En
voinut jäädä asumaan guest houseen toiseksi yöksi. Kuvat eivät
todellakaan pitäneet paikaansa...noh millon ne pitäisi. Mun huone
sijaitsi piharakennuksessa ja tuoksui täysin homeelta. Vesi myös
valui sisään ensimmäisenä yönä pitkin seiniä sateen vuoksi,
joten pakko oli vaihtaa paikkaa. Keuhkot olisivat varmasti sanoneet
itsensä irti. Siltä se ainakin tuntui. Sain tapella isännän
kanssa muutamastakin asiasta. Ensinnäkin, yritti kovasti saada mut
jakamaan huoneen jonkun täysin vieraan kanssa, vaikka olin varta
vasten halunut itselleni oman vuoteen ja huoneen. Monesti yritti,
mutta sanoin uudestaan ja uudestaan, että ei onnistu. Toiseksi
jouduin vänkäämään huoneen hinnan alentemisesta, koska vesi
tosiaan tulvi hienosti pitkin lattioita...hyvä, ettei puroa ollut.
Naurattaa ehkä nyt, muttei naurattanut sillon. Sain onneksi sentään
toisen yön maksun takaisin. Siitä plussaa. Muuta hyvää sanottavaa
ei mulla olekaan Ancient Villa Guest Housesta. Vaihdoin paikkaa
Weligama Towniin paikallisten keskelle toiseen guest houseen. Huone
oli pieni, mutta ihan tarpeeksi. Vessa ja suihku mulla oli
yläkerrassa erikseen. Oma keittiökin olisi ollut, mutta se näytti
lähinnä siltä, että siellä ei ollut tehnyt mitään pitkään
aikaan, edes siivonnut. Guest housen uima-allaskin näytti tottakai
tosi puhtaalta ja hienolta kuvissa, mutta todellisuudessa siinä oli
meri- ja sadevettä sekaisin sen toimiessa muutamalle kalalle omana
elinpaikkanaan. Sainpahan sentään kuivatettua osan pyykeistä
pyykkinarulla edes osittain katoksen alla. Paikan pitäjä oli kyllä
tosi mukava ja avusti, mitä englannillaan pystyi, mutta useimmat
paikalliset eivät tunnu tietävän tai ymmärtävän, mitä perus
puhtaus ja siisteys merkitsee myös reppureissaajille. Puhtaat
lakanat, hiekasta vapaa lattia, kunnon ovilukko, toimiva tuuletin.
Pieniä asioita, jotka muuttuvat isoiksi reissatessa.
Aamu
oli yhtä kiirettä ja stressiä täkäläisen rennon elämäntavan
keskellä samalla tuntiessani olevani kipeä. Pikapakkasin tavarat
rinkkaan ja lähdin palauttamaan skopoa. Onneksi kävin siinä
välissä tilaamassa itselleni yhden smoothien ja wrapin mukaan,
olisi muuten jäänyt aamupala nauttimatta. Onneksi vuokrasin skopon
läheltä juna-asemaa. Yritä siinä sitten selittää rouvalle ilman
yhteistä kieltä, että yritän palauttaa skopon asap ja kahdesta
päivästä pitäisi vielä maksaa. Passikin olisi kiva saada
takaisin pantin tilasta. Juoksujalkaa hakemaan aamupalaa ja samalla
vilkuttaen bussia pysähtymään. Puoli tuntia paikallisbussilla
Mataraan, missä vaihdoin Ellaan menevään bussiin. Matarassa ehdin
jopa käymään veskissä. Sekään paikka tuskin hirveän useasti
nähnyt harjaa tai rättiä, noo mutta toimitti taas asiansa. Bussi
oli aika lailla täysi jo Matarasta lähtiessään ja monet länkkärit
olivat nätisti jo rivissä istumassa hyvissä ajoin, jotta sai yhden
”ilmastointi”paikoista eli ikkunapaikan. Mulla paikka vaihteli
matkan mittaan bussissa. Välillä istuin reunassa, välillä
ikkunapaikalla. Matka Ellaan otti viisi raskasta tuntia sen vuoksi,
että olin tulossa koko ajan vain kipeämmäksi ja kuumeessa. Sain
myös nauttia kovasta bassosta ja täkäläisestä musiikista
volyymit kaakossa koko matkan ajan. Sain kuitenkin torkuttua aina
silloin tällöin hetken. Viimeinen tunti oli kuitenkin todella
tuskainen enkä voinut nauttia vuoristomaisemista millään, vaikka
olisin halunut. Korkeus muuttui tunnissa merenpinnasta kilometrin
verran. Rinkka hostellille ja suihkun kautta lääkäriin. Sain
odottaa lääkäriä yli tunnin, koska tottakai oli silloin asioilla.
Totesi, että mulla on lievät vuoristotaudin oireet sekä alkava
flunssa. Lääkäri tietysti käski levätä kaksi päivää....didnt
happen. Olo oli lääkäristä sen verran heikko, että pakko oli
ottaa tuktuk takaisin hostellille ja maksaa 150R kilometrin matkasta.
