Ensimmäiset päivät kotisaarella

Heräsin myöhään. Tuntui tosi hyvältä nukkua uudessa sängyssä. Loft-hostelli on vain pari kuukautta vanha ja sijaitsee Mae Haadissa uproadilla. Laitureilta ei ole pitkä matka tähän hostelliin, alle 100 metriä, joten se on hyvä paikka, jos aikoo viettää saarella vain muutaman yön ja jatkaa sitten matkaa. Työntekijät puhuvat hyvää englantia ja hostelli on vielä toistaiseksi uutukaisen siisti. Hostellista löytyy sekä sekadormeja että vain naisille tarkoitettuja. Miksei hostelleissa muuten ole ikinä vain miehille tarkoitettuja huoneita?

Mulla oli ensimmäisen oikean kokonaisen päivän tavoitteena löytää itselle pysyvämpi koti seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Tallustelin kuitenkin ensin muutaman mutkan kautta Koh Tao Diversin toimistolle moikkaamaan tulevia työkavereitani. Koh Tao Divers pitää majapaikkaa Sairee Beachin eteläpäässä rauhallisella alueella. Ihana tunnelmallinen pieni paikka ja ranta edessä! Kyllä kelpaa tehdä töitä! Pääsin heti hommiinkin hetkeksi. Testattiinko tässä sitten sopivuuttani? :D

Olin tosi laiska etsiessäni kämppää itelleni, kävin vain kahdessa paikassa, vaikka tarjolla olisi ollut kymmeniä. Jos mulla olisi ollut skopo alla, tottakai kämpän etsiminen olisi ollut helpompaa ja nopeampaa. Päädyin heti jälkimmäiseen siitäkin huolimatta, että mulla ei tulisi olemaan jääkaappia. Enemmän mulle merkitsi, ettei huoneessa haissut home, mikä on täällä hyvin yleistä tyhjillään olevissa asunnoissa tähän aikaan vuodesta korkean kosteusprosentin vuoksi. Väsymys ja kuumuus veivät voiton aika nopeasti keskipäivän auringossa enkä miettinyt oman kodin valintaa sen enempää. Lopun päivää tallustelin ympäri Mae Haadia löytäen samalla paikallisen vakkariruokapaikan ja pannarien tekijän. Vietin myös muutaman hetken hostellilla tietokoneen ääressä = otin iltapäivätorkut läppäri sylissä. Illalla pakkasin tavarani siihen kuntoon, että pääsin muuttamaan aamulla omaan huoneeseen.

Luulin saavani nukkua rauhassa tulevankin yön, mutta kuusi englantilaista nuorta päättivät jatkaa juhlimista hostellin yleisissä tiloissa aamuviideltä. Nätisti pojille sanoin, että en ole ainoa, joka haluaa nukkua täällä ja että mulla oli tulevana aamuna muutto ja töiden aloitus edessä. Sain vain kuittailuja siitä, että miksen hankin omaa asuntoa. Tais mennä pyyntö kuuroille korville. Koko meidän huone oli hereillä näiden täysin päissään olevien idioottien takia. En siis nukkunut viiden jälkeen silmäystäkään eikä nukkunut moni muukaan. Ei ollut aamulla mitenkään erityisen hymyilevää porukkaa huoneessa. Hostelleissa asuessa on se vika, että suurin osa on kovin nuoria reppureissaajia ja heiltä puuttuu kyky kunnioittaa muita. Yöllä ja päivällä. Useinmiten nämä ihmiset tuntuvat tulevan juurikin Englannista. Käytöstapojen puutetta...??

Kämpästä itsessään niin mulla on noin 25 neliön kokoinen kulmahuone king size sängyllä ja parin neliön kylppärillä. Vaateripustin, lipasto ja telkkarikin löytyy. Eipä sitä toisaalta paljoa tarvitse, kun asun vain kolme kuukautta. Lattiat on kaakelia, jotta edes jonkin osa rakenteista pysyisi viileämpänä kuin muut. Pöly ja roska tietysti näkyy helpommin kuin muilla pinnoilla, mutta se on sen vuoksi myös helpompi putsata. Suihkun paineet ovat mitä ovat, mutta Thaimaalaisella standardilla suht hyvät. Maksan tästä huoneesta 9000 THB kuukaudessa eli noin 225€, mikä on sijaintiinsa nähden todella vähän. Toki saisin hieman kauempaa samalla hintaa varmaankin oman bunglowin keittiökulmauksineen, mutta ehkä olen tässäkin asiassa nyt hieman mukaavuudenhaluinen.

Hirveä soija oli heti aamusta, kun rahtasin tavaroitani uuteen kotiin. Hostellilta oli peräti 50 metrin matka. :D Kiirellä senkin tosin tein, äkkiä tavarat vaan sisään kämppään ja reipaalla kävelyllä kohti ensimmäistä työpäivää. Kilsan saa kävellä suuntaansa. Eihän se ole matka eikä mikään, mutta kuntoilusta se kyllä käy ehdottomasti, kun matka on pelkkää jyrkkää ala- ja ylämäkeä vuoronperään. Ei suihku ennen töihin lähtöä auttanut siis yhtään. :D Hui kun jänskätti mennä, mutta hyvällä tavalla. Ihmisten nimet unohtu saman tien, kun ne kuulin. Yritän nyt muistaa kuka on kukakin, kun jokaisella on perus suomalaiset nimet. Menee sitä vähemmästäkin sekaisin tässä helteessä. Aivot olivat kyllä aivan loppuun kulutetut päivän oppimisten jälkeen. Tyytyväisenä talsin takaisin kämpille yhdeksn tunnin työpäivän jälkeen ja nukahdin hymy huulilla sänkyyn.