Lokaalit
perheet saattavat asua hyvinkin levästi neliöihin nähden. Kaikki
lattiat on yleensä kaakelia tai muuta materiaalia, joka on helppo
pestä hiekasta ja liasta. Kaakeli pitää talon myös viileänä
kuumina päivinä. Kolmen makuuhuoneen talo maksaa noin 100€/kk:ssa,
mutta vain harvalla on varaa tuollaiseen ylellisyyteen. Perheen
käsite on täällä hyvin venyvä. Normaalisti saman katon alla asuu
kolme sukupolvea. Samassa talossa voi hyvin asua isovanhemmat, omat
lapset puolisoineen (ja/tai sisaruksineen) ja heidän lapsensa. Sri
Lankalaiset menevät naimisiin hyvin nuorina, 22-25 vuotiaina.
Sukupuolijako on täällä edelleen myös hyvin perinteinen. Mies
tekee töitä ja nainen hoitaa koko kodin. Usein naisella ei myöskään
ole mitään oikeuksia suhteessa mieheen. Keskimääräinen palkka on
täällä vain 100€/kk:ssa, josta yleensä elätetään koko perhe.
Tosin ruokakin on halpaa ja julkisilla liikkuminen. Naapureita ei
kunnioiteta juurikaan, mitä tulee meluun, muuten kylät tuntuvat
olevan yhtä perhettä ja aina tarjotaan apua. Koko kylä kyllä
kuulee aivan varmasti, kun tuk tuk ajaa ohi bassoineen tai häitä
juhlitaan volyymit kaakossa läpi yön. Yöllä usein kuulee myös
koirien kuoroulvontaa parikin tuntia putkeen ellei jopa koko yön.
Sri Lankalla on periaatteessa vain yksi koirarotu, joka on lähtenyt
sitten leviämään katukoirien muodossa. Paikalliset eivät
juurikaan omista kissoja tai koiria. Aasit on täällä suojattu
lailla, samoin delfiinit. Jos jäät kiinni ampumisesta, lihan
myynnistä tai muusta, napsahtaa siitä helposti kaksi kolme vuotta
vankilassa oloa suoraan.
Riisi
maksaa 60R/kg (0,40€/kg), hedelmät ja vihannekset saman verran.
Sekin tosin riippuu sesongista. Joskus 60 rupialla saa vain
kolmasosan, mitä nyt. Rotti on täkäläinen pannukakku, mihin voi
saada joko suolaisen tai makean täytteen. Kottussa eli paikallisessa
wokissa on kaikki pilkottu ja vähän overcooked; nuudelit, kasvikset
(porkkana, purjo, sipuli), kana. Paikallinen alko, New Wine Store, on
rauta-aidan takana oleva pulju, mistä voi ostaa Lion-olutta (tölkki
150R), viiniä (2200-3000R), paikallista Arak-viinaa (tehty
kookoksesta) sekä jopa Somersby-siideriä! Paikalliset kalastajat
ovat pahimpia juoppoja. Saattavat olla merillä jopa kolme viikkoa
yhteen putkeen ja kun sitten pääsevät takaisin rantaan...huh!
Siinä saa kyllä todellakin tulla toimeen toisten kanssa, kun kaiken
ajan viettää pienessä veneessä pitkän ajan kerrallaan.
Tupakka-aski maksaa täällä kuulema noin 6€, joten hyvin hyvin
harva paikallisista polttaa tupakkaa korkean hinnan vuoksi.
Tupakointi on lisäksi kielletty julkisilla paikoilla ison sakon
uhalla (5000R). Sen sijaan täällä imeskellään paikallista
kasvia, joka värjää koko suun aivan punaiseksi hampaita myöten.
Teillä näkeekin vähän väliä punaisia läiskiä, kun kasvia on
syljetty pois suusta.
Täällä
myös rakastetaan muovipusseja sekä muovittaa asioita. Muovituksen
ymmärrän toisaalta, koska lika ja pöly tuntuu menevän läpi
ihonkin. Pienin muovipussi kahvojen kanssa, mitä on tullut vastaan,
oli noin 5 x 5 cm. Varsinkin erilaiset pienet suolaset laitetaan
jokainen omaan muovipussiinsa, jotka sitten yhdessä laitetaan vielä
yhteen isoon. Isona ongelmana on se, että koko saarella ei ole
minkäänlaista kierrätysjärjestelmää, joten kaikki poltetaan
teiden varsilla tai millon missäkin. Se käry ja myrkkyjen määrä,
mikä muovin polttamisesta tuleekaan! Ei millään tavalla
ympäristöystävällistä, mutta minkäs teet, kun ei ole mitään
mihin laittaa roskia.
Liikenne
on ihan yhtä sekasortoa. Yhteentörmäyksiä tapahtuu usein. Olen
todistanut itse kahta. Täällä on säännöt, mutta niitä ei
juurikaan noudateta. Oikeastaan ainoat säännöt ovat, että
pienempi väistää isompaa ja nopeusrajoitukset eivät päde.
Poliisit yrittävät välillä valvoa, mutta ovat lähinnä
laittomien tuk tuk:ien ja skoottereiden perässä. Tööttiä
käytetään jatkuvasti ja koko ajan, mutta lähinnä kuitenkin
varoittamiseen mutkissa ja ohituksissa. Bussit eivät tööttiä
säästele. Niillä on välillä jopa oma ”tööttilaulunsa”.
Busseissa kaikki penkit ovat muovitettuja ja niistä löytyy usein
paljon buddhalaisuuteen viittaavaa materiaalia. Kutsun itse niitä
diskobusseiksi, koska sisusta voi olla mitä tahansa pinkistä
siniseen ja streot on vedetty kaakkoon tietenkään jouluvaloja
unohtamatta! Meteliltä ja isolta kerrokselta pölyä ei vain voi
välttyä. Tuk tuk-kuskit eivät todellakaan aina tiedä edes oman
kylänsä ravintoloita ja majoituksia, joten parempi vaan olla ne
ohjeet tulostettuna itselle paperille ja kartta-appsi auki kännyssä,
kun neuvottelet hinnasta kuskin kanssa ja haluat kerralla päästä
oikeaan paikkaan. Mittasuhteet kannattaa selvittää ehdottomasti
etukäteen. Liikkuminen Sri Lankalla on muutenkin tooooooooooodella
hidasta, mutta kulkuyhteyksiä ja poikkiliikennettä on sitäkin
enemmän. Näin esimerkkinä mainittakoon, että kymmenen kilometrin
bussimatka saattaa kestää helposti 30-40 min ja 100 km junamatka
neljästä viiteen tuntia. Bussien ja junien keskinopeudet kun ovat
todella pienet! Aikataulut pitävät joten kuten paikkaansa, mutta
pitkillä matkoilla kannattaa varmuuden vuoksi aina varata ekstra
tunnin tai jopa kaksi lisää liikkumiseen. Niin ja jos halajaa ostaa
oman tuk tuk:in tai auton, saa siitä maksaa veroja 200-400%!!!
Kyllä. Tuk tuk valmistetaan Intiassa, missä niiden teko maksaa noin
1000€. Sri Lankan hallitus lätkäsee päälle verot, joten maksat
tuk tukista lopulta jopa 4500€!
Lisäilen
tähän sitä mukaan asioita, kun ne muistan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti