Köyhänä

Pääsin lentokentällä turvatarkastukseen asti ja enköhän piipannut heti! Koru, jota kannan kaulassani. Koru, joka muistuttaa maailman tärkeimmästä ihmisestä. Sielunkumppanista. Se sen oli pakko olla. Halusi vain ilmoittaa, että mukana ollaan. Niin mä tahdon ajatella. Noooh...sitten sainkin tämän pienen ajatuksen jälkeen juosta romujeni kanssa toiseen päähän lentokenttää, aina lähtöportille 37 asti. Tuli vähän kiirus. Heh. Hitto, pitääkö mun lentojen AINA lähteä sieltä kauimmaisesta nurkasta! Ehkä ei pitäisi lentää kauas...eiku. :D

Lentokone oli fullybooked. Dämet. Siinä meni toivo business-luokan paikasta, kun sitä lähtöportilla vielä kysäsin. Olin muuten tilannut lentokoneeseen erikoisruuan etukäteen, jota ei sitten kuulunut eikä näkynyt. Ihana ihana lentoemäntä ”taikoi” mulle ruuat business-luokasta: Kookoskeittoa, banaania, jugurttia. Sain syödä ihan oikeista astioista, kun muut söivät perushuonoilla muoviruokavälineillä. Ei huono. ;) Sain kylkiäisenä vielä Finnairin voucherin, jonka saan tuhlata paluumatkalla ruokiin, juomiin tai tax freehen, kunhan muistan vain pitää sen tallessa. Joo niin varmaan. Paperilappusethan ei ikinä huku.

En ymmärrä, miten Singaporen kenttä valitaan uudestaan ja uudestaan maailman parhaaksi lentokentäksi. Sitä se ei ole ainakaan nettiyhteyksien osalta. Luulin, että mun vanha kone vuoden 97 windowsilla oli hidas, mutta kyllä Singaporen kenttänetti vei voiton tässä hitaudellaan. Sisäänkirjauduin ja uloskirjauduin sähköpostiin ja facebookiin kokonaiset 20 minuuttia! Omalla uudella läppärillä olisi varmasti päässyt langattomaan käsiksi, mutta yhteyden luomiseksi olisi pitänyt antaa oma puhelinnumero, johon olisi tullut sitten salasana, jolla surffailla kentällä. Ei huvittanut niin paljon. Muutamat ärräpäät taisi ihmiset siinä vieressä kuulla, kun kirosin netin hitautta. Se meinaan oli toooooooooodella hidas.

Ravintolamaailmassa ei paljoa ollut valinnan varaa, jollei halunut poistua omasta terminaalista. Päädyin turvallisen tuttuun mäkkäriin. Se oli HALVIN! Eikä mua jaksanut innostaa kiukustuneena ja väsyneenä alkaa selvittämään paikallisten eri ketjuruokaloiden ruokalistoja, varsinkin kun nuo silmälaseiksi kutsutut kapistukset olivat ja ovat edelleen repun pohjalla. Singaporen kenttä on toki hyvä niille, joilla on pitkät vaihtoajat ja jotka haluavat tuhlata (ja joilla cashia on siihen). Budjettimatkalaisena sitä laskee omat roposensa aika tarkkaan.

Vaihtoaikaa kannattaa tosiaan varata ihan hyviksi, jos Chiangin kautta lentää (vaikkei niin paljon kuin esim. Schipholiin), mäkin kävelin 20 minuuttia mun lähtöportille erittäin rivakkain askelin. Oli ihanaa ja outoa tutkailla ympäristöään, kun olikin itse se joka erottui joukosta eikä muut. Singaporelaisilla naisilla on kaikilla siististi laitetut hiukset ja huolellisesti punatut huulet, olivat he työuniformussa tai matkustajina. Intialaisia on näykynyt suhteessa todella paljon muihin kansalaisuuksiin verrattuna...aussien lisäksi! On hauskaa kuunnella eri aussiaksentteja ja yrittää arvailla, mistä päin Australiaa kukin on. Varmasti menisivät pieleen mun arvaukset.

Toinen lento Brisbaneen. Kahdeksan tuntia 12 tunnin sijaan tuntuu jo lyhyeltä lennolta! Sain kärkyttyä itselleni tyhjän rivin ja nukahdinkin hetkessä kun pääsin vaakatasoon. Kaks tyynyä yhden sijaan. Aina parempi. Tosin intialainen (lihava!) mamma toisella puolella käytävää katsoi mielenkiinnolla mun vääntäytymistä kahdelle penkille. Helposti se onnistuu, kun on aika pieni ja ihmeelliset kehon asennot ei satu. Pääsin muuten taas syömään ihan oikeilla välineillä ja business-luokan ruokaa. Eri juustolaatuja ja hedelmiä. Sinihomejuustoa, vanhaa hyvää goudaa, tuoretta papaijaa ja melonia sekä dragon fruittia. Namii! Harmi, että tajusin vasta liian myöhään ahmiessani juustoja, että kuva unohtui! Hups. :D

Bribaneissa ei sitten mikään mennytkään hyvin. Seikkailin lentokentällä melkein kaksi tuntia ennen kuin löysin muutaman mutkan kautta oikean terminaalin. Oletin, että lento Cairnsiin olisi lähtenyt transit-terminaalista. Eipä lähtenyt. Löysin itseni tuon jälkeen kansainvälisten lentojen terminaaliin, jossa sain tietää kahden turvatarkistuksen ja viiden passintarkistuksen jälkeen, että en enää ehtisi lennolleni. Siinä vaiheessa tuli itku. Olin ollut valveilla yli 30h ja syönyt vain hedelmiä. Menin Qantasin tiskille ja ihana työntekijä ymmärsi tilanteeni. Hän siirsi minut seuraavalle Cairnsiin lähtevälle lennolle ilman lisämaksua. Hurrreiiiii! Pieniä iloja, mutta sillä hetkellä se tuntui aivan sanoinkuvaamattoman suurelta jutulta. Löysin lopulta tieni oikeaan terminaaliin ja oikealle portille. Sain torkuttua tunnin verran. Toisen tunnin nukuin koneessa, kun sain kokonaisen rivin itselleni. Enpä ollut hetkeen nukkunut yhtä makeasti kuin tuolloin koneessa.

Kentältä otin shuttle bussin suoraan hostellille. Olin niin koomassa jo siinä vaiheessa, että en löytänyt itseäni edes oikeaan huoneeseen, vaikka sainkin hyvin simppelit ohjeet. Eivät aivot vain enää toimineet. Onneksi aussit ovat todella ystävällistä väkeä ja respan työntekijä saattoi mut huoneeseen asti. En oo ikinä ollut niin väsynyt kuin silloin. Jaksoin just supermarketille muutaman korttelin verran kävellä ja takaisin kunnes kirjaimellisesti vain sammuin sänkyyn. Otin kevyet neljän tunnin päikkärit. Kävin kävelemässsä meren rannalla ja tulin takaisin nukkumaan.

Heräsin viime yönä myös pahaan migreenikohtaukseen ja lähdinkin taksilla päivytykseen, jossa sitten en pysynyt enää pystyssä. Muutaman oksennuspussin jälkeen sain kaksi piikkiä lääkkeitä, jotka auttoivat pahoinvointiin ja migreeniin parissa minuutissa. Nukuin yhteen saakka päivällä. Annoin itselleni luvan levätä kunnolla, kun ei kerta ole pakko nousta. Nyt alkaa hiljalleen olo olla ok.

Australia on muuten oikeasti kallis paikka elää. Suomessa pääsee vielä halvalla esim. ruokakaupassa tänne verrattuna. Neljä jugurttia alennuksella 3AUD, valmiit pastapussimössöt 3AUD kipale, kuus trippiä 4AUD, irtosalaatit 5-7AUD, kirsikkatomaatit 5AUD, shamppoo 5AUD ja suihkusaippua saman verran (1€ = 1,38 AUD). Voitte siitä laskea. Kaksi palloa jätskiä 6AUD jätskikiskasta ja pitsa ravintolassa alk. 19AUD.

Cairns itsessään on aika pieni paikka. Muutamat hassut keskustakorttelit (plus esikaupunkialue), vaikka ihmisiä on 150 000. Yksi ostoskeskus Cairns Central ja pari isoa ruokakauppaa. Muuten kaupunki on täynnä kahviloita, ravintoloita sekä pieniä vaate-, surffaus- ja sukellusliikkeitä. Mäkkärikin löytyy, jos tulee hamppareita ikävä.

Cairns on erityisesti sukeltajien kouhtauskaupunki Port Douglasin lisäksi. Useimmat pysähtyvät muutamaksi päiväksi toipumaan jetlagista ja jatkavat matkaansa sitten katamaraaneille liveboard-retkille ja sukeltamaan Great Barrier Reefille (Suurelle Valliriutalle). Varasin tänään itselleni viiden päivän liveboard-retken uloimmille riutoille. Olen 1070AUD (noin 775€) köyhempi, mutta uskon reissun olevan joka sentin arvoinen; 19 sukellusta ja täysi ylläpito luksushuoneessa. Kävin myös apteekissa hakemassa korvatippoja siltä varalta, että korvat menevät lukkoon sukelluksien jälkeen tai niiden välillä. Tarkoitus on käydä 19 riuttaa läpi ja nähdä samalla haita, paholaisrauskuja, kilpikonnia sekä satoja fisuja ja koralleja. Kuvia tulloo sitten jossain vaiheessa.

PS. Kaipaan Suomesta jo suomalaista vessapaperia. Paikallinen on todella höttöä.