Hiekkasaari

Maanantaina otin suunnaksi Rainbow Beachin ja Fraiser Islandin. Rainbow Beach on hyvin pieni paikka, joka sekin pyörii turismilla. Majoituksesta mulla ei ollut tietoakaan, joten marssin bussipysäkkiä vastapäätä olevaan Peterpan's matkatoimistoon. Peterpan's on yksi kolmesta isosta matkatoimistosta Australiassa, joka palvelee pääasiassa reppureissaajia. Pääsin valitsemaan kolmen eri hostellin väliltä, jotka olivat kaikki siinä samassa rivissä. Päädyin Dingo's nimiseen hostelliin; siistit ja isot huoneet, isot vessat, hyvin varusteltu keittiö, uima-allas ja oleilualue. Varasin samassa rytäkässä myös reissun Fraiser Islandille. Tai siis piti varata samalla, mutta taas jälleen kerran OP:n yhdistelmäkortti ei halunut toimia maksuvälineenä eikä antaa rahaa automaateista. Lopulta jokaisen kylän automaatin kokeilun jälkeen sain yhdestä automaatista rahaa. Jee! Tuntui lottovoitolta! W-pankki antaa aina rahaa sen olen huomannut matkan varrella. Ehkä siksi, että se on täällä olevista pankeista se kansainvälisin. Sain lopulta siis rahaa ja sain maksettua itselleni sekä reissun että hostelliyöt. Keskiviikkoon piti odottaa, joten käytin maanantai-illan ja tiistain mm. pyykinpesuun, jätskin syömiseen, rannalla juoksemiseen ja chillailuun.

Mut haettiin siitä hostellin edestä vähintäänkin mielenkiintoisella bussilla. Selitys löytyi hyvin pian. Se toimi vallan mainiosti, kun piti ajaa syvällä hiekkatiellä. Pienillä dyyneillä. Porukka oli pääasiassa hyvin nuorta, 95% alle 20-wee ja sitten me loput muutamat hassut vanhemmat ihmiset. Populaa oli Ruotsista, Meksikosta, Saksasta, Valloista, Englannista ja Espanjasta. Vaihdettiin meidän omaan pinkkiin Dingo's bussiin Lake McKenziellä, jossa tavattiin loput porukasta. Bussin nimi Priscilla (Queen of the desert).

 Fraiser Island on isoin hiekkasaari maailmassa. Eipä mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen bussi ja auto oli jumissa syvällä pehmeässä upottavassa rantahiekassa. Oli kavereilla varmaan kiva kaivaa autoa hiekasta, kun takarenkaat ei edes nähnyt!. Oli TODELLA pomppuista kyytiä. Oli muutaman kerran lähellä, etten purrut jopa kieleeni. Turvavöiden käyttö on ihan suositeltavaa tästä syystä. Kuultiin myös kuskiltamme Jasonilta eräs sattuma, mikä oli johtanut asiakkaan selkärangan murtumiseen. Asiakas oli jättänyt käyttämättä turvavyötä, bussi oli kaatunut ja asiakas oli sitten ensin lyönyt päänsä katossa olemaan ”ilmastointi” luukkuun ja saanut vammansa. Siinä oli kuulema ollut todella suuri työ pelastaa. Muut olivat selvinneet ruhjeilla turvavöiden käytön ansiosta.

Onneksi, siis onneksi saaviuttiin Lake McKenzielle ennen sitä varsinaista turistirysää ja saatiin pulikoida 
rauhassa ja chillailla. Outoa nähdä niin turkoosinsininen järvi keskellä hiekkasaarta. Sieltä suunnattiin sademetsään kävelykierrokselle. Matka järven ja sademetsäosuuden välillä oli noin 15 km, mutta sitä meni bussilla tunnin, kun Fraiserilla tiet on tosiaan pelkkää hiekkaa, minkä vuoksi kulkeminen oli paljon hitaampaa. Oli ihanaa kuulla erilaisia lintuja ja rauhoittua. Tämän kokemuksen sai, jos kulki viimeisenä vähän kauempana muusta porukasta. Ihmiset eivät osanneet olla hiljaa ja kuunnella. Oli pakko kälättää koko kävelyn ajan.

Ensimmäisenä iltana pelattiin porukalla juomapelejä: paljon erilaisia korttipelejä ja kanapeliä. Mä pidättäydyin ihan limussa ja vedessä. Ymmärtäähän tuon, kun ihmiset ovat nuoria ja ensimmäisiä kertoja ulkomailla eikä vanhemmat ole vieressä seuraamassa. Kämppä, jossa majoituttiin oli itsessään tosi mukava. Mä asuin samassa huoneessa yhden saksalaisen tyttären ja äidin kanssa. 

Oli järkyttävä nälkä aamulla eikä paljoo lohduttanut tuo englantilainen aamiainen: papumössöä, pekonia, valkoista leipää voilla/ hillolla, makkaraa ja munakasta.  Haaveilin jugurtista, myslistä, hedelmistä, jopa ruisleivästä siinä vaiheessa! Toisena päivänä istuttiin tosi paljon bussissa hytkyilemässä. Käytiin rannalla toljottomassa isohkoa veneen hylkyä, erivärisiä suolamuodostelmia sekä alkuperäiskansan pyhää paikkaa. Käytiin kans poikien kanssa tuubailemassa makean veden joessa. Oli kyllä kylmää, varsinkin kun toisen päivän sää oli aika kolea ja sateinen. Ei mua toisaalta haitannut yhtään. Illalla osa porukasta päätti reissunsa tähän ja loput jäivät vielä seuraavaksi päiväksi jatkamaan.

Viimeisenä päivänä päästiin kokeilemaan surf paddleningia. Hassua katsoa, kun ihmiset kaatuilivat. Musta laudan päällä pysyminen oli taas tosi helppoa, varsinkin kun järvi, jolla melottiin, oli aika tyyni. Käytiin päivällä myös saaren suurimmalla hiekka-alueella. Olin kyllä ihan naatti alkuillasta, kun pääsin takas Rainbow Beachille päivän päätteksi, mutta pakko oli silti lähteä juoksemaan rantaan ja katsomaan auringonlaskua. Satuin hyvään aikaan rannalle myös sikäli, että näin yhden tulishown. Mahtavuutta. Hostellissa oli kyllä parasta ilmainen pannukakkuaamiainen ja vaahterasiirappi. Ja minä seitsemältä pystyssä jonottamassa niitä joka aamu! :D Neljän "paikollaan pysymisen" päivän jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa kohti Brisbanea. Bussimatka Brisbaniin oli piiiiiiiiiiiiitkä. Kevyet 14h bussissa kököttämistä.