Surffausta ja rakastumista

Surfers Paradice on oikea paikka, jos haluaa vain bilettää, maata rannalla ja käydä erilaisissa turismimaailmoissa kuten Seaworldissa.Turhat kolme päivää, vaikka kiva hostelli mulla olikin. Pääsin käymään hostellin saunassa (luksusta!) ja söin tanskalaista kermajäätelöä monta palloa. Niin ja ostinhan mää sen longboardin sieltä! Siinäpä se. Harmitti vaan, että olin maksanut kolme yötä kahden sijaan. Kyllä mielessä kävi siirtyä Byron Bayhin jo yhden päivän jälkeen, mutta hostelliyöpymiset olin maksanut jo valmiiksi. Hengailin siis vaan ja otin iisisti shoppailemalla itselleni mm. long boardin.

Odotin Byron Bayta todella paljon. Kaikki olivat sanoneet pelkkää hyvää paikasta. Byron Bay vei mun sydämen sillä sekunnilla, kun astuin bussista ulos. Mikä siinä paikassa sitten viehättää: se on kompakti pieni paikka, jossa on kaikki tarpeellinen, ihanat ihmiset, mahtava ilmapiiri ja surffausranta. Surffaus ja chillailu ovat ne kaksi mitä tehdä. Rakastuin Byroniin niin paljon, että toivon pääseväni työskentelemään siellä tulevaisuudessa.

Ensimmäisenä oikeana päivänä otin osaa kajakkiretkelle heti aamusta. Olisin halunut meloa yksinäni, mutta kaikki oli parikajakkeja ja mulla kävi vain huono mäihä parin kanssa. Sain ranskalaisen, joka ei ymmärtänyt sanaakaan englantia eikä ollut myöskään ikinä melonnut aikaisemmin. Enpä paljoa siitä lyhyestä melomisesta nauttinut, kun mä sain tehdä kaiken työn kahden edestä, ranun vähän heilutellessa melaa puolelta toiselle. Eipä sillä, että ranu olisi paljoa kuunnellut priiffausta, joka saatiin ennen merelle lähtöä. Positiivista oli kuitenkin se, että nähtiin pari villiä delfiiniä ihan läheltä. Ne leikkivät lokkien kanssa. Yksi oppaista sanoi, että on todella harvinaista nähdä tuollaista kisailua lintujen ja delfiinien välillä varsinkin kun sitä sai todistaa ihan vierestä. Oli kuulema tapahtunut hänelle vain kerran aikaisemmin 20-vuotisella melojan urallaan. Cool.

 

Kävin myös sukeltamassa Byron Bayn suosituimmalla sukelluskohteella, Julia's Rocksilla. Kallista kuin mikä, mutta eipä harmittanut yhtään. Päinvastoin. Näin mm. ison kolme ja puolimetrisen viiksihain (iso, mutta vaaraton hailaji), yli 200 vuotiaan kilpikonnan ja neljä iso leopardihaita makoilemassa pohjassa. Normaalisti haita pitäisi pelätä, mutta mä lähdin vaan innokkaasti seuramaan haita kamerallani ja leopardihaiden vieressä postasin. :D Kävelin ja istuskelin myös paljon rannalla sekä vietin aikaa hostellilla muiden kanssa seurustellessa. Tapasin ihan mahtavia irkkuja, yhden ihanan kinun (roooomii!) ja paljon duracellpupu kanuja. En tiedä, miten he jaksoivat tulla ja mennä 24h! Nauroin tuona viikonloppuna hyvin paljon ja olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ihania muistoja! :) Koska vietin vain viikonlopun Byronissa, oli enemmän kuin haikeaa jättää hyvästit sille. Byron Bay tuntui kodilta. Paikalta, jossa voisi asua pidemmänkin aikaa, kun siihen tulee mahdollisuus.