Phuket pähkinänkuoressa tai vähän
isommassa :D
Ensimmäiset päivät kaikki oli uutta
ja ihanaa ja jännittävää, niin kuin aina. Ja väsy oli sen
mukainen! Shoppailin Vivianin kanssa ihan kiitettävästi kaikkea
kotitaloustavaraa (henkareita, tiskirättiä, kylpyhuonemattoa,
tyynyä, astioita näin muutama mainitakseni) ja saatiin siinä
samalla kulumaan rahaa takseihin enemmän kuin tajusin siinä
hetkessä. Mä sain tuhlattua rahaa myös Swenssen'sille, Aasian
markkinoille suunnatulle jäätelöbaariketjulle. Olin odottanut
viime Aasian reissusta asti, että pääsen nauttimaan nuista
ihanuuksista! Hyvää kannattaa odottaa, vai mitä?
Päädyin muutaman yön jälkeen
vaihtamaan asumustani Dwell-huoneistohotellista The Pieriin, joka
sekin hyvin lyhyen matkan päässä Raya Diversin toimistolta.
Dwellissä oli se vika, että sain kuunnella vastapäisestä
ravintolasta kaksi yötä putkeen huonoa karaokea. En siis nukkunut
noina öinä silmänräpäystäkään. Nenääni haiskahti myös
home, vaikkei sitä missään näkynytkään ja mikä toki ei ole
epätavallista näin kosteissa olosuhteissa asuttaessa. En kuitenkaan
halunut jäädä ja ottaa riskiä, että olisinko saanut astman. Pier
oli 3000 BHT kalliimpi kuin Dwell, mutta musta täysin sen arvoinen.
Lieneekö osa tätä aikuiseksi ja vanhaksi tulemista, kun tulee
mukavuuden haluisemmaksi...? Normaalisti kyseinen huone olisi
maksanut 20,000 BHT, mutta mä maksoin 13,000 BHT, kun tarkoitus oli
asua siellä helmikuun loppuun asti. Kingsize-sänky ja iso jääkaappi
peilipöytineen oli tosi pop. Siellä oli muuten parhaat suihkun
vesipaineet, ei tullut silleen liruttamalla sitä vettä, niin kuin
normaalisti Aasian maissa asumismuodosta riippumatta. Tv:n johto
lähti suoraan irti seinästä viemästä sähköä, en mä
töllötintö Suomessa tarvinnut, niin vielä vähemmän Thaimaassa!
Itse Chalongin alue Phuketissa on
sieltä rauhallisimmasta päästä. Osaltaan johtunee varmaan siitä,
että siellä ei ole rantaa tai kamalasti tuota luksusturismia.
Suurin osa länkkäreistä, joita siellä kohtasi, olivat töissä
jossain firmassa eikä turisteina. Sen pystyi jo sanomaan, kun kävi
ruokakaupassa. Ei sitä tavallinen turisti osta ruokaa muutamiksi
lomapäiviksi niin kuin suomalainen muutaman pyhien ajaksi
maailmastaloppuuruoka-mentaliteetilla. Paikallisia oli paljon, mistä
tykkäsin kovasti. Tosin ei se estänyt heitä yrittää saamasta
kaikkea rahaa irti meistä länkkäreistä. Hiljalleen kuitenkin
taksikuskit ja ruokapaikkojen työntekijät hoksasivat, että mä
olin töissä siellä ihan samaan tapaan kuin hekin ja asenteet
vaihtuivatkin hyvin nopeasti aitoon ystävällisyyteen. Tai sitten
siihen hyvin piiloitettuun teeskentelyyn, jota en huomannut. Haluan
uskoa, että se oli aitoa ystävällisyyttä. Ainakin verrattuna
siihen, mitä sain Patongissa (LUE turistihelvetissä) vastaani
paikallisilta.
Mulle ehti Chalongissa muodostua
vakkari pyykkipaikka, banaanipannaripaikka, kahvila sekä
hierontapaikka jo tuona lyhyenä aikana, mitä Phuketissa vietin.
Neljä kiloa pyykkiä sain putipuhtaana takaisin 100B maksua vastaan,
pannarit 30B sekä kahvilasta ja hierontapaikasta alennusta. Saunakin
löytyi hieronnan kanssa samasta osoitteesta! Oli muuten ihana sauna.
Sitä kaipaan. Siis SAUNA ja THAIMAA? Välillä iltaisin tuli jopa
vilu ja sai vetää pitkähihaista päälle, vaikkei lämpöasteet
tippuneetkaan alle +25 edes yöllä. Taisin tottua ilmastoon.
Kävin Patongilla muutaman kerran ja se
riitti, lähinnä tuon tatuoinnin takia. Olin kuolla häpeästä eräs ilta muiden turistien vuoksi
istuessani hetken odottamassa ”pahamaineisen” Bangla Roadin
kulmassa tuttavaani Australiasta. Nököttäessäni siinä ymmärsin
sen vihan paikallisten puolelta turisteja kohtaan. TODELLA häpesin
länkkärituristeja ja häpesin itseäni kuuluessani tuohon
joukkkoon. Voin rehellisesti sanoa, että 99% Phukettiin saapuvista
turisteista ovat todella VÄLINPITÄMÄTTÖMIÄ paikallisia ihmisiä
ja tapoja kohtaan. Tuskin turistit kotimaassaan kävelevät
ravintolaan syömään ilman paitaa tai ruokakauppaan ostoksille??!!!
Ihan näin yksi kilteimmistä esimerkeistä. MIKSI IHMEESSÄ SIIS
PAIKALLISETKAAN HALUAISIVAT KUNNIOITTAA TURISTEJA???
Lauantaina 1. marraskuuta aloitin
työharjoittelun Raya Diversin toimistolla. Lähdin muutaman muun
harjoittelijan kanssa Raya Yain-saariretkelle oppimaan retkestä.
Tulos oli toinen. Harmikseni huomasin, että vakkarityöntekijöiden
välillä oli ollut paha informaatiokatkos koskien meidän
harjoittelijoiden työnkuvaa tuona päivänä, josta sitten reissun
jälkeen syytettiin meitä harjoittelijoita ja syytettiin paniikin
lietsomisesta. En siitä sen enempää tässä avaudu, sillä alkaa
v****tamaan jo pelkkä ajatuskin. Kyllä mä sitä kovaan ääneen
purnasin ainakin töiden jälkeen, koska koin tulleeni väärin
kohdelluksi enkä ollut ainoa tätä mieltä oleva. Myöhemmin, kun
asiaa sitten käsiteltiin, eivät vakituiset työntekijät ottaneet
minkäänlaista vastuuta tai myöntäneet, että hekin saattoivat
olla väärässä tai tehneet virheen. Kun mua ja muita syytetään
syyttä suotta, mä en sitä niele. Sain myös huudot siitä, että
olin auttanut yhtä erittäin väsynyttä melojaa snorklatessani
omien asiakkaiden kanssa, ja raahannut hänet rantaan, kun heillä
oli miehensä kanssa kanootti kaatunut kesken melonnan. HALOO!
Oikeesti, se ihminen olis voinut hukkua! Tällä asenteella Rayalla
mennään...! Hohhoijaa. Oli meillä ”koulutuspäivä” pari
päivää tämän jälkeen. Enkä vieläkään ymmärrä, että miksi
tätä ns. koulutuspäivää ei voitu pitää ensimmäisenä
työpäivänä ja tuolta ensimmäisen päivän syyttelyjupakalta
oltaisiin vältytty?!
Seuraava työpäivä meni myös
veneellä, suurin osa voi sillä reissulla aika pahoin, koska aallot
olivat pahimmillaan kolmea metriä keskellä merta. Eikä ne aallot
nyt muuten olisivatkaan haitanneet, mutta laita entinen thaimaalainen
kalastusalus pyöreällä pohjalla siihen ristiaallokkoon. Ikinä
ennen en ollut oikesti pelännyt veneen kaatumista ja hukkumista niin
paljon, mutta nyt sitä pelkäsin ihan tosissani. Pidin tämän
tiedon kuitenkin sisälläni, kun huomasin muiden oksentelevan
laitojen yli puolin ja toisin. Asiakkaita oli onneksi vain muutama.
He onneksi ottivat tämän heilunnan seikkailumielellä. Olisivat
voineet tuon merenkäynnin selvittää ennen lähtöä eikä asettaa
meitä kaikkia vaaraan! Miten meidän esimies sitten käyttäytyi
reissun jälkeen. Kuulin jälkeenpäin, että oli ottanut vähän
isomman kokoluokan herneen nenään meidän harkkareiden
huonovointisuudesta. Että sillain. Mäkin sain laivalla vain tuimia
katseita tältä esimieheltäni, kun yritin parhaani mukaan auttaa
toista harkkaria pyörtymästä pahoinvoinnin vuoksi.
