Koh Lanta

Laiturilla oli taas vastassa parikymmentä taksikuskia ja majapaikan tarjoajaa. Mulla ei ollut majoitusta valmiina enkä jaksanut kamalan pitkälle mennä kamojen kanssa. Otin siis yhden yön heti ensimmäisestä hostellista laitureiden vierestä. Vaan 20 sänkyä samassa huoneessa, joista onneksi kuusi vain käytössä. Enpä ole ikinä ollut ennen niin isossa dormissa ja pelkillä tuulettimilla. Yö maksoi 200 THB. Pariskunnalla, joka hostellia pyörittää, on myös matkatoimistopiste samassa. Heiltä saa halvimmat hinnat retkille kuin tienkin päälle. He ovat aitoja ja rehellisiä sekä mukavia, eikä he yritä vetää rahaa välistä. Myös skopot ovat heillä hyvässä kunnossa ja heiltä voi huoletta sellaisen vuokrata. Mitä enemmän päiviä vuokraat, sitä halvemmalla saat skopon.

Kävin ensimmäisen päivän aikana skopolla etsimässä parempaa majapaikkaa. Kruisailin jonkun verran ja kävin muutamassa paikassa kyselemässä vapaata sänkyä. Majoituksen ja kattoni pääni päälle löysin The Metallic Hostellista, kuusi kilometriä Saladanista etelään.

Kävin pyörähtämässä myös noin kymmenessä eri sukellusyrityksessä kyselemässä hintoja tuona samana päivänä. Vertailua kannattaa tehdä ja valita se, missä tuntee olonsa saman tien kotoisaksi. Hinnat myös vaihtelevat jonkun verran, mutta jokaisessa paikassa jokainen sukeltaja maksaa lisää 600 THB kansallispuistomaksua mennessään sukeltamaan Hin Daengiin/Muangiin tai Koh Haalle. Lantalta löytyy kaksi (!) suomalaisomisteista sukellusyritystä: Raya Divers ja Lazy Seal. Lazy Sealin omistaa kuulema isokokoinen suomalainen äijä. Lantalla on 20 sukellusyritystä, jotka ovat keskenään sopineet, että kaikki eivät rysää samalle sukelluskohteelle samoina päivinä, mikä tasoittaa porukoita ja kaikille riittää nähtävää (eli siis muutakin kuin toisten sukeltajien räpylät). Lantalta sukelletaan melkein joka päivä Hin Daengiin/ Muangiin, jotka on äänestetty Richeliu Rockin (Similan Islands) jälkeen parhaiksi sukelluskohteiksi Thaimaassa. Muita sukelluskohteita ovat Koh Haa ja Koh Bida(t) Koh Phi Phi:llä. Löysin lopulta oman suosikkini yritysten joukosta, yhden pienimmistä, Go Diven. Hinta oli huokein ja ilmapiiri kotoinen ja paikka oli rehellisen oloinen.

Lantalla on myös paljon muuta tekemistä sukeltamisen lisäksi. Voi varata snorklausretken Koh Rokille tai neljän saaren retkelle, kajakkiretken mangrovemetsiin, vierailla vesiputouksella saaren eteläpäässä, shoppailla ja tietysti nauttia kirkkaista, turkoosista merivesistä ja valkoisista (autioistakin) hiekkarannoista. Lantalla pääsee myös ”ratsastamaan” norsuillla, minkä suosittelen jokaista jättämään väliin. Norsun päälle kiinnitettävä istuin itse asiassa hiljalleen hajottaa norsujen selkärangat. Kuvittele joku istumassa oman selkärankasi päällä monta tuntia päivässä...! Itse otin osaa Koh Rokin snorklausreissulle (600 THB), kajakkiretkelle (1000 THB) sekä kuntoilukortin paikalliselle punttikselle. Viikko punttiksella maksaa 800 THB. Toki esim. kuukausihinta on halvempi.

Saladan on Lantan ”keskus”. Sieltä löytyy kaikki turistijutut: marketit, pannukakut, hieronnat ja kalleimmat ravintolat. Ja supermarket, msitä saa jopa salmiakkia! Olihan sitä sitten pakko ostaa, vaikka kallista oli. :) Siitä yllätyin jo heti ensimmäisenä päivänä, kuinka täynnä saari oli ruotsalaisia ja saksalaisia. Tarkoitan, että heitä on TODELLA paljon. Lantalla on uimakoulu ruotsiksi ja jopa kouluopetusta on mahdollista saada yksityisenä opetuksena ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Sen huomaa jo suuresta määrästä perheitä, joita Lantalle matkustaa. Paljon pieniä lapsia. Aivan LIIKAA mun makuun. Yöelämä on myös tämän vuoksi hyvin rauhallista, joten eipä haitanut. Sain ainakin kunnon yöunet joka yö.Toki Lantalla erilaisia pippaloita järjestetään joka päivä, enempi hippihengessä pilvenpolttoineen, mutta rantabaarit tekevät sen vuoronperään eli rannoilla voi olla pelkässä hiljaisuudessakin, jos haluaa. Aika harvinaista turistisoituneella alueella.

Yleisesti ottaen Lantalla on chilli meno ja ilmapiiri, jossa jokaiselle löytyy jotakin reppureissaajasta viiden tähden hotellissa yöpyjille. Ja rantaa riittää ihan jokaiselle. Varjopuolena todettakoon, että niin kuin muuallakin Thaimaassa, vaaroina on turvaton liikenne ja pilven polttaminen. Ei ole ollut päivää, etteikö nenään olisi tunkenut se imelä haju. On kamalan surullista huomata, kuinka normaalina huumeiden käyttöä pidetään niin turistien kuin paikallistenkin keskuudessa. Kolarit liikenteessä puolestaan tapahtuvat lava-auton ja skootterien yhteentörmäyksinä. 99% skoottereiss aon peilit, mutta paikalliset ovat hyvin HUONOJA katsomaan niihin tai edes vilkaisemaan taakse, onko joku tulossa vai ei.

Toisen päivän aamuna sitten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Metallic Hostelliin (jätin rinkan parkkiin). Suuntasin päiväksi sukeltamaan, pääsin Koh Haalle. Koh Haan sukellussaitti sijaitsee Lantalta etelään noin tunnin – kahden tunnin venematkan päässä riippuen potskin nopeudesta ja sääolosuhteista. Mun kouluttaja oli nimeltään Dana, aiavan ihana persoona! Dana löysi mulle sukelluksilla paljon sellaista, mitä en olut ennen vielä nähnyt veden alla. Oli ihan mahtavuutta päästä taas sukeltamaan. Harmi vain, että vedestä pitää joka kerta tulla ylös jossain vaiheessa. :(

Son, joka on Metallic Hostellin ”pomo” on varsinainen kävelevä infopiste! Kysyi mitä vain, aina löytyi vastaus! Hän on myös hyvin avulias ja varmistaa aina henkilökohtaisesti, että kaikki on hyvin jokaisella asukkaalla. En tiedä, miten Son sen tekee, mutta hänellä on maailman paras nimimuisti! Son puhuttelee aina nimellä ja on oikeasti kiinnostunut asiakkaistaan ja heidän kuulumisistaan. Hostelli/Hotelli itsessään on hyvin siisi vessan ja suihkun kaakeilen tiivistevälejä myöten. Yläkerrasta löytyy keittiötarvikkeita ja rooftop (WUUPWUUP!), missä usein kaikki hengaavat jakaen päivän kokemuksia ja pelaavat bier bongia, jos tiedossa on ilta ulkona. Sänkyjen kehikot on tehty puusta, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät nitise eikä natise, kun joku kääntyy sängyssään tai liikkuu muuten siinä. Sängyssä on kuitenkin parasta ihka oikea TÄKKIPEITTO ja äärimmäisen mukava tyynyt, jotka lämmittävät ilmastoinnin huristessa ja viilentäessä huonetta yön aikana. Dormihuoneet ovat kuitenkin suhteellisen pieniä. Kahdeksan ihmistä ja kahdeksan ihmisen rinkat yhdeksän neliön huoneessa tekee hiukka tiukkaa. Tosin vain iltaisin/ nukkumaanmenoaikaan, kun jokainen kaivelee suihkukamojaan samaan aikaan. Ja yönsä saa todellakin nukkua rauhassa! <3 MUTTA, tottkai yksi kuorsaaja mahtuu aina samaan huoneeseen mun kanssa. Sain neljä yötä nukkua ilman sitä pöhinää.

