Whitsunday Islands

19.-20.9

Pe-su liveboat-trip Whitsundays-saarille

Olin tosiaan varannut reissun tuonne merelle. Apollosta oltiin sanottu pelkkää hyvää, joten luulin sen myös pitävän paikkaansa...! Hyvin pian mulle selvisi, että kyseessä oli ennemminkin ”Partyboat”-retki eikä niinkään, että ihmiset olisivat keskittyneet sukeltamiseen ja snorklaamiseen. Pikkasen ärsytti, koska matkatoimistossa sanottiin, että Apollo oli nimenomaan erikoistunut sukeltamiseen. Sain sitten katsoa ja kuunnella ihmisten kännisekoiluja seuraavaan aamuun asti. Kaikki todellakin joivat goonia (=valkoviinipussi pahvilaatikossa, jota voi kantaa mukana) ja kaljaa, minkä jaksoivat. Myös miehistön jäsenet kipparia lukuunottamatta. Australiassa on muuten nollatoleranssi veneitä ajaessa. Ei antanut mulle kovin hyvää ammattillista kuvaa näistä kahdesta muusta miehistön jäsenestä, koska joivat muiden mukana. Ihmeteltiin sitä muutaman muunkin kanssa. Se on ennen kaikkea turvallisuuskysymys, että miehistö on selvinpäin! Eikä ihmiset todellakaan kunnioittaneet muita laskemalla volyymeita alemmas, kun osa porukasta meni nukkumaan. En itse nukkunut ollenkaan ensimmäisenä yönä.

Ihmiset poltti kans röökejänsä ihan missä sattuu yläkannella, joko tietämättömyyttään tai sitten niitä ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Esim. ilmatankkien vieressä minkäänlainen avotulen teko on tiukasti kielletty, koska jos yksi tankki on vahingossa jäänyt vähänkin auki ja se saa kipinän tulesta....No, kuvitelkaa seuraukset veneellä, jossa on 29 päihtynyttä ja minä ainoana selvänä. Mikä on tässä retkessä älyttömintä, ihmiset maksavat tästä ”snorklausretkestä” 450-500 AUD eli noin 340-375€. Siitä, että saavat purjehtia ja olla muiden kanssa humalassa!

Purjehdusvene oli yllättävän pieni ajatellen, että meitä oli siinä lähemmäs 40 henkeä miehistö mukaanluettuna. Nuorimmat meistä olivat 19- vuotiaita ja vanhimmat lähellä 40. Ihmisiä oli Kanadasta, Ameriikoista (Kentuckysta), Saksasta, Ranskasta, Irlannista ja minä ainoana suomalaisena taas.

Menin aamulla katsomaan auringon nousun, mikä tarkoitti sitä, että heräsin tunnin yöunien jälkeen klo 5.30. Ehdin hyvin joogata ennen kuin aurinko oli kokonaan ylhäällä ja alkoi olla polttavan kuuma. Muut ottivat innoissaan vastaan noita ihosyöpäsäteitä tuolta taivaalta suurimman osan päivää ja olivat silloin kerrankin hiljaa, niin mä pujahdin pitkin päivää nukkumaan alakertaan.

Reissuun kuului osana ilmainen ”sukellus” (Lainausmerkeissä siksi, että se oli sellainen intro-sukellus.), joka tapahtui hyvin matalassa vedessä ja lyhyen aikaa. Ihan kiva, mut saman ois voinut snorklaillakin. Ensimmäisen varsinaisen sukelluksen pääsin tekemään vasta iltapäivällä. Sukellusohjaaja oli tosi töykeä (kuului ehkä hänen luonteenseensa) ja oli kiva, kun sille päälle sattui. Vaikka kaikki sukeltajat oli luokitettuja sukeltajia (AOWD:läisiä) ei saatu sukeltaa pikkuruisella riutalla edes pareittain, mitä ihmettelin kovasti, kun kerran saatiin Jennyn kanssa sukeltaa keskellä Isoa Valliriuttaa kahdestaan. :O Ohjaaja myös tarkisti kaikkien kamat siitäkin huolimatta, että oltiin tehty buddycheckit (tarkistat, että kaverilla, jonka kanssa sukellat, on kaikki sukellusvälineet kunnossa ja oikein laitettu). Että kiitti vain luottamuksesta!