Vakuutus onneksi korvaa! Otin lääkkeet ja menin nukkumaan
muutamaksi tunniksi. Ainoa huono puoli oli junan ohittaessa talon,
talo tärisi hieman. Heh. Oli ihana huomata taas jälleen kerran,
kuinka kaikki aidosti välittivät mun hyvinvoinnista! Olivat heti
valmiita tuomaan mulle ruokaakin jopa sänkyyn asti! Vaikka matkustaa
yksin, ei ole ikinä yksin! <3 Vointi oli kuitenkin parempi parin
tunnin päästä verrattuna siis päivän vointiin, joten päätin
lähteä hostelli ”perheen” kanssa syömään illallista. Onneksi
lähdin! Pääsin tutustumaan lisää ihaniin ihmisiin ja syömään
hyvää ruokaa. Kana-juusto roti ja banaanisuklaa-roti menivät
helposti alas, kun olin viimeksi syönyt vain aamulla! Kannatti.
Uskomatonta
kyllä, mutta nousin virkeänä ylös seitsemältä seuraavana
aamuna. Minä, yökukkuja. :D Nukuin todella todella hyvin.
Lääkekoktaililla toki oli varmasti vaikutusta asiaan. Nukuin myös
kahdeksan tuntia, mitä en ole tehnyt lähdettyäni kotoa.
Täydellinen patja ja tyyny mun selälle ja niskalle! Ah, mitä
luksusta! Oli ihana herätä katsomaan ympäristöä. Vastapäätä
hostellia on suoraan teeplantaasimäki ja paljon vihreää
ympärilllä. Vuoristomaisemia. Loveeeeeeeee it! Kannettiin
ruokapöytä ulos yhdessä muiden kanssa ja istuttiin alas nauttimaan
ensimmäisistä auringon säteistä. Höyryävä teekuppi ja auringon
lämpö keskellä kylmää aamua on jotain niin yksinkertaista ja
pieni juttu, mutta tekee aivan äärettömän onnelliseksi. Aamupala
oli todella täyttävä ja sai syödä niin paljon, kun vatsa vain
veti: Paahtoleipää, sipuli-tomaatti-omeletti sekä iso
lautasellinen tuoreita hedelmiä (vesimeloni, papaija, ananas, mango,
banaani) teen ja kahvin lisäksi. Oltiin poikien kanssa vähän
hitaita aamulla lähtemään, mutta päästiin lopulta liikkeelle.
Menttin Danielin ja Chenin kanssa käymään 9 Arch Bridgellä heti
aamupalan jälkeen. Käveltiin 3,5 km pitkin juna-raiteita noin 45
minuuttia. Sitä ei ikinä tekisi kotona sähkölinjojen vuoksi,
mutta täällä sähköjä ei kulje radoilla. Ainoa, mitä pitää
varoa kerran tunnissa on kerran tunnissa tai kahdessa tuleva juna ja
nekin voi kuulla hyvissä ajoin. Itse kävelykin sillalle oli jo
todella hieno ja ainutlaatuinen kokemus. Haettiin kanawrapit
360astetta ravintolasta ja hypättiin bussiin poikien kanssa. Mentiin
vesiputoukselle virkistäytymään. Teki kyllä hyvää käydä
jääkylmän veden alla virkistäytymässä. Saatiin Chenin kanssa
paikallisvartijalta vähän huutia, kun mentiin vahingossa alueelle
putouksilla, minne ei olisi saanut mennä. Vesiputouksella on 37
ihmistä menettänyt henkensä, kun ovat menneet liian pitkälle.
Hyvä siis, että vartija tuli meille asiasta sanomaan! Chris päätti
kävelä 6km takas Ellan kylään, muttei ollut tajunut korkeuserojen
olevan niin massiiviset. 6 km kävelee kyllä vielä keskellä päivää
tasasella, muttei pelkkää ylämäkeä. Oli aika kuollut, kun tuli
takas hostellille. Mä kävin etsimässä paikallisen postin sekä
vierailin maustepuutarhassa. Tarkotuksena oli mennä samana iltana
kokkauskurssille, mutta se osoittautui kalliiksi, joten skippasin.
Loppuilta hengattiin hostellilla ja yritettiin epätoivoisesti saada
wifiä toimimaan. Meille tuli lähinnä olo, että se se pönttö on
siinä hyllyn reunalla lähinnä näön vuoksi, koska kukaan
työntekijöistä eikä paikan pitäjä ollut valmis tekemään asian
eteen mitään. Mä käytin illan hyväksi ja käsipyykkäsin taas
vaihteeksi, kun kerran lämmintä vettä oli saatavilla. Se veden
väri oli ihan ruskea, vaikkein vaatteita ollutkaan käyttänyt kun
päivän verran. :D Olihan noita pyykkipaikkoja tarjolla, mutta en mä
halunut maksaa 500R rupiaa kilolta eli 3,5€! Otettiin kaikki pienet
nokoset ennen illallista. Jakso sitten syödä. Mentiin poikien
kanssa radan yli (perusreitti hostellilta alas pääkadulle) ja heti
ensimmäiseen paikkaan, mistä löyty toimiva wifi! Oli todella outoa
soittaa whatsapp-puheluita Suomeen ja puhua edes suomea! Pojat nauraa
räkätti vieressä, kun suomenkieli kuulosti niin oudolta! Yöllä
sitten yksi kissa yritti ihan ryminällä tulla sisään ulko-ovesta!
