Mitä mukaan?

Ennen reissuun/ harjoitteluun lähtöä on hyvä myös miettiä, haluaako sitä napata rinkan selkään vai ottaa rullilla pyörivän matkalaukun. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Rinkan plussat:

- kätevä, koska vapauttaa kädet käyttöön

- tavaraa ei tule haalittua mukaan liikaa (riippuu tietysti rinkan koosta)

- erottuu helpommin muista rinkoista ja laukuista

- saa usein auki monesta kohtaa, joten pääsee tarvittaessa nopeasti käsiksi haluttuun asiaan ilman, että joutuu purkamaan koko rinkkaa

- usein kevyempi, koska jokaisen kilon tuntee, kun rinkkaa kantaa

- mukautuvampi, vie vähemmän tilaa

Matkalaukun plussat:

- perässä vedettävä, säästää hikipisaroita

- mahtuu enemmän tavaraa eikä niitä tarvitse sulloa

- ottaa lian vastaan ja kestää vaihtelevat sääolosuhteet paremmin

Kun käpsäkin muoto on saatu päätettyä, pitäisi päättää, mitä sitä ottaa sitten oikeasti mukaan ja mitä jättää ottamatta. Itse toimin aina samalla tavalla: Otan ensin kaiken esille, mitä haluaisin ottaa mukaan, vähennän siitä puolet, jonka jälkeen otan tästäkin vain välttämättömimmän mukaan...nooh saatan mä siitä joskus vähän lipsua. :D

Tässä on lista alla, joita on hyvä pakata mukaan ja jotka on todettu toimiviksi useammalla reissulla. Jokainen muuttakoon sitä omia tarpeitaan vastaavaksi:

Dokumentit :

- passi

- luotto- ja pankkikortti

- vakuutuskortti

- kopiot kaikista

- muistiinpanovälineet (pieni vihko ja kynä)

Vaatetus:

- kuoritakki

- pipo (lämmittää huomattavasti sukelluksen jälkeen)

- saronki (toimii mekkona, huivina, pyyhkenä, ranta-alustana
- lämmin pitkähihainen esim. kollari

- fläpärtit/ läpsyttimet / flipflopit (lapsilla monta nimeä)

- lenkkarit

Hygienia:

- omat henkilökohtaiset lääkkkeet (muista kantaa reseptit mukana lääkkeistä!)

- Bebantten-voide (hoitaa ihottumat, kutinat, pistot)

- savetteja

- dödöjä (kyllä monikossa, täällä on kaikki valkaisevia)

- pinsetit (auttaa poistamaan tikkuja jaloista, kivenmurusia pienistä haavoista)

Elektroniikka:

- otsalamppu (auttaa sähkökatkojen aikana)

- läppäri/ pädi ym.

- adapteri

- vedenkestävä kamera

- kaikki mahdolliset virta- ja akkujohdot

Muuta, joita suosittelen lämpimästi:

- pieni ea-laukku (laastaria, sideharsoa, avaruuspeite, kuumemittari, sidetaitoksia ym.)

- silkkimakuupussi

- riippumatto

- kangaskassi (ei tarvitse ottaa vastaan niitä höttömuovikasseja täällä)
- pieneen kokoon taitettava selkäreppu

Jos ja kun, et jotain saarelta löydä, helpottavat seuraavat facebook-ryhmät: Koh Tao Community Board, Koh Tao Sale, Koh Tao Trader

Sairastelua ja sukeltamista

Thaimaalaisten tapaa tehdä töitä katsottaisiin hyvin pahalla Suomessa. Suomessa kaikki on minuttiaikataulutettu ja hyvin suorituskeskeisestä töihin tulosta aina työpäivän viime minuuteille asti. Täällä ei todellakaan lasketa mitään tuottavuusprosentteja! Ilmapiiri on täysin toinen. Aika on tietyllä tapaa pysähtynyt. Joka päivä on sunnuntai. Täällä töitä tehdään sillä asenteella, että seuraavanakin päivänä ehtii ja loikoillaan kesken työpäivän, jos tekemistä ei ole. Yksi asia päivässä riittää. Jos jaksaa, niin voi tehdä kaksi. Työajatkin ovat aika lailla liukuvia. Ihmiset on hymyileväisempiä ja rennompia eikä pitkät työpäivät tunnu ollenkaan pitkiltä. Ainakaan musta.

Olen huomannut myös omien ruokailutottumusten kääntyneen päälaelleen. Suomessa en juurikaan syö pastaa, perunaa, riisiä tai vaaleaa leipää, mutta täällä niitä tulee syötyä jossain muodossa melkein joka päivä! Riisi on se pääraaka-aine, jota syödään aina aamiaiselta jälkiruoissa asti! Tietysti siina jonkinlaisessa öljysoijasokeri-pohjaisessa kastikkeessa. Kasvikset käy myös kaikki pannun kautta, joten niiden maku ja ravintoaineet häviää kuumennettaessa, mutta bakteerit tuhoutuvat. Thaimaalaista ruokaa ei juuri tarvitse pureskella. Sen voi vain niellä. Toinen ravinnonlähde täällä on hedelmät; ananas, vesimeloni, mango, lime, naranja ym. Hedelmiä voi toki syödä sellaisenaan, mutta niitä on suositumpaa juoda mehun tai smoothien muodossa. Kolmantena ravinnonlähteenä on kanan, sian tai ravun liha. Suomessa ruokaa koostuu mulla hyvin eri tavalla: Syön pääasiassa paljon tuoreita hedelmiä, kasviksia, vihanneksia, papuja, pähkinöitä sekä maitotuotteita. Kanaa tai muuta lihaa tulee syötyä hyvin harvoin.

Jos jonkin thaimaalaiset taitavat hyvin ruuanlaitossa, on se tuoreiden yrttien ja mausteiden käyttäminen. Ei, se ei ole yhtä kuin tulinen tai mausteinen. Olen itse rakastunut thaimaalaiseen basilikaan. Siinä on sitruunanmakua, mikä tekee siitä normaalia basilikaa raikkaamman ja hieman kirpsakamman. Täältä saa aika paljon ns. länkkäriruokaa kuten ruisleipää (realin tapaista ja todella kallista), pastaa, maustekurkkuja, jopa apetinan fetakuutioita, norjalaista lohta ja kermaviiliä saa ostettua, näin vain muutaman mainitakseni. Siinä mielessä kiva paikka asua, että perinteisen thaikkuruuan lisäksi täältä löytyy kaikkea tapaksista italialaisiin pitsoihin ja jopa sushiin! Kunnolla ikävöin kuitenkin maitorahkaa sekä raejuustoa. Jotain kaipaa vasta, kun sitä ei saa. Joitakin asioita ei taas kaipaa, vaikka niitä saisikin.

Kun olin selvinnyt ensimmäisen viikon migreenistä, oli vuorossa ruokamyrkytys. En olisi osannut kuvitellakaan oireiden perusteella, että kyseessä olisi ollut ruokamyrkytys! Vatsa oli kuin pallo ja munuaispohjainen kipu säteili selkään. Työkaveri pääsi onneksi heittämään mut skopolla klinikalle keskellä yötä. Siellä sitten odottelin kivuissani puolisen tuntia, vaikka mua ennen oli vain yksi tanskalainen poika jonossa, jolla oli täysin samat oireet. Pääsin sitten lopulta lääkärin luokse, joka totesi, että ruokamyrkytys. Tossa on lääkkeet, se tekisi 1200 THB! Sain kymmenen kappaletta antibiootteja, saman verran pahoinvointi ja kipulääkkeitä sekä jonkinlaista imodiumia vastaavaa jauhetta, joka mun piti sitten sotkea veden kanssa. Kaikki tietysti nätisti pakattuina omiin pikku minigrip-pusseihinsa. :D Viisi päivää elin lääkkeiden ottamisen aikataululla omien vakinaisten lääkkeideni lisäksi. Olin kyllä skeptinen lääkkeiden toimivuuteen ruokamyrkytystapauksessa. Kaksi päivää se vei neljän seinän sisällä hajoamista. Nukuin 99% tuosta ajasta. Vessan lattialla. Kerran kun vähänkin mukava asento löytyi, ei siitä kannattanut luopua. Täällä siis suurinosa lääkäreistä epäilee kaikilla olevan ruokamyrkytys tai dengue, koska ne ovat yleisimmät sairaudet, jotka aiheuttavat äkillisiä sekä rajuja oireita.

Tästä episodista toivottuani ja töihin takaisin päästyäni, päätin aloittaa kunnonkohutus bootcampin yhdessä personal trainerin kanssa vähän etukäites uuden vuoden lupauksena. Täällä 21 tuntia pt:n kanssa maksaa 12,000 THB eli alle 300€. Chris on 24-vuotias entinen armeijan palveluksessa töissä ollut iso lihaskimppu. Painot eivät kuulema riitä tuolla salilla hänelle. Olevinaan liian kevyitä. Keskusteltiin Chrisin kanssa treeniohjelmasta edellisenä iltana. Olin itse ajatellut lähinnä käyväni kuntosalilla hänen kanssaan kolmesta neljään kertaan viikossa, mutta rytmi olikin tämä: 3-1-3. Eli kolme treenipäivää, yksi vapaapäivä ja taas kolme treenipäivää. Siinä vähän leuka tippui, kun kuulin tulevani käymään puntilla kuudesti viikossa.

Vähänkö jännitti mennä! Ensimmäisen viikon treenien jälkeen lihakset huusi hoosiannaa kirjaimellisesti. Jopa hengittäminen sattui välillä. Toisaalta tiesin ensimmäisen viikon olevan se pahin. Ensimmäiset treenipäivät tuosta kolmen jaksosta käytetään intervalliin (ei mun juttu!), toinen päivä vatsan ja selän kimpussa, ja kolmantena pumputaan lihasta yläkroppaan. Enkä saa syödä mitään pahoja ja lyhyitä hiilihydraatteja viiden jälkeen. Eli ei herkkuja, pastaa, riisiä tai perunaa. Vain paljon hedelmiä, vihanneksia ja proteiinipitoista ruokaa. Banaanipannukakut. Nyyh. Ne sai jäädä. Melkein. :D

Punttis itsessään maksaa tähän päälle vielä 2000 THB kk:ssa. Aika suolainen hinta, mutta liikuntamahdollisuudet täällä on hyvin rajalliset mun mieleen, joten päätin antaa punttikselle mahdollisuuden. Mun mielikuva ei todellakaan ole muuttunut siitä, mitä ajattelin punttiksen olevan; naiset crosstrainereissa ja miehet ähisemässä painojensa kanssa. Niin se vain on täälläkin. Mulla meni punttikseen jo maku ensimmäisellä käynnillä: Täynnä pelkkää testosteronia ja egoilevia miehiä sekä paljon teknisiä vempaimpia. Plaah. Ei millään tavalla kutsu ainakaan mua. Käyn punttiksella vain sen takia, että se on ainoa paikka, missä voi täällä edes yrittää harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Chrisiltä on myös tullut kuittailua mm. baletista, joten heitin sille pienen haasteen. Viimesen yhteisen tunnin mä vedän sille baletin alkeita. Katotaan sit kenelle treenaaminen on helppoa ja kenelle ei. Balettiin kun ei tarvitse voimaa eikä sitä voi edes kutsua liikunnaksi Chrisin mukaan.

Sukeltamaankin olen aina välillä ehtinyt. Itsenäisyyspäivänä meillä oli pootti täynnä iloisia suomalaisia (ja ruotsalainen ?!). Taisi se Maamme-laukukin kajahtaa ilmoille pitkähäntäveneesssä matkalla KTD:n veneelle. Uudet kohteet ja hieno merenalainen maailma! Ainakin nuo fisut ovat täällä paljon suurempia kuin muualla. Esim. lepakkokalat ovat ainakin kaksinkertaisia kooltaan verrattuna niihin, joita olen aikaisemmin nähnyt sukellellessani. Sukeltaminen on raskasta hommaa, kun sitä tekee paljon, mutta samalla hyvin rauhoittavaa. Kun muut joogaa rauhoittaakseen mielensä, mä sukellan! Kaikista jännintä oli kuitenkin tuolla sukellusreissulla katsoa, kun ruotsalaisvahvistuksemme vapaasukeltajana ui vieressä ilman laitteita 20 metrissä. Vau!

Toinen sukellusreissu jäikin sitten hieman lyhyeksi. Pääsin kivasti sukeltamaan ensimmäisen sukelluksista, kunnes ihoni ilmoitti vahvasta allergisesta reaktiosta jo veden alla kutinan muodossa. Onneksi oli pitkä märkäpuku päällä! Kämmeniin nousi todella kutiava nokkosihottuma vedestä poispäästyäni. Eipä siinä muu auttanut, kun huuhtoa iho mahdollisimman hyvin, vetää allergialääkettä naamaan, kortisointivoidetta käsiin ja odotella ajan kulumista. Jäipi siis toinen sukellus väliin. Eipä tuo toisaalta liiemmin harmittanut, sainpahan hiukkasen omaa aikaa keskellä merta odotellessani muita kauniina päivänä. Olisi sitä huonomminkin voinut työpäivänsä viettää. :)

Illalla suomalaiset kokoontuivat juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää Earth Houselle. Earth house on THE paikka, minne suomalaiset kokoontuvat milloin minkäkin juhlallisuuden vuoksi. Yksi divemastereista taisi kutsua kyseistä paikkaa tämän saaren parhaaksi vi.inakaupaksi (!). Lieneekö sillä osuutta asiaan...? Itse kävin vain nopeasti toivottamassa itsepäisyyspäivää kaikille ja ja tulin nukkumaan univelkoja pois, muiden jatkaessa juhlintaa. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että nukkua pitää kunnon yöunet, koska muuten 63h työviikkoa ei jaksa.

Mitä saarelta ei löydy...

...seuraavia ruoka-aineita:

   - viinyrypäleitä

   - kiivi-hedelmiä

   - muita marjoja kuin mustikoita (saatoin ehkä tänään nähdä mansikkarasian...?)
   - raejuustoa
   - muita kuin Nestle-companyn tekemiä suklaita
   - salmiakkia

...seuraavia terveydenhuoltoon liittyviä asioita:
  - sairaalaa (Lähin Koh Samuilla)
  - varsinaista päivystävää hammaslääkäriä (paikalla vain la&su&ma)
  - erikoisempia henkilökohtaisia lääkkeitä

...seuraavia hygieniatarvikkeita
  - antibakteerista käsisaippuaa
  - savetteja
  - kunnon nenäliinoja
  - hammastikkuja (cocktail-tikkuja kyllä)
  
...seuraavia sekalaisia asioita:
  - lastenvaatteita leikki-ikäisille (vain vastasyntyneille ja alle vuoden vanhoille)
  - vesipullon uusiotäyttömahdollisuutta


tätäkin osiota taas päivittelen, kun tulee vastaa juttuja

Minäkö? Skopoa ennen ajanut? Kyllä olen - mikä näistä on jarru??

Ensimmäinen viikko mulla meni töiden lisäksi ihmetellessä sitä, kuinka paljon paikka oli muuttunut kuudessa vuodessa. Ehdin myös ihastua joka aamuisiin saderopinoihin, jotka loppuivat lopulta jo kolmen päivän jälkeen. Vietin tuostakin viikosta kaksi päivää sisällä migreenin kourissa oksennellen. Kuinka mahtavalta tuntuikaan taas syödä kiinteätä ruokaa! Ehdin silti muutamana iltana käydä ostamassa kämpille pari isoa säilytyslaatikkoa vaatteita varten sekä roskakorin paikallisista sivukadun kojuista. Siitä yllätyin kuinka kalliita täällä nuo muoviset säilytyslaatikot täällä ovat tai ylipäänsä tuollaiset koti- ja toimistotavarat. Kalliita suhteessa Suomen hintatasoon ja paikallisten palkkatasoonkin nähden. Siivosin ja laittelin huonettani kodikkaammaksi aina iltaisin töiden tulon jälkeen, kun muulloin ei sitä vapaata aika ollut eikä ole.

Lopulta kyllästyin myös töihin kävelemiseen vain ja ainoastaan sen armottoman hikoilun vuoksi ja päädyin vuokraamaan puoliautomaattisen skopon Oil'sta, josta mainitsinkin jo ”Mitä ottaa huomioon, kun Taolle tulee?”-osiossa. Jack sanoi mulle ihan suoraan, että automaattipyörällä täällä ei tee mitään, jos haluaa itseään ja skopoaan säästää, joten sain puoliautomaatin. Skopolla ajamisen taitohan oli hyvä aloittaa sitten täältä huonot tiet omaavasta ja mäkisestä Koh Taon saaresta. :D Himmailin skopon kanssa hiljalleen ja opettelin sivukujalla sen käyttöä. En siis missään nimessä voi suositella skopon ajamisen opettelua täällä!!! Kesti hetken ennen kuin pääsin jyvälle: polkimissa vasemmalla puolella vaihdetaan vaihteita ja oikealla puolella löytyy takajarru sekä poljin, jolla painetaan skopo käyntiin. Vasen käsikahva oli vain kiinni pitämistä ja suunnan ohjaamista varten, ja oikealla sitten taas säädettiin nopeutta. Etukäsijarrusta mun piti kuulema luopua kokonaan. Sillä en tekisi mitään. Skopon saaminen viivästyi lopulta muutamalla päivällä tuon mun migreenin takia ja sen vuoksi, että Jack oli vienyt vielä skopon huolettavaksi ja tarkistettavaksi korjaajalle ennen sen käyttöönottoa. Ihan varmuuden vuoksi vain, vaikkei siinä vikaa ollut, mutta kun vuokrasin skopoa pitkäksi aikaa. Aika harvinaista täällä päin maailmaa tuollainen palvelu!

Vakkaripaikkojen löytämisen ilo!

Ensimmäisen viikon aikana löysin itselleni vakkari hierontapaikan, kuntosalin, paikallisen thairuokapaikan, ihanan länkkäriruokaravintolan, pannareiden tekijän sekä jäätelö – ja juustokakkupaikan. Pitäähän sitä nyt ruokapaikat olla ensimmäisenä selvillä hyvänen aika!

Ravintoloita, paikalliskojuviritelmistä hienoihin ruokaravintoloihin asti, saarella voisi sanoa olevan jopa 100-200, niitä kun tuntuu olevan tuhkatiheään meni minne päin saarta tahansa. Omat suosikkipaikat löytyvät hyvin pitkälti Mae Haadeksi ihan jo sen vuoksi, että pitkän työpäivän jälkeen mua ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa lähteä ruuan perässä kiertämään puoli saarta. Paikallinen thairuoka-paikka Sawaddee löytyy uproadilta Koh Tao Poolia vastapäätä kadun toiselta puolelta kahden skopovuokraamon välistä. Edessä on kaksi metallipöytää perinteisillä muovijakkaroilla. Paikka on auki melkein joka viikko seitsemän päivää viikossa noin kello kolmesta puoleen yöhön vähän vaihtelevasti riippuen asiakkaiden määrästä ja säästäkin. Liitutauluun kirjoitetulta listalta löytyy noin 50 eri ruokavaihtoehtoja, joiden kesken voi vaihdella eri lihoja sen mukaan, mitä tekee mieli, hinnat 60-80 THB iso annos. Paikkaa pitää nuori nainen, joka todellakin osaa tehdä AITOA thai-ruokaa. Toivomuksia hän ottaa mielellään vastaan, jos tuntuu, että haluaa pienentää annoksensa tulisuutta tai jättää jonkin ruoka-aineen pois. Hän puhuu hyvin englantia, paremmin kuin monet muut paikalliset ja on todella ystävällinen. Tää ruokapaikka pelastaa mut aina iltaisin treenien jälkeen, kun on kova nälkä!

Jos mieli tekee länsimaista sapuskaa Mae Haadissa, suuntaan nenäni kohti Whiteningia. Tarjoilijat ovat äärettömän mukavia ja samoin kassaneiti, jonka kanssa on jo monet kerrat tullut jutusteltua mm. siitä kuinka suurin osa reppureissaaja-turisteista ei viitsi juurikaan kunnioittaa paikallisia. Mua hävettää ihan kamalasti joka ikinen kerta, kun katson länkkäreitä, jotka kulkevat ilman paitaa ravintoloihin syömään tai kauppoihin ostoksille! Haluaisin tietää, että kuinka moni näistä tekee saman kotona? Onko ihmiset vain tyhmiä ja/ tai välinpitämättömiä? Sitten sitä huudetaan sosiaalisessa mediassa saakka kuinka thaimaalaiset ovat töykeitä. MIKSIKÖHÄN? Miksi thaimaalaisten tai muun maalaistenkaan pitäisi kunnioittaa turisteja, jos turistit ovat niin ääliöitä, etteivät viitsi yhtään kunnioittaa paikallisia ja kyseisen maan tapoja! Kassaneidin kanssa ollaan saatu tästä ”turistikäytöksestä” monet naurut ja juteltu välillä pitkiäkin aikoja aina puoleenyöhön!

Mutta itse ruokaan, jottei juttu lähde ihan täysin lapasesta...Whiteningista saa todella hyviä salaatteja sekä liha-aterioita, jos niitä kaipailee. Heillä on myös laaja cocktail-lista, jos haluaa nauttia yhden hyvän eikä juoda itseänsä halvalla kuraoluella tainnoksiin. Whiteningissa käytetään ehdottomasti tuoreita ja hyviä raaka-aineita niin ruuissa kuin juomissakin. Oma suosikkini on kuitenkin mustikkasmoothie-juoma (70 THB), joka on tehty aidoista mustikoista. Aidoista vadelmista ja mansikoista tehtyjä smootheita tai mehuja täältä ei saa, mutta ei saa kyllä mistään muustakaan ravintolasta koko saarelta. Whiteningissa käy pääasiassa pariskuntia sen romanttisen ilmapiirin vuoksi, mutta olen siellä nähnyt myös meitä yksin matkaavia, kaveruksia ja kokonaisia seurueita. Tykkään paikan tunnelmasta; Rantahiekka toimittaa lattian virkaa ja istua voi joko puutuoleilla tai koretulla alueella fatboyilla. Ruokansa saa todellakin syödä hiljaisuudessa aaltojen ääniä kuunnellessa ja lounge musiikin luodessa tunnelmaa ympärillä. Jos thaimaalaisittain korkea hintataso häiritsee, kannattaa tänne poiketa edes yhdelle cocktailille tai itsetehdylle suklaabrownielle! Pääruuat alk. 200 THB.

Perinteisiä turistipannareiden tekijöitä löytyy kaksi 7/11:n molemmin puolin. Itse päädyin aikoinani naisen pitämän kojun luokse. Oliko syynä sitten juuri sukupuoli, mutta joka tapauksessa olen säännöllisesti käynyt häneltä ostamassa vakkaripannarin. Oma vakkaripannarini koostuu sisällöltään kananmunasta, banaanista ja maitolitkusta, hintaa huimat 35 THB. Kuulosti munkin korvaan eksoottiselle aluksi, mutta nyt siitä on tullut ihan tavallinen ruokalaji siinä missä muutkin ovat. Musta on hauskaa aina ihmetellä muiden reppureissaajien ilmeitä, kun ne kuulevat pannarini sisällön. Naamat on jotain niin näkemisen arvoista!

Juustokakkupaikka Coffee House löytyy uproadin alaristeyksestä. Oikeata juustokakkua mansikka- tai mustikkamössön kera tai tuplajuustokakku (65 THB). Samasta kahvilasta saa myös todella hyvää, mutta makeaa suklaakakkua sekä kielen mennessään vieviä smoothieta (70 THB ->)! Jopa pehmiskone löytyy! Pitänee sitäkin kokeilla joku päivä, vielä en ole uskaltanut tai kaivannut maitopohjaisia jäätelöitä niin paljoa.

