Airlie Beach

16.-17.9

Olin haltioissani, kun sain kuulla, että saisin viettää päivän Caravellassa (hostellissa) ilmatteeksi, kun en tarvitse huonetta. Sain käyttää suihkuja, vessoja, pyykinpesua, nettiä, keittiöitä ja poolia ihan vapaasti aina iltaan saakka. Sain pakata kaikki kamat uudestaan, kun olin ne perjantaina jättänyt kaiken varastoon. Siinä meni PIENI tovi. Se huono puoli noissa muutaman päivän retkissä on, että joudun aina pakkaamaan ja purkaamaan tavarat, koska joka kerralla tarvii hieman eri tavaroita.

Oltiin sovittu ihmisten kanssa, että pidetään mini-reunion laguunilla. Laguuni on miljoonia maksanut tekouima-allas hiekkarannalla kaikkine faciliteetteineen sataman vieressä. Se on rakennettu, että cairnsiläiset voisivat käydä uimassa. Meri kun vetäytyy joka päivä kymmeniä metrejä kauemmaksi vuorovesivaihtelun vuoksi eikä meressä olisi muutenkaan mahdollista uida. Eipä meitä sitten ilmestynyt kuin mä ja yksi englantilainen paikalle. Muidenkin piti tulla, mutta kaikki taisivat olla niin väsyneitä, että vetäytyivät omiin oloihinsa. Mäkin kurvasin eka jätskikiskan kautta hakemassa vähän energiaa. Jatkuva sukeltaminen on oikeasti fyysisesti rankkaa puuhaa! Kokeilaa itse! Levitin sitten päälleni +50 suojakerrointa ja illalla näki hyvin, mistä olin palanut. Selässä oli hieno kädenjälki siinä kohtaa, mistä olin palanut. Australiassa otsonikerros taitaa olla maailman ohuin, joten +25 asteessakin palaa alle 10 minuutissa, jos ei ole lätrännyt litrakaupalla aurinkorasvan kanssa. Vaikka täällä on nyt vielä kevät, on UV-säteily jo pahimmalla mahdollisella tasolla jo heti aamusta.

Lars (saksalainen) tuli vielä käymään hostellilla jutskailemassa mun kanssa ennen kuin lähdin yöbussilla jatkamaan eteenpäin. Kertoi mulle pienen salaisuuden, mistä löydän halvalla surffausopetusta. Enkä varmana jaa sitä! Sori. :D Larsilla oli käynyt tosi huono tuuri juuri ennen tuota sukellusreissua. Larsilta varastettiin koko rinkka mukanaan mm. tabletti, erittäin kallis sukelluskamera, paluulippu Saksaan ja passi. Tämän vuoksi ihmisillä on vakuutukset myös matkatavaroille, kun tapahtuu se pahin mahdollinen. Rinkka vietiin sillä välin auton etupenkiltä, kun Lars oli ollut pakkaamassa takana. Onneksi luottokortti ja puhelin sentään säästyivät! Niillä pääsee jo yllättävän pitkälle tuollaisessa tilanteessa.

Greyhoundin kuskeilla on muuten mielenkiintoinen työasu, johon kuuluu valkoiset polvipituiset sukat. Myös miehillä. En tajunnut tätä vasta kuin seuraavana aamuna herättyäni. Sellaset samantapaiset, mitä skotit käyttää kiltin kanssa.

Bussi tuli Airlie Beachille puolilta päivin. Jaoin taksin kolmen muun tytön kanssa transit-centeristä, kun ei ollut tietoa, kuinka kaukana kenenkin hostelli oli. ”Keskustaan” oli matkaa vain 2,5km, mutta keskellä päivää kuumassa painavien matkatavaroiden kanssa, ei ketään meistä innostanut lähteä kävelemään tuota matkaa. Airlie Beach on TODELLA pieni paikka. Yksi pääkatu vain, joka kulkee paikan läpi ja jonka varrella on kaikki kaupat. Jotain pienuudesta kertoo se, että vakituisia asukkaita on täällä vain noin 7000. Reppureissaajat, kuten mä, tulevat tänne vain sen vuoksi, että täältä tehdään oikeastaan 99% retkistä viereisille Whitsundays Islandeille.

Mä olin varannut itselleni kaksi yötä Nomads-hostellista. Ensimmäiseksi huomasin, että respan työntekijät olivat todella happamia ja oli tuskan takana näille työntekijöille, että pääsin checkaamaan itseni sisälle. Nomads on retkeilymajoitusalue yhdistettynä hostelliin. Uudestaan en samaan hostelliin menisi; Sain ensimmäiseksi huoneeseen mennessäni sprayjata vessan ja suihkutilan ikkunat hyttysmyrkyllä, ettei sieltä kävele sisään mitään ökkömönkiäisiä päiväs- tai yöaikaan. Käsittelin varmuuden vuoksi myös mun lakanat, kun seinillä kiipeili muutama iso muurahainen. Yhteiskeittiö oli tosi siivottomassa kunnossa ja mun huonekaverilta oli pöllitty ruuat edellisenä iltana. Ruoat lähtee täällä kuulema hostelleissa kävelemään nopeasti, mutta luottokortit ja kamerat pysyvät paikoillaan...? Ruokailuvälineetkin sai käyttöön ainoastaan antamalla pantin respaan, jonka sai palautukseen jälkeen takaisin. Netti maksoi kans erikseen (4AUD) eikä se edes toiminut koko aikaa. Kun en saanut sitä ensin toimimaan, kävelin respaan koneen kanssa. Respatyöntekijä oli vaan, että ei se oo hänen vikansa, jos ei netti toimi...! Asiakaspalvelusta ollut ikinä kuullutkaan varmaan! Tuntui ennemminkin, että asiakkaat olivat heille vain vaivaksi. Repsahtanut ja kulahtunut paikka työntekijöitä myöten. Harmi. Käytin loput päivästäni ottamalla pienet päikkärit, kävin varaamassa viikonlopuksi sukellusresissun, tutkimassa läheisen ostarin shoppailumahdollisuuksia (jotka olivat olemattomat) sekä höpötin illalla huonekaverin kanssa kolme tuntia. Heh.