Ella - Dambulla

On se kumma, kun lomalla pitää laittaa joka aamu kello soimaan. :D Otetiin Annan kanssa aamujuna kohti Kandya. Junamatkaa on kuvattu yhdeksi kaunneimista maailmassa. 1lk ja 2lk junaliput oli loppuunvarattu. Ei sillä, en olisi todellakaan olllut maksamassa 1000R siitä junamatkasta muutenkaan. Matkustettiin onnellisesti ilman varausta 3lk:ssa paikallisten kanssa. Luokilla ei lopulta ole isoa eroa niin paljoa, että siitä kannattaisi maksaa moninkertaista hintaa. Millään junamatkalla Sri Lankalla. Meidän juna ei ollut edes puoliksi täysi ja liikkumatilaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Saatiin oma loossikin vielä! Maksettiin lipusta 130R eli vajaan euron verran 6,5€ sijaan. Tuolle matkalle on oikeasti täysin turhaa maksaa mistään varatuista paikoista, koska se on puhdas rahastuskeino turisteilla. Pystyin ihan hyvin mennä istumaan 2lk:kin omalla lipulllani, koska kukaan mitään lippuja tarkistanut. Olli kyllä upeat ja kauniit vuoristomaisemat ja hyvin ehdittiin niitä ihailemaan junan alhaisen nopeuden vuoksi. Nopeusrajoitus on korkeimmillaan 25 km/h. Siksi matka kestää sen 7h. Meni kyllä tosi nopeasti. Torkutin, söin, höpötin Annan kanssa, ihailin maisemia...Muilla päättyi matka Kandyyn, mutta mulla se jatku vielä bussilla eteenpäin Dambullaan. Kandyssa juna-asema ja bussi-asema ovat ihan vierekkäin. Kovasti yrittivät ahneimmat tuktuk-kuskit saada mut kyytiin ja nyhdettyä 200 metrin matkasta 300 rupiaa. Nauroin ja kiitin tarjouksesta. Toisaalta paikalliset ovat kyllä aina valmiita auttamaan ja neuvomaan, vaikkei yhteistä kieltä edes olisi. Niin nytkin, kun etsin oikeaa bussilaituria Dambullaan. Olin ainoa länkkäri koko kolmen tunnin bussimatkan aikana. Juttelin paikallisen nuoren miehen kanssa. Opiskeli Kandyssa musiikinopettajaksi ja oli matkalla perheensä luo Dambullaan. Yritti kovasti saada mua asumaan äitinsä pitämään guest houseen. Kiitin taas kohteliaasti ja sanoin miettiväni asiaa matkalla Dambullaan, vaikka mulla olikin jo varaus olemassa toiseen paikkaan.

Saavuin Dambullaan illalla noin kello seitsemän. Heilutin itselleni tuk tukin ja pääsin vihdoin perille guest houseen Roberts Inn:iin. Ensimmäinen reaktio oli, että voi ei! Tuuletin oli ihan ruosteessa (ei sillä, että sitä edes välttämättä tarvitsi), vessan suihkuverho homeessa ja suihkun suutin oli täysin kalkkeutunut. Sänky ja muu huone oli sentään suht siisti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun jäädä sinne. Tuokin guest house oli pidemmällä kaupungin pääkadusta. Robert, paikan pitäjä, oli menossa käymään asioilla pääkadulla, joten hyppäsin kyytiin ja kävin syömässä paikallisessa ravintolassa. En ollut juuri syönyt koko päivänä, joten nälkä oli valtava. Mun viereisessä huoneessa yöpyi nuorehko italialaispariskunta, jonka englanti oli aika hakusessa. Kaikkeen tuli vaan hymähdys ymmärryksestä tai yesyes. Paljoa voinut siinä keskustella illan aikana. Koska suihkusta tuli vettä vain liruttaen, pääsin pesulle vanhanaikaisesti eli saavia käyttäen. Nukutti aika nopeasti kylmän suihkun jälkeen. Taas piti laittaa kello soimaan seuraavaksi aamuksi. Dämet.