Vastapainoksi pitää tietysti myös urheilla, jottei ihan pääse läskistymään istumatyössä varsinkaan! Koh Taolta löytyy kaksi kuntosalia/ punttista. Toinen on Sairee Beachilla ja toinen Monsoon Gym puolessa välissä Sairee Beachia ja Mae Haadia päätien reunassa.

Sairee Beachilla sijaitseva Gym&Fitness on uutuuttaan hohtava kuntosali ilmastoinnilla, joka on kahdessa kerroksessa. Alhaalla voi keskittyä erilaisten painojen nostamiseen ja yläkropan hallintaan kun taas yläkerrassa saa olla enempi omassa rauhassa ilman, että tarvitsee meikäläisen kuunnella sitä jatkuvaa puuskutusta miesten suusta. Ylhäältä löytyy crosstrainerit, soutulaite, polkupyörät, juoksumatto, nyrkkeilysäkki ja hanskat, renkaat, jumppapalloja sekä tilaa venyttelyyn ja rauhoittumiseen. Paikka sinänsä ei ole kovin suuri, mutta täysin sopiva saarelle. Alakerrassa päivystävät vuoron perään paikallinen työntekijä ja suomalainen (täälläkin suomalainen!). Respasta löytyy lukolliset kaapit joihin voi jättää arvotavaransa treenaamisen ajaksi. Tytöt pyörräyttävät myös mielellään esimerkiksi mansikkajuustokakun makuisen proteiinipirtelön, jos tekee mieli! Samasta rakennuksesta löytyy myös Fitness Cafe, josta saa hyviä salaatteja, smoothieta ja muuta terveellistä sapuskaa, mutta vain puoli seitsemään asti illalla. Pientä miinusta joudun antamaan pukuhuoneiden ja suihkujen puuttumisen vuoksi, mutta toisaalta se ei haittaa, kun usein sitä skopolla huristelee edestakaisin treenivaatteissa. Pääasiassa länkkäreitä treenamassa. Hinnat ja lisätiedot www.kohtaogym.com.

Monsoon Gym toimii samalla thai-nyrkkeilyn harjoittelupaikkana kuntosalitoiminnan ohella, joten siellä näkee paljon enemmän paikallisia. Hinnatkin ovat huomattavasti huokeammat. Paikka kun on pieni talo, johon on rakennettu treenipaikka. Hinnat ja lisätiedot www.monsoongym.com

Saarella voi harrastaa myös ohjatusti erilaista joogaa, crossfittingiä, mäkien ja rannalla juoksentelua sekä tottakai meressä uimista. Kajakkeja ja SUP-lautojakin löytyy eripuolelta saarta vesi- ja muille liikuntaa halajille unohtamatta snorklailua ja sukeltamista!

Hierontapaikkani löysin ihan sattumalta kävellessäni ja ihmetellessäni ensimmäisinä päivinä down- ja up- roadia. Hierontapaikkojakin täällä on pakko olla ainakin kymmeniä! Itse pysähdyin muutamalle hierontapaikalle katselemaan hintoja. Infinityyn päädyin ihan vain sen vuoksi, että sieltä ei mulle tyrkytetty mitään. Sain rauhassa katsella ja kuulostella jopa sisällä saakka ilman, että mulle tarjottiin tai tyrkytettiin yhtään mitään! Infinytissä hierontatila on sisustettu hyvin lämpöiseksi ja rauhalliseksi ilman suitsukkeiden hajuja. Myös henkilökunnasta huokuu rauhallisuutta, mikä on aivan ihana tunne. Päädyin tuolloin ensimmäisellä kerralla ottamaan niskahartiahieronnan. Enkä katunut hetkeäkään. Voi ja se paikallinen tee, joka tarjotaan jokaiselle hoidon jälkeen, kuinka hyvää! Tee on juuri sopivan lämmintä juotavaksi, ei liian kuumaa. Teestä jäin ihana makuelämys. Tuosta ensimmäisestä viikosta lähtien olen säännöllsesti käynyt Infinityssä. Olen ottanut muutaman kerran perinteisen thai-hieronnan sekä manikyyrin ja pedikyyrin. Jouluksi kävin varaamassa itselleni kunnon massasession: kehon kuorinta, kasvohoito, tunnin thai-, öljy- ja jalkahieronta, pedikyyri ja manikyyri. Arvatkaa hinta? 1500 THB elin noin 40€ neljän ja puolen tunnin hoidoista. Se on mun oma joululahja.

PS. Parhaat Fruit Frappet tekee Cappucino Bakery & Café. Parhaan ja isoimman aamumyslin sekä salaatit saa Zest Bakery & Cafésta.
Molemmilta löytyy kaksi paikkaa, toinen Mae Haadista ja toinen Sairee Beachilta.

Sukellusta ja KTD

Koh Taota on sanottu maailman suurimmaksi sukelluskouluksi. Saari on kooltaan vain 21 kilometriä, mutta kuitenkin täältä löytyy yli 50 sukelluskoulua, josta valita omansa! Lisää päälle vielä sukellustarvikkeisiin erikoistuneet kaupat! Täältä löytyy jokaisen budjetille sopivaa hilavitkutinta sukeltajaksi tulemista varten, oli sitten vasta-alkaja tai jo pitkään alalla ollut ammattilainen. Aina sitä jokainen vuoronperään toimistolla miettii, että mitä sitä ostaisi seuraavaksi tietysti kriittisesti muiden kokemuksia kuunnellen ja hintoja vertaillen. Täältä saa aivan mitä vain sukellukseen voi ikinä tarvita ja vielä enemmän. Tilata voi niin kustomoidun ja omiin mittoihin sopivan märkäpuvunkin kuin ostaa pinkin tankinkin! Koh Taolta löytyy jokaisen sukellusvälineitä välittämien firmojen (mm. Mares, Oceanic, Aqualung) tuotteita laidasta laitaan, joten runsaudenpula siinä ennemminkin yllättää kuin niiden puute!

Koh Taolla voi kokeilla snorklaamista, laitesukellusta ilmalla tai nitikalla (nitrox, Eanx) yhdellä pullolla tai side mounteilla (jos on sm:iin koutus), tekniikkasukellusta sekä vapaasukellusta. Koska sukellusfirmoja on paljon ja kilpailu kovaa, on Koh Tao budjettinsa puolesta yksi halvimmista paikoista maailmassa suorittaa laitesukelluksen Open Water-kurssi. Hintaa kurssille tulee noin 250€. Hinnat tietysti hieman vaihtelevat ihan firmojen kokojenkin puolesta jo.

Mikä tekee työharjoittelupaikastani Koh Tao Diversista erilaisen sukellusfirman kuin muut?

Ensinnäkin se on ensimmäinen ja ainoa suomalainen sukellusfirma koko saarella. KTD aloitti toimintansa ja vuonna 1987! KTD on myös pieni ja itsenäinen sukellusfirma, jossa saa opetusta suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi, espanjaksi, italiaksi ja saksaksi suomalaisomistuksesta huolimatta. Kaiken toiminnan perustana on turvallisuus sekä henkilökohtainen palvelu, jota on tarjoamassa kokeneet sukelluskouluttajat sekä ystävälliset toimistotytöt, ja jotta sukelluskokemuksista tulisi asiakkaille unohtumattomia tässä letkeän ilmapiirin omaavassa sukellusfirmassa.

KTD eroaa myös muista sukellusyrityksistä siinä, että asiakas maksaa vain siitä, mitä on tehnyt tai suorittanut kun muilla kurrsimaksuista ei saa mitään takaisin. Esimerkiksi, jos asiakas päättää kesken Open Water-kurssin, että sukellus ei olekaan hänen juttunsa syystä tai toisesta, maksaa hän vain osan kurssimaksusta ja loppuosa palautetaan asiakkaalle takaisin. Toimisto puolestaan sijaitsee rauhaisassa Sairee Beachin eteläpäädyssä, josta on vain muutama metri rantaan ja sijaintinsa vuoksi sukelluskohteet ovat normaalia lähempänä. Asiakas pääsee siis nauttimaan enemmän itse sukelluksista nopeallakin aikataululla sen sijaan, että koko päivä kuluisi matkustaen sukelluskohteille ja takaisin! (www.kohtaodivers.com)

- Mistä tunnistaa sukeltajan, kun sellainen kävelee vastaan? Maskin sukellusraidoista.

Työtehtäviä

Muistiinpanovihko esille ja kynä sauhuamaan! Vietin tosiaan ensimmäiset päivät opiskellen uutta tietokonejärjestelmää, jonka avulla hoidetaan suurin osa ns. paperitöistä. Järjestelmällä ylläpidetään asiakasprofiileja, henkilökuntatietoja, varauksia, laskutuksia, maksuja, palkkoja, venerostereita ja muita kirjanpidollisia asioita näin muutaman mainitakseni. Myös paperityötä itsessään on jonkin verran, joihin pääsin tutustumaan varausjärjestelmän opiskelun ohessa: opiskelijantieto-, vastuuvapautus- ja terveysselvityslomakkeiden täyttöä, kurssien kokeiden- ja vastauslomakkeiden kopiointia, osto- ja myynti tapahtumien kirjausta sekä hassuja sekalaisia rändöm-papereita. Myös yrityksen sähköpostin ja (sekä whiteboardin että internetin) kalenterin ylläpito on kovassa käytössä joka päivä: asiakkaiden varaukset ja kyselyt, maksujen lähetys, yhteistyökumppaneihin yhteydenpito ja maksujen vastaanotot. Esimerkiksi whiteboardin päiväkohtainen aikataulu saattaa muuttua jopa 15-kertaan (ENNÄTYS!) edellisen päivän aikana. Sosiaalista mediaa ja yrityksen internetsivujakin on tullut päiviteltyä (italiaksi! :D ).

Työtehtäviini kuuluu myös toimiston siivous ja myyntituotteiden ylläpito, SUP-lautojen vuokraus yhdessä toisen työntekijän kanssa sekä cleaning up- päivien markkinointi ja organisoiminen. On sitä opiskeltu Vapaasukellustakin ja tehtyä siitä esittely nettisivuille. Esittely on pientä hiomista vaille valmis! Jippii! Meinasin ihan unohtaa sen tärkeimmän työtehtävän eli suoramyynnin walkin-asiakkaille, joita sesonkiaikana tulee ovista ja ikkunoista sisään! :) Olen ”juossut” myös pankissa, postissa, laminointiliikkeessä, kolmessa eri sukellustarvikekaupassa ostamassa suukappaleita reguihin, maskeja, snorkkeleita sekä dry bägejä, paikallisissa pienissä putiikeissa hakemassa mm. nippusiteitä, permanenttitusseja, kahvia/teetä/sokeria toimistolle, maksamassa muilla sukellusfirmoilla erinäisiä laskuja sekä korjaamassa KTD:n viitoituskylttejä teiden reunoissa . Ei voi ainakaan sanoa, että työ olisi kovin yksipuolista?

Näitä työtehtäviähän kertyi ihan huimasti, kun niitä kerran alkoi miettimään! :)

Parasta tässä työssä on mm. se, että...

...vapaapäivistään saa päättää itse.

...aina välillä pääsee veneen mukaan ja sukeltamaan, jopa kesken työpäivän!
...thaimaalainen työnteko on PALJON lungimpaa kuin Suomen oravanpyörässä juokseminen eikä kukaan stressaa täällä juuri yhtään mistään. Asiat hoituvat sitten kun hoituvat. Yritän kovasti joka päivä tätä työntekotapaa opetella, mutta korkea työmoraalini ei vain anna jättää asioita kesken ja hoitaa vain muutamaa hassua asiaa per päivä. Muutaman kerran purrut hammasta tämän takia. :D

...toimiston valoisista ikkunaseinistä näkee kauniin rannan ja meren sekä auringonlaskun miltein joka päivä. Rantaan kun on huimat kymmenen metriä, jonka aikana ylität vain hassun rantakadun.
...työkavereiden kanssa aika ei tule tylsäksi. Joka päivä saa nauraa meijän pojille ja niiden jutuille! Me tytöt keskitytään pitämään pulju pystyssä, sillä välin kun pojat käyvät "leikkimässä vedessä".

Mitä ottaa huomioon, kun tulet Koh Taolle.

• Valitse luotettava bussi-laiva-yhtiö, jotta vältyt mahdollisilta varkauksilta matkan aikana ja matka sujuu mukavammin, kun ei tarvitse koko aika hermoilla arvotavaroidensa puolesta.
• Mieti matkabudjettiasi; Tao on saari, mikä tarkoittaa sitä, että täällä eläminen on hiukkasen kalliimpaa kuin mantereella sen vuoksi, että kaikki tavara joudutaan kuljettamaan tänne. Sopiva päiväbudjetti vaihtelee 15-30€ välillä riippuen omasta mukavuudenhaluisuudesta (sis. asumisen, skopovuokran ja ruuat kolmesti päivässä paikallisessa, ei turistirafloissa).
• Vertaile majoituspaikkoja, samalla päivä-/ viikko-/ kuukausivuokralla voi saada hyvin erinäköistä majoitusmuotoa.
• Kannattaa tottua epämääräisesti kestäviin, mutta suht lyhyisiin, päivittäisiin sähkökatkoksiin, huonoihin suihkupaineisiin sekä takkuilevaan nettiyhteyteen.
• Katso tarkkaan, mistä skoposi vuokraat. Myös täällä paikalliset yrittävät huijata turistilänkkäreitä vuokrauspaikoissa. Ainoa luotettava on Oil's downroadin alussa päätieltä katsottuna Mae Haadissa. Jack on paikallinen päätyöntekijä siellä ja puhuu hyvää englantia. Ota ehdottomasti puoliautomaatti, jos et halua jäädä näissä mäissä puoleen väliin. Toinen vaihtoehto on ostaa oma pyörä alle, joka tulee melkein samoihin hintoihin. Ostamisen jälkeen pitää olla valmis sitten myös maksamaan mahdollisista korjauksista sekä seen myymisrumbasta lähtiessäsi. Itse en halunut miettiä myöskään sitä, että milloin käytetty skopo hajoaa alle. Vuokraskopot on ainakin ennakkoon tarkistettuja oikeilla mekaanikoilla Oil'silta vuokrattaessa.
• Jos et halua vuokrata tai ostaa skopoa, löytyy täältä avolavatakseja, joide hinnat vaihtelevat kellonaikojen ja kyytiläisten mukaan, alk. 100 batia suunta. Tulee toki kalliimmaksi pidemmän päälle kuin oman skopon vuokraaminen, mutta turvallisempaa se ei silti ole ja antaa huonommat mahdollisuudet itse saaren tutkimiseen.
• Opettele keskustelemaan luontevasti skopon kanssa tapahtuvista ongelmista/ melkein kolareista; sukeltamisesta ja siitä, mitä näit tai et nähnyt sukelluksiesi aikana sekä vatsasi toimminnasta muiden länkkäreiden kanssa. Täällä on enemmän kuin normaalia, että kaikilla on vatsa epätasapainossa jatkuvasti.
• Osta ensimmäisenä paikallisesta kaupasta/ apteekista elektrolyyttijauhepusseja, jotka auttavat hikoilun aiheuttamassa nestevajareissa. Juo päivittäin muutama litra, jotta vältyt pääkivuilta iltaisin.

Lisäilen tähän aina sitä mukaan asioita, kun tuleepi vastaan...