Ammattimaista kuvaa miehistöstä mulla lievensi myös sukelluksia edeltänyt älytön kamojen säätäminen! Miehistö ei ollut tarkistanut sukelluskamoja etukäteen tai kukaan ei ylipäänsä edes kysynyt esim. tasapainotusliivin kokoa multa etukäteen ja siksi mulle haettiin erikseen liivi toiselta potskilta, joka oli mulle silti vielä liian iso ja josta oli hajonnut yksi eteenpantava lukko-osa. Sukelluksilla huomasin myös, että toinen liivin kiristyslenkeistä bcd:ssä ei pitänyt. Mun tankkiin piti vaihtaa o-rengas, koska se vuoti, kun regun laittoi paikoilleen. Myös regu meni kans kerran vielä vaihtoon, kun ei toiminut tuo ensisijainen ilmanottoletku. On normaalia, että joku o-rengas hajoo aina jollakin reissulla, mutta että näin paljon sattuu. HALOO, tällaiset asiat kuuluu tarkistaa siellä kaupassa/toimistossa ennen reissuun lähtöä! Pitäis olla aika itsestäänselvä asia kokeneilla sukellusohjaajille!

Ruokamäärä oli tosi pieni joka aterialla. Kyllä mä selvisin, mutta mietin vain niitä miehiä, että niillä taisi jäädä nälkä. Toisaalta ne sitten korvasit puuttuvat kalorit kaljalla. Illalla mulla oli vielä yösukellus auringonlaskun jälkeen. Aika huisia, vaikken paljoa mitään erikoista nähnytkään. Lisäksi yksi sukeltajista panikoi ja oli menossa pintaan, mikä ei todellakaan ollut hyvä juttu. Saatiin rauhoitettua se ja pystyttiin jatkamaan. Onneksi ei päässyt pintaan asti, sillä silloin olisi pitänyt lähteä vauhdilla lähimpään painekammioon. :/

Seuraava päivänä päästiin käymään sillä kuuluisalla Whiteheaven beachilla. Oli ihanaa, kun sain olla hetken seitsemän kilometriä pitkällä rannalla täysin yksin sillä aikaa, kun muut kiipesivät kukkulalle. Siitä ei mennyt kauaa, kun ”turistilaumat” saapuivat. Näin varjossa maatessani yhden iso liskon. Korppikotkatkin tuli raakkumaan siihen viereen ja lokkipariskunta tuli ihmettelemään mua. Ne oli tosi uteliaita, muttei millään lailla agressiivisia. Whiteheaven beachillahan ei ole hiekkaa vaan sellaista hyvin hienojakoista hiekkajauhetta ennemminkin. Kun siinä käveli, se narskui jalkojen alla. Äänestä tuli mieleen sellainen rengaskumi. Nähtiin pari kilppariakin matkalla takas potskille. Vietettiin rannalla kolme tuntia ja jo silloin aamulla oli todella kuuma! Päivällä ja illalla käytiin sitten taas sukeltamassa. Ihmiset olivat suurimmaksi osaksi juoneet juomansa edellisenä iltana, joten saatoin käydä nukkumaan ajoissa. Melkein heti yösukelluksen jälkeen eli noin kahdeksan aikaan illalla. Suurin osa nukahti muutenkin heti auringonlaskun jälkeen.

Käytiin vielä sunnuntaina, viimeisenä retkipäivänä, sukeltamassa vielä kerran ennen purjehdusta takaisin Airlie Beachille. Olin ihan poikki, kun pääsin takas hostellille. Otinkin päikkärit ja kävin vain kaupassa. Vettä ripotti muutenkin vähän väliä kuuroina taivaalta, että päätin vain olla loppupäivän.

Illalla meillä oli retken afterpartyt paikallisessa yökerhossa, Phonexissa. Kävin hakemassa ilmaisen pitsan sieltä ja lähdin takas hostellille, kun muut jäivät juomaan ja viettämään iltaa. Olin niin väsynyt jo muutenkin, että halusin vain nukkumaan. Ilmaisen ruuan takia tosin olen valmis hetken aikaa valvomaan jo ihan siitä syystä, että ruoka on ihan älyttömän hintaista, vaikka söisi vain tarjousruokia.