Robertin tytär heitti mut ja italialaiset luolatemppelille. Onneksi mentiin niin aikaisin. Kun lähdettiin, jostakin vaan niitä länkkäreitä sikisi ja samoin paljon turisteja Japanista sekä Kiinasta. Päästiin juuri pahimman rysän alta pois. ”Pikainen” (koska täällä mikään ei tapahdu nopeasti) vaatteiden vaihto ja kamojen valmiiksi laitto. Torkuin jeepissä sen minkä kerkesin matkalla ”Cheap” Rockille (Pidurangala Rock). Sigiria Rockille olisi maksanut 30USD:ta. Siitä, että saa kiivetä ylöspäin. Paikalliset suosivat jälkimmäistä ja syystä! Sisäänpääsy oli vaan 500 rupiaa. Kävelyä sitäkin enempi ylöspäin. Meinasi usko loppua, kun portaiden korkeus vaihteli kymmenen ja 50 sentin korkeuden väliltä ja niitä oli noin 300 plus sai kiivetä aika pienistä väleistä välillä isojen kivienlohkareiden keskellä. Oli kyllä jokaisen hikipisaran arvoinen käynti. Ylhäältä näki Minnerayan luonnonpuiston ja Sigiriya Rockin pienen matkan päästä. Sain myös hetken hengittää raitista ja puhtaampaa ilmaa kuin maan tasalla. Voin sanoa, että pieni tärinä oli jaloissa, kun tulin takaisin alas. Kaikilla sheikkasi jalat eikä kävelystä meinannut tulla mitään. Tulipahan jalka- ja pakaratreeni tehtyä.

Cheap Rockilta mentiin Kadulan kansallispuistoon. Yksi hiljaisimmista ja pienimmistä kansallispuistoista Sri Lankalla, joten en odottanut sellaista jeeppi määrää! Meiden jeeppi oli nro 120, joka vieraili puistossa päivän aikana! Ihan älytöntä! Jos vain olisin etukäteen tiennyt, että tungos olisi niin paha Kadulassakin, en olisi mennyt. Jos jeeppejä oli Kadulassa jo noin monta, en todellakaan halua tietää mikä määrä jeeppejä on Yalan kansallispuistossa etelässä. Toki Kadulasta tekee suosituksi pohjoisemmassa se, että sisäänpääsy on vain kolmasosan isoimmista luonnonpuistoista, noin 15€. Yala on suosituin ja isoin kansallispuisto, joten määrä on moninkertainen. Siellä isoin ongelma on se, että siitä on tullut ”jeeppien juoksukisa” eläinten luo. Kuskit jahtaavat eläimiä, jotta turistit saisivat ikuistettua kuvat ”villeistä” eläimistä. Eläimet stressaantuvat ihmisistä ja jeepeistä jopa kuoleman partaalle sen sijaan, että ne saisivat elää vapaasti luonnossa omassa ympäristössään ilman jatkuvaaa jeeppijonoa. Surullisinta tässä on se, että monet firmat väittävät olevansa ”ekotour”, vaikkei firma noudottaisi millään tavalla mitään standardeja. Täällä voi niin halvalla tulostaa isoja tarroja, jotka huutavat ekoturismi tai ekotour.

Nähtiinkin pian vanhempi norsu syömässä sisääntulon jälkeen. Sanoin Robertille, etten halua mennä lähemmäksi niin kuin 99% jeepeistä teki. Haluan edes yrittää antaa eläimille rauhan olla. Voin aina käyttää kameran zoomia hyväksi, jotta saan kuvia. Ihmettelin kovasti, miksi yhdessä paikassa oli jeeppejä kerääntynyt ryppääksi. Syynä oli Kadulan isohko norsulauma, jotka olivat peseytymäsässä ja syömässä. Robert oli valmis ajamaan lähemmäksi (nähtävästi koska siihen on totuttu, että on ok mennä pällistelemään eläimiä 15 metrin päähän). Sanoin taas, että pysyn mielummin kauempana. Jännä vain, että sitä pitää ERIKSEEN pyytää. En oikein tiedä, mikä suhtautuminen paikallisilla on eläimiin noin niin kuin yleensä. Ei kuitenkaan ihan yhtä korkea arvostus kuin koto–Suomessa. Näin myös riikinkukkoja, paikallisen pelikaanin ja flamingon risteytyksen sekä muutamia värikkäitä lintuja. Matkalla Kadulasta takaisin Dambullaan nähtiin uudestaan norsu kahdesti syömässä ihan tien vieressä, koska kansallispuisto jatkuu tien viertä pitkin jonkin matkaa. Aika mahtavaa nähdä ne oikeasti villeinä ilman, että eläimiä ympäröi 20 jeeppiä. Pikaruokaostokset vielä Dambullasta ja takaisin guest houseen. Simahdin melkein saman tien, kun tultiin takaisin. Ruoka ja kylmä suihku auttavat nukuttamaan nopeasti.