Ensimmäiset päivät kotisaarella

Heräsin myöhään. Tuntui tosi hyvältä nukkua uudessa sängyssä. Loft-hostelli on vain pari kuukautta vanha ja sijaitsee Mae Haadissa uproadilla. Laitureilta ei ole pitkä matka tähän hostelliin, alle 100 metriä, joten se on hyvä paikka, jos aikoo viettää saarella vain muutaman yön ja jatkaa sitten matkaa. Työntekijät puhuvat hyvää englantia ja hostelli on vielä toistaiseksi uutukaisen siisti. Hostellista löytyy sekä sekadormeja että vain naisille tarkoitettuja. Miksei hostelleissa muuten ole ikinä vain miehille tarkoitettuja huoneita?

Mulla oli ensimmäisen oikean kokonaisen päivän tavoitteena löytää itselle pysyvämpi koti seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Tallustelin kuitenkin ensin muutaman mutkan kautta Koh Tao Diversin toimistolle moikkaamaan tulevia työkavereitani. Koh Tao Divers pitää majapaikkaa Sairee Beachin eteläpäässä rauhallisella alueella. Ihana tunnelmallinen pieni paikka ja ranta edessä! Kyllä kelpaa tehdä töitä! Pääsin heti hommiinkin hetkeksi. Testattiinko tässä sitten sopivuuttani? :D

Olin tosi laiska etsiessäni kämppää itelleni, kävin vain kahdessa paikassa, vaikka tarjolla olisi ollut kymmeniä. Jos mulla olisi ollut skopo alla, tottakai kämpän etsiminen olisi ollut helpompaa ja nopeampaa. Päädyin heti jälkimmäiseen siitäkin huolimatta, että mulla ei tulisi olemaan jääkaappia. Enemmän mulle merkitsi, ettei huoneessa haissut home, mikä on täällä hyvin yleistä tyhjillään olevissa asunnoissa tähän aikaan vuodesta korkean kosteusprosentin vuoksi. Väsymys ja kuumuus veivät voiton aika nopeasti keskipäivän auringossa enkä miettinyt oman kodin valintaa sen enempää. Lopun päivää tallustelin ympäri Mae Haadia löytäen samalla paikallisen vakkariruokapaikan ja pannarien tekijän. Vietin myös muutaman hetken hostellilla tietokoneen ääressä = otin iltapäivätorkut läppäri sylissä. Illalla pakkasin tavarani siihen kuntoon, että pääsin muuttamaan aamulla omaan huoneeseen.

Luulin saavani nukkua rauhassa tulevankin yön, mutta kuusi englantilaista nuorta päättivät jatkaa juhlimista hostellin yleisissä tiloissa aamuviideltä. Nätisti pojille sanoin, että en ole ainoa, joka haluaa nukkua täällä ja että mulla oli tulevana aamuna muutto ja töiden aloitus edessä. Sain vain kuittailuja siitä, että miksen hankin omaa asuntoa. Tais mennä pyyntö kuuroille korville. Koko meidän huone oli hereillä näiden täysin päissään olevien idioottien takia. En siis nukkunut viiden jälkeen silmäystäkään eikä nukkunut moni muukaan. Ei ollut aamulla mitenkään erityisen hymyilevää porukkaa huoneessa. Hostelleissa asuessa on se vika, että suurin osa on kovin nuoria reppureissaajia ja heiltä puuttuu kyky kunnioittaa muita. Yöllä ja päivällä. Useinmiten nämä ihmiset tuntuvat tulevan juurikin Englannista. Käytöstapojen puutetta...??

Kämpästä itsessään niin mulla on noin 25 neliön kokoinen kulmahuone king size sängyllä ja parin neliön kylppärillä. Vaateripustin, lipasto ja telkkarikin löytyy. Eipä sitä toisaalta paljoa tarvitse, kun asun vain kolme kuukautta. Lattiat on kaakelia, jotta edes jonkin osa rakenteista pysyisi viileämpänä kuin muut. Pöly ja roska tietysti näkyy helpommin kuin muilla pinnoilla, mutta se on sen vuoksi myös helpompi putsata. Suihkun paineet ovat mitä ovat, mutta Thaimaalaisella standardilla suht hyvät. Maksan tästä huoneesta 9000 THB kuukaudessa eli noin 225€, mikä on sijaintiinsa nähden todella vähän. Toki saisin hieman kauempaa samalla hintaa varmaankin oman bunglowin keittiökulmauksineen, mutta ehkä olen tässäkin asiassa nyt hieman mukaavuudenhaluinen.

Hirveä soija oli heti aamusta, kun rahtasin tavaroitani uuteen kotiin. Hostellilta oli peräti 50 metrin matka. :D Kiirellä senkin tosin tein, äkkiä tavarat vaan sisään kämppään ja reipaalla kävelyllä kohti ensimmäistä työpäivää. Kilsan saa kävellä suuntaansa. Eihän se ole matka eikä mikään, mutta kuntoilusta se kyllä käy ehdottomasti, kun matka on pelkkää jyrkkää ala- ja ylämäkeä vuoronperään. Ei suihku ennen töihin lähtöä auttanut siis yhtään. :D Hui kun jänskätti mennä, mutta hyvällä tavalla. Ihmisten nimet unohtu saman tien, kun ne kuulin. Yritän nyt muistaa kuka on kukakin, kun jokaisella on perus suomalaiset nimet. Menee sitä vähemmästäkin sekaisin tässä helteessä. Aivot olivat kyllä aivan loppuun kulutetut päivän oppimisten jälkeen. Tyytyväisenä talsin takaisin kämpille yhdeksn tunnin työpäivän jälkeen ja nukahdin hymy huulilla sänkyyn.

Pakettien metsästämistä ja matkustamista

Viimeinen päivä Phuketissa! Wuhuu! Melkein irti tästä tylsääkin tylsemmästä paikasta. Päivä meni aika lailla pakatessa tavaroita. Näytti kyllä se tavaramäärä paljon pienemmältä, kun se oli levitetty kaappeihin ja lipaston laatikoihin. Vein myös 7,5 kg verran tavaraa postiin Suomeen lähetettäväksi. Koska tiesin, että joulu on maailmanlaajuisesti yhtä postipakettia, päätin maksaa hiukkasen enemmän airmail:ina tulevasta paketista kuin laivapaketista. Airmail-paketti kestää kuulema noin kaksi viikkoa mennä Suomeen, hintaa tuli 88€. Laivalla sama olisi kustantanut lähemmäs 70€ ja matka olisi kestänyt kahdesta kolmeen kuukautta! Kun saa muutenkin jo jännäillä noita paketin saapumisia, maksoin mielelläni hieman ylimääräistä. Ota se tyhjä rinkka mukaan, ostat kuitenkin jotain, menit minne päin maailmaa tahansa.

Ai niin, pitää tähän väliin kertoa mun kahden paketin hakureissusta Phuketin päässä. Siis paketit, jotka lähetin Australiasta. Lähetin ne Phuketin pääpostiin Phuket Towniin. Oletin siis myös pakettien olevan siellä niitä hakiessani. Joo varmaan. Siitä nyt seuraavaksi. Ensin arvoin taksikuskin kanssa Chalongin päässä, että mikä Phuketin posteista on se pääposti. Matkan varrella kysyttiin varmaan viideltä eri ihmiseltä neuvoa, vaikka mulla olikin mukana postin tarkka osoite. Paikallisetkaan eivät tuntuneet tietävän. Maksoin mopotaksille ja jonotin kiltisti samalla paperilappujonotus-systeemillä kuin Suomessa. Mua neuvottiin menemään sieltä johonkin paikalliseen pakettien jakelukeskukseen. Kaikki kirjeitä isommat paketit haetaan sieltä. Mahtavaa! NOT. Matkaa oli noin kilsan verran, mutta uskokaa huviksenne, matka tuplaantui aivan varmasti, kun rohkenin kysyä paikallisilta neuvoa. Ja paikallisethan neuvovat, vaikkeivat tietäisi koko rakennusta saatika tai sitä, missä se sijaitsee. Ei edes poliisi. Osoitekin kirjoitettiin mulle ylös thaiksi eikä viittomakielestäkään tuntunut olevan juuri apua. Itsepäinen kun olen, en halunut maksaa tuosta kilsan matkasta mopotaksille hieman rahaa, jotta olisin löytänyt perille alta viiden minuutin. Päätin sen sijaan kävellä keskipäivän kuumuudessa ristiin ja rastiin paikallisten neuvojen mukaan turhautuneena ja melkein luovuttaneena. Jos ikinä seuraava kerta tulee, että joudun vastaavaan tilanteeseen uudestaan, maksan sen muutama kymmen batia enemmän kuin mielelläni. Väärä paikka säästää. Tiedetään. Löysin lopulta perille. Rakennus oli kuin pieni Itellan jakelukeskus. Kävin yhdellä luukulla ja sain paketin toiselta luukulta. Paikalliset ohittelivat jonossa, mutten jaksanut välittää enää siinä kohtaa. Kuhan sain vain paketit. Takaisintulo mopotaksia olin valmis odottamaan varjossa, vaikka tunnin tai kaksi, mutta päätin, että niiden pakettien kanssa en hunut liikkua metriäkään läheisestä risteyksestä. Tarvitsi onneksi odottaa vain hetki ja paikallinen Chalongin taksikuski ajoi nopeasti viereeni, ottaen mut ja kaksi pakettia kyytiin.

Back to Phuket. Kävin paketin viemisen ja pakkailemisen lisäksi hakemassa tulijaisia Koh Taolle suomalaisille Villa Marketista (salmiakkia ja ruisnäkkäreitä), syömässä viimeisen banaanipannukakun sekä illalla maistelemassa pitsaa muutaman ystävän kanssa. Meinasin nukkua aamulla pommiin. Väsytti vaan niin älyttömän paljon.

Itse matkustaminen tapahtui thaimaalaiseen tapaan muutaman mutkan kautta, mutta yllättävän jouhevasti. Mut piti tulla hakemaan klo 8.30 Chalongin Pierin 7/11:n edestä, mutta totesin matkatavaroitteni määrän niin suureksi, ettei mulla ollut mielenkiintoa hikoilla huimia määriä heti aamusta, varsinkin kun tiesin tulevanin matkustamaan koko päivän. Sanoin mun asumispaikan vartijalle, että vahdi noita, tulen auton kanssa takaisin 10 minuutin päästä. Easy. Kuski pikkasi mut kiskan edestä ja hurautettiin sitten hakemaan mun tavarat. Oli siinä kuskilla naurussa pitelemistä, kun näki sen tavaramäärän. Tottakai, kun raastoin pesuaineet, astiat ym mukanani. Nukahdin alle minuutissa, kun moottori starttasi.Taisi olla tuota univelkaa hieman. Heräsin Phuket Townista. Mun piti oottaa toimistolla muita samalle potskille tulevia vajaan tunnin verran. Muut asiakkaat änkivät itse samaan pikkubussiin. Mä kuljin leveästi yksinäni omalla pikkubussilla noin kaksi minuuttia. Luulin buukanneeni minibussin ihan Surat Thaniin asti, mutta pikkubussi heittikin meidät vain bussin lähtöpaikalle. No siellä odoteltiin taas muutama tovi. Onneksi bussissa oli sentään ilmastointi ja paljon tilaa. Bussissa oli myös kaksi kerrosta. Kaikki änkeytyivät tietysti ylimpään kerrokseen, kun sitä ei ole kotona ja se on olevinaan niin eksoottista muka jotenkin. :D Hyvin siinä nukkui, kun oli oma tyyny mukana. Pakollinen ruokatauko pidettiin jossain keskellä ei mitään paikallisella taukopaikalla. Mistään kylmäketjusta ei siellä ollut tietoakaan. Vielä vähemmän osattiin säilyttää niitä lämpiä ruokia. Mä tyydyin hörppimään mun limua, kun ei pahemmin ollut nälkä. Onneksi söin tukevan aamiaisen ennen lähtöä. Surat Thaniin bussi ajoi tuonne kello kolmeen asti. Ja taas odotetiin. Odotettiin lupaa kävellä 200 metriä laiturille, josta potski lähti. Musta oli huvittavaa katsoa, kun reppureissaajilla oli hirmu kiire päästä veneeseen istumaan samaan tapaan kuin ihmiset rysäävät lentokoneisiinkin. Mä tulin perästä laukkujeni kanssa. Sainpahan jokaisen kansipojan mua auttamaan!

Aallokko oli laivamatkan aikana aika hurjaa, ei nyt musta mitenkään aivan älyttömän paha, mutta kyllä niitä huonovointisia löytyi jopa moneen oksentajaan saakka. Potski ei vaappunut puolelta toiselle, mutta sen osuessa aaltoihin tuli välillä koviakin iskuja. Mua ne lähinnä rauhoitti (!) ja nukuinkin varmaan tunnin verran muiden pitäessään penkeistään kiinni. Jotain hyötyä noista liveboard-reissuistakin on siis ollut, kun ei tuntunut se heilunta missään. Hyvä niin. Matka kesti noin neljä tuntia, kun tiputettiin ihmisiä ensin Koh Samuille ja sitten Koh Phanganille ennen Koh Taolle saapumista. ”Yllättäen” meitä vastassa oli ”taxi, taxi”-ihmisiä, vaikka muille jakaa. Pääsin niistä eroon vain sanomalla, että menen läheiseen hostelliin, jonka kaikki nämä taxitaxi-ihmiset siellä tiesivät. Kävelin hurjat 100 metriä hostellille, mutta siinä vaiheessa iltaa matka tuntui ennemminkin kilometriltä. Checkasin itseni sisään, käänsin avainta huoneen lukossa, rojautin kamat hienosti huoneen lattialle (levitin siis erittäin hyvin) ja menin suihkun kautta suoraan nukkumaan. 12h se kesti ja otti tulla Koh Taolle. Onneksi täältä ei tarvitsekaan nyt hetkeen poistua! :)

Similanin ja Surin-saaret

Vietin Phuketissa noin puolitoista viikkoa ennen kuin sain itseni siirrettyä Koh Taolle. Asustin muutaman päivän ihan neljän seinän sisällä kipuillessa ja sen parantuessa päätin buukata itselleni Liveboard-retken Similanin- ja Surinin saarille sukelluksen merkeissä. Elin melkein neljä päivää veneessä 22 muun sukeltajan kanssa. Plus tietty sukellusohjaajat, joita oli viisi sekä thaikkulainen staffi kapteenia myöten. Heitä oli kahdeksan, jos en ihan väärin muista.

Varasin itse retken Khao Lak Adventuresin nettisivujen kautta, mikä osoittautui erittäin hvyäksi löydöksi! Khao Lakissa THE sukellusjuttu on juurikin Similanin-saaret ja sinne vieviä sukellusyrityksiä tämä pieni kylä täynnä. Matka Phuketista Khao Lakiin alkoi minibussilla eli paikallisella pakulla kahdelta päivällä mun osalta. 

 Haettiin Tim, Roxy ja Jess kyytiin Patongilta, josta päästiin lähtemään vasta neljän jälkeen (!), kun Chalongista ajaa siis mopolla 15-20 min Patongille. Sain taas ihmeteltävää kerrakseen. Patong on oikeasti THE TURISTIHELVETTI. Ei sitä muuten voi kuvailla. Pudistelin vain päätäni ja ihmettelin. 20 minuuttiakin oli liikaa mulle päiväsaikaan enkä edes poistunut pakusta. Ilmastointi. <3 Kamala Beachilta haettiin vielä mukaan nelissäkymmenissä oleva ranskalainen pariskunta ennen kuin matka jatkui Khao Lakiin. Matkalla satoi välillä niin pahasti kaatamalla, että jouduttiin hetkeksi pysähtymään tien sivuun, kun ei nähnyt mitään. Suomen kaatosateet ovat hyvin pieniä täällä tuleviin. Onneksi ne tosin kestävät vain hetken.  