Näiden jälkeen oli mulla pari
”toimistopäivää”. Lainausmerkkien käytön ymmärrätte aivan
pian. Luulin tulleeni harjoitteluun toimistolle oppimaan varausjärjestelmän käyttöä ja muita infojuttuja. Sen sijaan
kahden 10 h työpäivän aikana kopioin muutaman hassun kopion
kokeita ja silppusin paperia silppuriin. Noin 20h noin 16h istuin
tekemättä mitään. Töitä, joita osaa lapsi tehdä. Koin tuona
hetkenä paljon turhautuneisuutta. Kyllä nuokin on työtehtäviä,
muttei varmaankaan niitä oleellisimpia, jos kaikki valittavat, että
töitäonniinpaljonjatosikiirekokoajan. Ymmärrän kyllä, että
teinipirkot (lainaan Chalongissa asuvaa suomalaista), jotka ovat
itsenäistymisen kynnyksellä ja mahdollisesti ensimmäistä kertaa
ulkomailla ilman vanhempia ja vailla minkäänlaista työnkokemusta
istuvat kiltisti hiljaa ja tekevät kaiken mitä käsketään
mukisematta. MUTTA omalla kohdallani koin tuollaisen silppurin kanssa
leikkimisen halventavana. Olivat antaneet ymmärtää nuo
toimistotehtävät hiukkasen väärin työtehtäväkuvauksissaan.
Tässä vaiheessa kiehuin.
Rayalla olo jäi neljän päivän
pituiseksi enkä hetkeäkään kadu, että lähdin. Koin, että
Rayalla en olisi tullut saamaan harjoittelustani mitään irti. Myös
pääni oli hajalla jo neljän työpäivän jälkeen tapahtuneiden
asioiden ja todella huonon työilmapiirin vuoksi. Keskustelin
lähtöpäätöksestäni muutaman ihmisen kanssa töissä ja töiden
ulkopuolella, jotka olivat samaa mieltä kanssani siitä, että
parempi lähteä kuin hajottaa päänsä. Itse totesin, että enää
mun ei tarvitse sietää tuollaista touhua, jos en halua. Olen nähnyt
sekä hyviä että huonoja työpaikkoja ja varmasti löydän
itselleni sopivamman harjoittelupaikan. Ja niin löysinkin, Koh Tao
Diversin Koh Taolta toiselta puolelta Thaimaata.
Hieman faktaa Chalongista ja hieman muuta, jos sinne
joku syystä tai toisesta eksyy:
- vuokraa skopo päiväksi/viikoksi/kuukaudeksi: tulee paljon halvemmaksi kuin käyttää mopotaksia. Jos siis uskallat ujuttautua Thaimaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ilman liikennesääntöjä. Päivätaksa 150-250 BHT, kuukausi 2000-4000 BHT.
- Chalongista Patongiin mopotaksi maksaa 250-300B, mutta sieltä takaisinpäin 500-700B, koska kyseessä on eri mopotaksifirma ja noh...se on Patong
- Jos käytät kuitenkin mopotaksia, kuskeissa on eroa, joten mietin kahden sijaan kolmesti. Jotkut ajavat varovasti, jotkut eivät. Menin pahimmillan 85km/h Phuketin mäkiä ylös ja alas mopotaksin kyydissä.
- Kun kysyt keneltä tahansa neuvoa Chalongissa, kaikki neuvovat käyttäen apuna Chalongin liikenneympyrää. Siitä kun pääsee joka suuntaan. Kävellen teiden ylittäminen onkin sitten ihan oma lukunsa, varsinkin ruuhka-aikaan. Sama kun olisit Kehillä, mutta autojen välissä liikkuu vielä kolminkertaisesti mopoja.
- housebuddy.net on suomalaisen Tiinan pitämä, joka on asunut Phuketissa jo useamman vuoden. Hänen kauttaan saa pitkäaikaismajoituksen halvemmalla kuin suoraan näistä kyseisistä paikoista kysyttäessä hintoja.
- Hyviä ja suhteellisen halpoja ruokapaikkoja ovat Ankkuri (Raya Diversin toimistoa vastapäätä) sekä Captain Hook (pienellä sivutiellä, liikenneympyrästä Phuket towniin menevän tien varrella).
- Hyviä paikallisia mättöjä saa halvalla päiväsaikaan Phuket Towniin johtavan tien varrelta, joka viikonloppuisilta weekend-marketeilta ilta-aikaan Phuket Townin läheisyydessä sekä Villa Marketin edessä pidettäviltä tiistaimarkkinoilta.
- Ja parhaat banaanipannarit kananmunalla tai ilman 30 metriä The Pieristä liikenneympyrälle päin (tai Jula Panista katsottuna), 30 / 40 BHT.
- Villa Market on oikea paikka, jos koti-ikävä iskee: salmiakit, suklaat, lohet ja vadelmat löytää täältä. Hinnat tosin ovat myös sen mukaiset. Villa Market löytyypi noin 200 metriä liikenneympyrästä Big Buddhalle päin. Samaan syssyyn mainittakoon, että Villa Marketin edessä on pieni koju, josta saa aivan jäätävän hyvin smoothieita halvalla. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Samaisesta ostoskeskushärvelistä löytyy myös HomePro, joka vastaa Suomen Bauhausia ja Etolaa yhdessä. HomeProsta löytyy kaikki, mitä tarvitsee kämppään. Oli sitten kyseessä lyhyempi tai pidempiaikainen asuminen.
- Villa Marketin yläkerrassa on myös jonkinnäköinen kauneushoitola. Hieronta ei ollut siellä kovin kummosta, mutta hyvät pedikyyrit ja manikyyrit kyllä osaavat siellä tehdä!
- Ota mahdollisimman paljon euroja käteisenä mukaan, jos haluat säästää hieman rahaa ja vaihtaa sitä paikan päällä. Mä taas maksan mielelläni hieman turvallisuudesta ja maksan välityspalkkiomaksut pankille, kun nostan rahaa, sen sijaan, että pitäisin 4000€ huoneessani Thaimaassa kaikkien saatavilla. Pankista riippuen ja summasta riippumatta, pankit ottavat joko 150 tai 180 BHT + oma pankki Suomessa 2,5% +2€, jokaisella kerralla kun nostaa rahaa.
- Jos nyt eksyt Patongille, varaudu maksamaan kaikesta jopa nelinkertaisia hintoja Chalongiin verrattuna. Oli kyse sitten taksista, turistikrääsästä, ravintolassa syömisestä...
- Mitä sitten kannattaa vältttää? Melkein 100% suklaista ja muista herkuista on Nestle Companyn tuottamia. Jos et siis halua tukea tuota asukkailta väkisin maita ottavaa riistoyhtiötä, jätä herkut seiskaileveniin tai tescoon ja suuntaan paikalliskojuihin mussuttamaan tuoreita hedelmiä murto-osahintaan! Myös muovipusseja täällä saa aivan pienempiikin ostoksiin. Kieltäydy kohteliaasti. Muovipussit ovat täälläkin hyvin suuri ongelma jätekuormaa ja vielä erittäin kertakäyttöisiä niiden valmistustekniikoiden ja pienuuden vuoksi. Tuskin tarvitset sille yhdelle tuotteelle muovipussia tai edes kolmelle? Kangaskassi Suomesta mukaan, kun käyt kaupassa! Säästät samalla osaltasi luontoa ja paikallisilla riittää ihmeteltävää tuossa kankaasta tehdyssä kauppakassissa.
- Apteekeista täällä saa melkein mitä vain ilman reseptiä, joten suurimman osan lääkkeistä voi myös ostaa paikan päältä, jos niikseen haluaa. Kysymys onkin, uskaltaako luottaa lääkkeiden aitouteen? Lääkkeet ovat oliiviöljyn väärentämisen ohella yksi suosituimmista väärennöstuotteista maailmassa ja varsinkin Thaimaassa lääkkeitä väärrennetään vaatteiden ohella todella paljon. Morfiiniakin saa ilman reseptiä, jos ei tavalliset särkylääkkeet auta.
- Wifi täällä löytyy yhä useammasta kahvilasta sekä asumuksista. Suosittelen ehdottomasti ottamaan miniläppärin / padin mukaan vain ja sen ainoa älypuhelimen sijaan. Montakohan kertaa olen todistanut sitäkin kiroilua, kun pitää muutama tai edes yksi pitkä sähköpostiviesti kirjoittaa niillä puhelimen minimini-kokoisilla näppäimillä.
- Keskilämpötila huitelee meidän talvikaudella +40 molemmin puolin Phuketissa, joten niitä farkkuja ei tänne kannata pakata mukaan. Yhdet fläpärit/tongit/fliparit/flip flopit riittävät hyvin sekä muutamat paidat ja sortsit. Täältä jää kyllä käteen ihan tarpeeksi noita rättejä, että turhaan kantaa sieltä Suomesta asti paljoa mukana, jos aikomuksena on olla pidemmän aikaan samassa paikassa. Nimimerkillä lähetinjuuri7kgpaketinpostissasuomeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti