Sukellusta

9.-10.9

Huomaan jo nyt, että kieli on kääntynyt suurimmaksi osaksi englanniksi. Suomeksi saa etsiä sanoja vähän väliä. Joten älkää ihmetelkö, jos tekstiin eksyy englantia. :) Otin pari päivää ”ihan” rennosti: Nukuin 13h yöunet, useammat päikkärit, kävin kuntonyrkkeilemässä ja uimassa, hakemassa kaupasta ruokaa, pesin koneellisen pyykkiä, shoppailin sukelluskamoja Pro Divesta ja ostin uudet havainnakset. Läpsyttimet. Vaikka yritän elää niin halvasti kuin mahdollista, on mulla päivässä mennyt helposti 40€ pelkkään peruselämiseen (sis. kolme omatekemää ruokaa ja asumisen hostellin dormissa). Australia on ihan pirun kallis maa verrattuna Suomeen. Tiesin, että tää on kallis paikka, mutten arvannut, että näin kallis!

Niin..kävinhän mä kans Cairnsin Bottanic Gardenilla ihmettelemässä erikoisia kasveja, puita ja kolistelemassa bambuja sademetsän puolella. Linnut on täällä tosi värikkäitä. Ihan omanlaisiaan. Sellasia midsize. On myös outoa, kun ei tarvitse pelätä, että lokki hyökkää kimppuun, kun syö jäätelöä rannalla/ satamassa/ lähellä merta. Varpuset on kans puolet pienempiä. Ehkä nekin kuntoilee samalla tavalla kuin cairnsiläiset. Aina ennen töitä aamulla ja uudestaan töiden jälkeen illalla.

11.-16.9

Great Barrier Reef, do I need to say more? Jouduin tosin odottamaan kolmeen asti pickuppia Divers Deniltä. Taisin myös olla hieman yli-innokas, kun pakkasin sukelluskamat jo tiistaina valmiiksi. Heh. :D Meitä ol 23 sukeltajaa + 13 miehistön jäsentä (kapteeni, kokki, ”isäntä&emäntä”, neljä instructoria, dive master, diving supervisor, purseri, kapteeni ja insinööri). Nuorimmat taisivat olla siinä kahdenkympin hujakoilla ja vanhimmat eläkkeellä. Ainakin neljä Kanadasta, neljä Englannista, kaksi Italiasta, muutama kiwi (Uudesta- Seelannista) ja saksalainen sekä sekalainen ryhmä, joiden taustoja en ole ehtinyt/ jaksanut kysyä.

Pootti näytti ulkoa aika karulta ja elämää nähneeltä, mutta oli sisältä tosi siisti ja mukava. Välillä vaan pelotti, kun toi meidän insinööri Dan tuntui juoksevan vähän liiankin usein konehuoneessa...! Dan oli ihan mahtava vitsiniekka. Sillä löytyy juttua aiheesta kuin aiheesta, vaikkakin näyttää perus englantilaiselta jalkapallohuligaanilta. :D Meidän kokki laivalla, Kat, oli ihan super! Oli vääntänyt meille täällä neljän neliön keittiössä kunnon pihvit, bataattiperunamuussin, kreikkalaisen salaatin oikean fetan ja oliivien kera, meksikolaista ruokaa, hamppareita, suklaakakkua....odotin aina ruoka-aikoja vesi kielellä. :)

Mistä edes aloittaisin sukeltamisesta ja sen ihanuudesta! Oli ihanaa jakaa 22 muun kanssa sama intohimo sekä kokemuksia eri sukelluskohteista ja sukelluksista. Jotkut oli sukeltaneet muutaman kerran, kokeneimmat lähemmäs 5000 kertaa! Hui! Vesi oli kristallinkirkasta aina 30 metriin saakka ja alemmaskin, jos virrat eivät ole sotkeneet pahasti eikä ollut ollut pahempia myrskyjä.

Saatiin sukelluksilla aivan mahtavia kuvia! Goprot on ihan leikkikaluja verrattuna oikeisiin sukelluskameroihin. Mun oman gopron kotelo päätti sitten vuotaa ja kamera oli riisissä kuivumassa neljä päivää. Onneksi huomasin sen heti pinnalla ennen sukeltamista. Kuulin kans eräältä miehistön jäseneltä, että hänen kameransa on kaikkine härpäkkeineen maksanut lähemmäs kymppitonnin hänelle! Toisaalta se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun katsoo kuinka upeita kuvia sillä saa! Mä pistän kyllä ilomielin sen verran rahaa sukelluskameraan, sitten kun on rahaa, sen sijaan, että esimerkiksi maksaisin sillä oman kämpän lainoja pois tai ostaisin auton. Sukelluksesta on tullut niiiiiiiiiiiiiiiiiin suuri intohimo, ettei sitä voi laskea rahassa millään. Ei sitten millään.

Sukellettiin viisi sukellusta päivässä. Aamulla noustiin ylös klo 6.50 ja ensimmäinen sukellus tehtiin 8.30. Toinen sukellus klo 10.30 ja sen jälkeen oli lounas klo 12. Lounaan jälkeen oli kolmannen ja neljännen sukelluksen vuoro klo 14 ja 15.30. Sitten syötiin taas klo 17.30 Ja taas sukellettiin klo 19.30. Sitä rytmiä elettiin neljä päivää. Puolen minuutin pikasuihkussa sai käydä aina sukellusten välissä tai sitten kahdeksan minuutin suihkussa illan päätteeksi. Makea vesi kun oli säännösteltyä ja sen piti riittää melkein viideksi päiväksi. Mun sukelluspari, Jenna, on aivan mahtava! About samanikäinen tyttö kuin mä. Naurettiin ja hassuteltiinn jatkuvasti! Molemmat ollaan käyty AOWD, joten saatiin sukellella riutoilla kahdestaan ilman ohjaajaa. Jippii! :)

Oli kyllä ollut jokaisen euron arvoinen reissu! Ihania ihmisiä ja persoonia joka ikinen, joka potskilla olo! Kaikki oli aidosti kiinnostuneita toisistaan ja heti oli joku huolehtimassa, jos oli mieli maassa tai sitten naurettii yhdessä maha kippurassa. Yksinkin sai olla jos haluaa, mutta ei tarvinnut. Juuri sundeckillä (veneen katolla) kikateltiin ekana iltana riippumatoissa kahden muun tytön kanssa ihan vain väsymyksestä tyhmille pienille asioille. Yksinkertaista, mutta sitäkin isompi muisto.

Korvakin oli täysin tukossa ja kipeä. Jouduin harmikseni jättämään pari sukellusta väliin, mikä harmittaa ihan pirusti. Ei se raha niinkään, mutta se kaikki, mikä multa jää näkemättä.

Botskilla tuli hieman kiirus aamulla, kun mun piti pakata kaikki mun kamat sukelluskamoja myöten. Heh. Aikaa mättää aamupalaa nassuun ja pakkaamiseen oli puoli tuntia. Ehdin just. Otettiin sundeckillä vielä ryhmäkuva.Harmi,että jonkun miehistöstä piti aina puuttua. Olisitte nähneet sen kamera määrän! Yuki (japanilainen), joka kuulu miehistöön, otti kahdella kameralla koko ajan kuvia. Meidän piti mennä vielä pikku busseilla yhtiön kaupalle check outtaamaan ittemme. Yritin automaattisesti mennä istumaan pelkääjän paikalle, oikealle puolelle autoa, kunnes tajusin, että niin tosiaan Australiassa se ratti on siellä oikealla puolella ja pelkääjän paikka on vasemmalla puolella. Dan oli kuolla nauruun. Kiitti. Yukia jään kyllä kaipaamaan, oli ihanaa herätä joka aamu sen herätyksiin: ”Guud morniiiiing! Brakfaaaaaaaaaaast!”. Sillä on ihmisellä on kans ihanin nauru ikinä!