Khao Lakiin saavuttiin noin kuuden aikaan. Siinä meni thaimaalaisen aikataulutuksen mukaan noin kolme tuntia - kun piti mennä tunti tai puolitoista – sukellusvälineitä sovitettaessa ja läpikäytäessä sekä pakollisessa paperisodassa. Joka kerta kun lähtee sukeltamaan täytetään omat yhteystiedot, hätäkontaktin yhteystiedot, vastuuvapautuslomake sekä useimmissa paikoissa terveysselvitys. Kaikki sukellusfirmat Thaimaassa eivät jostain syystä terveysselvitystä vaadi uusien asiakkaiden kanssa, jos ovat luokitettuja sukeltajia (?). Syytä tähän en tiedä. Vastuuvapautuslomake tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kyseinen sukellusyritys, sen työntekijät, laivan työntekijät ja muut sukellukseen osallistuvat ihmiset vapautetaan vastuusta, jos sulle käy jotain sekä ymmärrät, että sukellat täysin omalla vastuulla ja ymmärrät sukelluksen sisältävän hengenvaarallisia riskejä, jos et toimi oikein ja turvallisuutta huomioonottaen. Tämä on täysin normaali proseduuri aivan jokaisessa sukellusfirmassa ympäri maailman. Terveysselvityksessä kysellään kylläei-menetelmällä sukeltajan terveydestä. Sen voi lukaista esim. PADI:n sivuilta (https://www.padi.com/english/common/courses/forms/pdf/10063-ver2-0.pdf), jolla selvitetään siis, että sukeltamaan tulossa olevalla asiakkaalle ei ole fyysisiä esteitä sukeltamiselle.

Lopulta lähdettiin kohti satamaa 

ihastuttavalla avodiscorekka-autolla. Ei sitä muuten voi oikein kuvata. Peltiä sisältä ja discovalot koristeena. Potski oli nimeltään Manta Queen 1 ja se on myös isoin kyseisen firman potskeista. Todella siistit hytit, joita löytyi neljän ja kahden hengen tilavuudella. Ylhäällä oli aurinkokansi, jossa meistä jokainen taisi vuoronperään reissun aikana, jollei kaikkina päivinä, käydä matoilla torkuttamassa sukelluksien välissä. Ruokailu- ja oleskelukansi oli avomallia ja pressut vedettiin alas illalla tai kun ripsahti vettä. Myös pieni ilmastoitu lounge löytyi, missä sain monet kerrat plärätä kalakirjoja läpi, opiskelin nitrox-kurssin matskut ja kattelin sukellusohjaajien kanssa iltaisin leffoja sulatellen päivällistä. Ruoka oli tietysti thai-painoitteista ja aamupala suuntautui sitten tuonne Englantiin. Siitä jouduin antamaan pienen miinuksen. Itse olisin toivonut aamupalalla hedelmiä, jugurttia, mysliä sen ainaisen papujen, pekonin ja munakokkelin sijaan. Plussaa pitää kuitenkin antaa perunamuussista, jota söinkin sitten joka aamu massuni täyteen! Kun on syönyt kuukauden verran riisiä tai nuudeleita joka päivä vuoronperään, perunamuussi oli hyvinhyvin tervetullutta! Lounas ja päivällisruoka toki vaihtelivat reissun kuluessa, mutta eivät sopineet mun vatsalle juuri muilta osin kuin salaatiltaan. Liikaa currya ja pippuria, vatsa ei tykännyt.

Meidän päiväohjelma oli aika lailla tämä:

5.45-6.30 GOOOOD MOOOORNING, BRIGHT AND SHINE!

7.00 PIENI EVÄSTYS, NITROX TANKKIEN MITTAUS/ SUKELLUSTIETOKONEIDEN- JA KAMEROIDEN TOIMIVUUKSIEN VARMISTUS

7.30 PÄIVÄN ENSIMMÄINEN SUKELLUS

8.45 OIKEE BREKU

10.45 PÄIVÄN TOINEN SUKELLUS

12.30 LOUNAS

14.00 PÄIVÄN KOLMAS SUKELLUS

15.45 PIENTÄ HUIKOPALAA

16.30 PÄIVÄN NELJÄS SUKELLUS

18.30 PÄIVÄN VIIDES SUKELLUS

19-20 VÄLILLÄ PÄIVÄLLINEN

Päästiin myös tokana päivänä tutustumaan yhteen Similanin saarista ihan maalta käsin. Monetkohan rantakuvat siellä oikein jokainen otti? :D Vesi oli turkoosin kirkasta, katsoi minne tahansa. Tuolle kyseisellä saarella voi myös yöpyä teltoissa ja useimmat vierailijoista ottavatkin muutaman yön retken sinne kokeakseen jotakin erilaista. Saarella on mahdollisuus valmistaa ruokaa keittokatokseessa, suihkut ja vessat löytyvät myös, mutta ulkotiloista. Kuinka mahtavaa olisikaan käydä suihkussa tähtitaivaan alla! Okei, miinus itikat. Itse jouduin harmikseni jättämään muutaman sukelluksen tuolla reissulla väliin, kun sopivasti päätin liukastua kolmen portaan verran ylhäältä alas tultaessa. Tämä tapahtui kuulema aina neljän päivän välein, kun porukka vaihtui. Viime reissulla se tosin oli ollut yksi sukellusohjaajista. Sain oikein mojovvan tällin, josta seurauksena syntyi sateenkaaren värit täyttävä kämmenen kokoinen mustelma. Jätin pari sukellusta

väliin, jotta voitiin seurata, etten ollut tuossa rytäkässä saanut sisäisiä verenvuotoja. Monet kävivät mustelmaa ihmettelemässä ja musta se oli vaan huvittavaa katsoa muiden ilmeitä. Mustelma näytti PALJON pahemmalta, mitä se oikeasti tuntui.

Olisin voinut viettää vielä toiset neljä päivää potskilla sukellellen. Aika tuntui menevän aivan liian nopeasti. Suoritin tosiaan Nitrox-kurssin tuolla samalla reissulla. Niille, jotka eivät tiedä, mitä nitrox on, on se lyhykäisyydessään hapella rikasettua ilmaa. Nitrox-seokseksi kutsutaan ilmaa, jossa happea on enemmän kuin 21% seoksesta. Useimmin käytetyt seokset ovat 32% ja 36%. Miten se sitten eroaa ”normaali” ilmatankilla sukeltamisesta? Nitrox antaa enemmän pohja-aikaa eli sukellusaikaa verrattuna ilmatankkiin sekä lyhentää sukellusten välisiä pinta-aikoja. Eikä kroppa ole niin väsynyt sukelluksien jälkeen. Tämä hyöty näkyy juurikin sukellettaessa useita kertoja päivässä lyhyen ajan sisällä. Yhtään turvallisempaa se ei sukeltamisesta tee verrattuna ilmatankilla sukeltamiseen. Se pitää muistaa! Nitrox-sukeltamista varten käydään juurikin vartan vasten oma kurssinsa, jotta sukeltajat oppivat ymmärtämään erot, turvallisuusriskit sekä syventämään sukellustietämystään nitroxilla sukellettaessa.

Reissu oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Niin paljon elämää pinnan alla! Ei siihen vain kyllästy,ei millään! Uusia ihmisiä ja mahtavia sukelluskokemuksia. Ja vielä hetken kävi mielessä, että jätän koko reissun tekemättä ennen Koh Taolle lähtöä! Muutama kamera vuosi sukelluksien aikana, ne parhaimmatkin kotelot, mutta se on osa sukeltajan elämää.

Mistä erottaa snorklaajan ja sukeltajan, kun näkevät hain?

- Snorklaaja panikoituu ja ui äkkiä pois vedestä, kun sukeltajat hyppäävät veteen kamera kädessä. :D

- Miksi ihmeessä snorklata ja katsoa sitä kaunista maailmaa vain yläpuolelta, kun voi mennä alas ja olla keskellä kaikkea sitä?

Reggae shark - hauska video meren elämästä!