Kauhea pauke vaan kuulu. Koko hostellin porukka oli nukkumassa ennen
ysiä tuona iltana.
Kello
soi 4.45. Lomalla. Minä, Chris, Anna (saksalainen, joka asuu
Portugalissa) sekä Taiji (Japanista) vedettiin pitkähihasta päälle
ja suunnattiin taskulampppujen valossa 3,5 km matkan verran Little
Adam's Peakille katsomaan auringonnousu. Oltiin juuri ja juuri
ajoissa. Oltiin myös ensimmäisiä. Meidän jälkeen tuli vielä
noin 10 länkkäriä. Ha! Myöhästyivät kaikki! Kävellessä oli
hyvää aikaa tutustua toisiin. Anna oli ollut 2,5kk:ta Intiassa
jooga-ohjaajan ammatttia harjoittamassa sekä kymmenen päivän
meditointi-kurssilla. 11h meditointia päivässä, muiden kanssa ei
saanut puhua tai edes katsoa toisia koko aikana. Anna oli halunut
lopettaa kurssin kesken monta kertaa joka ikinen päivä, mutta oli
kuitenkin sitten ollut loppuun asti. Oli ollut henkisesti rankka,
mutta sanoi olevansa myös huomattavasti tasapainoisempi kuin ennen.
Ehkä meditoinnissa on jotakin perää...mutta en sitä kyllä 11h
päivässä tekisi. Saatiin banaanipannukakkuja
aamupalaksi...iloisesti meni kolme alas ja siihen päälle vielä
toastit ja vähän hedelmiä. Olin ajatellut ottaa torkut, koska oli
sateinen päivä. Lähdin kuitenkin Annan ja Taijin kanssa uudestaan
käymään sillalla. Poikien kanssa käytiin siellä vaan pikapikaa
jostain syystä. Nyt saatiin olla aika lailla keskenämme sateen
vuoksi. Mentiin myös toiselle puolelle siltaa sekä käveltiin
Taijin kanssa rinne alas sillan juurelle. Hostellilla otin
lenkkareita pois ja ihmettelin, että mistä mulla oikein vuotaa
verta suhteellisen paljon. Molemmat lenkkarit oli ihan veressä.
Iilimadot olivat käyneet nauttimassa aimo annoksen mun verta jossain
vaiheessa. Onneksi ne oli pieniä iilimatoja. Pieni siisti reikä,
mutta jatkuva verenvuoto. Ehdin jo vitsailla muille, että muhun on
mennyt joku ameeba sisälle. Kävin päivystävän lääkärin luona
varmuuden vuoksi näyttämässä reikiä, kun en tiennyt varmasti,
mistä oli kyse. Antihistamiinikuuri kolmeksi päiväksi. Muutenkin
söin jo viittä eri lääkettä kolmesti päivässä. Vähän lisää
lääkkeitä. Nice. Painesiteet jalkoihin, että verenvuoto saatiin
loppumaan. Mä olin vain innoissani, että nyt oon todellinen
travelleri, kun on jalat paketoitununa ja haavateipeillä. Täällä
kun näkee vähän välilä jollakin haavateippejä, - laastareita
tai muuten sidottuja paikkoja. Kaikki suojataan tosi herkästi suuren
ja herkän tulehdusriskin vuoksi. Matkalla takas hostellille jouduin
kahdesti katsomaan, että näinkö oilkein!
Passionhedelmäjuustokakkua! Olin valmis maksamaan siitä isosta
palasta melkein mitä vain. Oli paras kahden euron ruokanautinto hetkeen!
Ellasta paikkana...Ella
on pieni kylä Sri Lankalla. Erittäin turistisoitunut, minkä huomaa
nopeasti. Tuk tukin hinnat on noin nelin-viisinkertaiset etelään
verrattuna ja ruoka maksaa tuplasti. Nähtävää riittää päivästä
kolmeen riippuen siitä, kuinka paljon haluaa trekkailla. Skopo on
kätevä ottaa kahdelle, jos haluaa kiertää kaikki ns. nähtävyydet
sekä temppelit. Ajelu tosin voi olla hieman haastavaa ja hidasta
suurien korkeuserojen sekä kiemuraisten serpeettiiniteiden takia,
mutta keskinopeus pysyy pienenä. Nousua voi myös äkkiä tulla
muutaman kilometrin aikana 400 metriä. Nähtävyyksille pääsee
helposti bussilla, mikä on käytännössä ilmainen, vaivaiset 20R
mihin menetkin Ellassa. Trekkaus on paras tehdä todella aikaisin
aamulla, jolloin ihmisiä on liikkeellä hyvin vähän aamu- ja
iltapäivän sijaan. Kaksi tai kolme yötä riittää. Itse olin
kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti