18.-19.9
Sattui jotain hassua hostellihuoneessa. Olin katsomassa papereitani läpi tai tekemässä jotain muuta yhtä tähdellistä, mitä kaikki tekevät reissussa ollessaan (!), kun sisään huoneeseen astui uusi ihminen. Automaattisesti alettiin puhumaan toisillemme englantia, kunnes tyttö kysyi mistä olen. Oltiin molemmat Suomesta! Mikä sattuma! Naurettiin ihan sikana sille. Meidän puhe kuulosti lähinnä englantisuomelta, kun molemmat hakivat suomenkielisiä sanoja puhuakseen edes jotenkin ymmärrettävää suomea.
Olin aiemmin Cairnsistä ostanut paikallisen prepaid-liittymän, jota yritin nyt sinnikkäästi saada toimimaan koko päivän tuloksetta. Täällä soitat itse prepaid-liittymästä johonkin numeroon, josta sitten varsinainen liittymä aktivoidaan. Eipä toiminut. Yritin hoitaa asiaa myös netissä. Nettisivulla, jota ei ollut. Jepa. Näin hyvin toimii Telstra. Jos jotain hyvää tuossa puljussa on niin se, että asiakkailla on mahdollista saada apua chatti-keskustelun välityksellä. Yrittivät kovasti jokaisella kolmella kerralla auttaa mua, jolloin sain yhteyden sinne, mutta hostellin netti päätti joka kerralla kaatua aina silloin kriittisimmällä hetkellä.
Pähkäilin myös liian myöhään keskiviikkona päiväreissun varaamista Whitsundays Islandeilla torstaiksi. Myöhästyin vain minuutin viimeisestä paikasta. MINUUTIN! Kävin myös postissa. Yritin kovasti lähettää itselleni pakettia Phuketin pääpostiin. Vaatteita ja kenkiä lähinnä. En kuitenkaan onnistunut lähettämään tavaroita eteenpäin. Vielä. Sain kantaa paketin takas keskellä päivää, koska olin kaikessa kiireessä unohtanut vihon hostellille, jossa oli Phuketin postin osoite. Jepjep. Ei pikkasen turhauttanut, kun mulla oli mennyt koko päivä hukkaan saamatta mitään oikeastaan aikaiseksi.
Seuraava päivä sujui onneksi jo paremmin. Ensinnäkin muutin toiseen hostelliin yhdeksi yöksi. Ei olisi pitänyt. Siitä tuennempana. Oltiin toisen suomalaisen kanssa sovittu treffit Airlie Beachin laguunille. Olin siellä kaks tuntia, varjossa ja hyvin aurinkorasvaan peitettynä! Enpä palanut. Jeeee! Suuntasin takas hostellille mielessäni ruoka ja päivätorkut. Kävin hakemassa viereisestä kaupasta evästä ja laitoin riippumaton varjoon riippumaan ja itseni levyttämään siihen. Aijai! Maailman paras paikka nukkua tai ottaa päivätorkkuja! Postipaketinkin lähettäminen onnistui, mutta älyttömän kallista se on! 4,3 kg paketti maksoi lähettää Airlie Beachista Phuketiin 86AUD (noin 64€). Olin iltaa vasten sitten niin laiska, että kävin hostellin viereisestä mäkkärissä hakemassa iltamurkinaa. Kyllä, mäkkäri ja Subway löytyy näinkin pienestä paikasta! Makso muuten 9€, mikä oli vielä halvimmasta päästä. Joojoo. Tiedän, tiedän. Pitäisi syödä paikallista, mutta miten syöt sitä, kun ei Ausseissa ole varsinaista omaa ruokakulttuuria? Ai niin, täällä ei mäkkäreissä ole tarjottimia. Saat kaiken siinä ruskeassa paperipussissa. Ihan sama otatko mukaan vai syötkö paikanpäällä.
Ärsyttävintä matkustamisessa on muuten aina ainainen pakkaaminen edestakaisin. Se oli mun illan kohokohta. Not nice. Mun hostellihuone oli täynnä pelkkiä juovia teinejä. Lopulta yks aussi osoittautui pahemmaksi tapaukseksi kuin meidän suomalaisten katujuopot! Useinmiten kun näille ihmisille sanoo nätisti, että viittittekö olla hiljempaa, se riittää. Eipä riittänyt tälle herralle kolmelta yöllä. Jos luulette, että suomalaiset juo paljon, tulkaa tänne! Saatiin siinä sitten riita aikaiseksi siitä, kuinka ihmisiä tulisi (!) kunnioittaa. Sain kuulla kaikki haukkumanimet läpi. Se siitä aussien ystävällisyydestä. Ja onneksi mullahan ei kello soinut vasta kuin kuudelta aamulla kolmen päivän sukellusreissulle. En hirveästi nukkunut sinä yönä, jos ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti