sain sentään jonkin silmällisen nukuttua lauttamatkalla. Sieltä matka jatkui bussilla Khao Lakiin jo tutuksi tulleelta Surat Thanin juna-asemalta. Tuktuk:kin tuli tutuksi matkalla.

Olin varannut Khao Lakista dormihuoneesta sängyn Walkers Inn:stä, noin 800 metriä ”keskustasta”. Huoneessa oli yhdeksän sänkyä; kaksi kerrossänkyä ja viisi yksittäistä. Portaita oli muutama kiivettäväksi, joten en perässä vedettävän laukun kanssa lähtisi tähän paikkaan yöpymään. Oli muuten todella outoa käydä oikeassa supermarketissa, vaikkakin se oli turistien tarpeisiin suunnattu. Koh Taolla, kun tottui siihen, että sitä haki yhden asian sieltä ja toisen tuolta ja kolmannen jostain muualta. Vuokrasin paikasta skopon, joka oikein huokui romantiikkaa: Eifel-tornin kuvia, sydämiä ja liila väritys.

Tapasin illalla myös sukellusohjaajan Khao Lak Adventuresilta.: Sattuivat kaikki samat ohjaajat olemaan paikalla juuri tuona iltana! Siis mitä?! :D Osa tulossa laivalta ja osa taas lähdössä laivalle. Kävin muutaman kanssa heistä sitten yksillä (he todella monilla) Monkey's Baarissa, missä soi Jukka Poika ja Raappana. Aika helmeä.

Olin seuraavana päivänä laiska ja tein päiväretken lähimpään Lamrun kansallispuistoon. Ulkomaalaisilta sisäänpääsy on 200 THB, paikallisilta 20 THB. Paikalliset saavat jopa ostaa multiple entry- kortteja puistoon. Lamrun kansallispuisto ei alueena ole iso, joten jos sen haluaa vain kiertää, ei aikaa kuulu edes tuntia. Löysin pidemmältä pienehkön rannan, jonka jaoin muutaman hassun paikallisen kanssa. Sain rauhassa levyttää. Mikä parasta, oli siihen viereen rakennettu suihkut bambuista. Vieressä pystyi myös majoittumaan telttoihin tai bungaloweihin yöksi. Puistossa pääsee patikoimaan kahden kilometrin reitin, tosin jyrkyyttä löytyy sitten senkin edestä! Ilman kosteusprosentti oli varmasti lähellä sataa, siltä ainakin tuntui!

Patikoin myös läheiselle vesiputoukselle Khao Lakissa. Tie sinne on aika epätasainen ja viimeiset kaksi kilometriä pelkkää soratietä, joten siinä joutui moottoripyörän käsittelytaidot hieman koetukselle. Patikointiosuus siis tähän päälle, ylä- ja alamäkeä, soratietä sekin. Oli kyllä ehdottomasti sen arvoista silti käydä, kun pääsi pulahtamaan viileään veteen vesiputouksella. Ajoitus oli tässäkin oikea. Menin vesiputoukselle lähempänä neljää, jolloin jaoin tämän pienen palan luonnon paratiisia vain yhden venäläisen perheen kanssa. Sisäänpääsy maksu puistoon oli 200 THB. Yövyin Khao Lakissa vain kaksi yötä. Olisi pitänyt olla pidempään ja käydä Khao Sokin luonnon keskellä. Se jäi sitten seuraavaan reissuun.