Myös kolmantena päivänä mun piti mennä sukeltamaan ja neljäntenä päivänä ottaa osaa snorklausreissulle. Ensimmäinen yö ilmastoinnin kanssa, niin kroppa päättikin toisin. Tulin kipeäksi. Jouduin siirtämään sukelluksia ja snorklausreissua eteenpäin. Harmitti pikkasen! Nukuin paljon noina kahtena päivänä, kävin rannalla ihastelemassa auringonlaskua ja tottakai söin, mitä vain sain kurkusta alas. Lääkärin antamia antibiootteja en kuitenkaan ottanut. Thaimaassa kun tunnutaan määrävän antibiootteja vaivaan kuin vaivaan. Muhun iski ihan järjetön koirakuume Koh Taolla, joten sillekin piti tehdä jotain. Kävin paikallisessa Animal Wellcare- keskuksessa ulkoiluttamassa koiria ja rapsuttelemassa kissanpentuja. Kaikki eläimet ovat adoptoitavissa siellä; yksi koira lähti Suomeen, toinen Saksaan ja kolmas paikalliselle. Paikalliset tosin suosivat kissoja ja adoptaivatkin niitä todella paljon. Olisin hyvin voinut adoptoida sieltä koitan tai kaksi, jos olisi ollut tarjota niille pysyvä koti niiden loppuelämiksi. Keskus etsii myös ns. Vapaaehtoisia eläintenkuljettajia, jotka lentävät Thaimaasta maahan X. Suurin osa eläimistä on ollut lain vaatimat kolme kuukautta karanteenissa,joten sieltä saa eläimen mukaansa, vaikka saman tien. Vapaaehtoiselle eläimen kuljetus tulevaan kotimaahan ei maksa mitään, keskus hoitaa siitä aiheutuvat kulut. Vapaaehtoiset siis toimivat välikätenä keskuksen ja uuden omistajan välillä. Keskus pyörii pääasiassa lahjoitusten voimin, joita se saa yksittäisiltä ihmisiltä, enimmäkseen kuitenkin turisteilta. Toinen rahalähde löytyy Lantalta, Time for Lime Cooking School, joka nimensä mukaisesti järjestää ruoanvalmistuskursseja thaimaalaisen ruuan ystäville. Kursseista saaduilla varoilla ylläpidetään Lantan eläinkeskusta ja hoidetaan eläimiä. Toki homma ei pyörisi myöskään ilman vapaaehtoisia. Eläinlääkärit ja -opiskelijat pitävät huolen eläinten lääkityksistä ja sairaanhoidosta. Muut vapaaehtoiset ylläpitävät puolestaan eläinten elinoloja: ulkoilualuieita, koppeja, ruokintaa ja sosiaalisia suhteita. Jos ja kun eksyt Lantalle, käy vaikka ulkoiluttamassa koiraa. Helppo tapa auttaa. Koirat ovat hyvin ihmisystävällisiä eikä ennaltamäärätty lenkkireitti ole kovin pitkä. Useimmat koirat voivat tehdä vain pieniä lenkkejä kerrallaan niiden vaivojen vuoksi. Pienikin apu on SUURI apu keskukselle.

Tervehdyttyäni ja levättyäni pääsin vihdoinkin taas sukeltamaan, nyt Hin Muangiin ja Hin Daengiin! Päiväreissuna se sukelluspäivä oli todella pitkä, mutta myös sen arvoinen. Vene meni 3,5h suuntaansa. Mää vähän torkahdin aamupalan jälkeen. Nukuin melkein kolme tuntia, vaikka kisaväsymystä ei vielä pitänyt tässä vaiheessa olla. Syytän sitä parasta aamupalaa, mitä olen ikinä sukelluspotskeilla saanut: Ruskeaa leipää (ei kuitenkaan ruista tehtyä), meetvurstia, kunnon juustoa, vihanneksia, tonnikalaa, mysliä ja jukurttia. Sekä raakoja, tuoreita porkkananviipaleita. Naminami! <3 Taisin itseasiassa rouskuttaa niistä ainakin puolet. Upsii. Noinkin pieni asia onhyvää, kun on tottunut, että jokainen ruoka, mitä syö, on paistettu tai keitetty. Mun kouluttaja tuli onneksi mut nätisti herättämään aamu-uniltani, muuten olisin varmasti tippunut laidan yli. Spessua tässä sukelluspäivässä oli se, että sain sukeltaa kouluttajan kanssa molemmat sukellukset kaksistaan. Näkyvyys oli noin 25 metriä. Välillä sain sukeltaessani muistuttaa itseäni hengittämään, sillä niin upeaa se oli, vaikkei nähtykään mitään isoja juttuja, kuten mantoja tai valashaita. Olin lopulta takaisin hostellilla illalla puoli seitsemältä. Pitkä päivä, 13h siinä meni, että pääsi takaisin ”omaan” sänkyyn ja nukkumaan. Vaikka nukuin veneellä, kyllä merellä olo veti kaiket mehut musta. En loppuillasta muista oikeastaan mitään, niin väsynyt olin. Uni maittoi siis paremmin kuin hyvin tuona yönä!

Nukuin pitkään seuraavana aamuna, kun oli mahdollisuus. Lähdin huonekaverin kanssa kruisailemaan mopoilla ympäri saarta. Englantilaisella Garethilla ei ollut edellinen moporeissu mennyt ihan putkeen hostellin poikien kanssa: Yksi hyvin säikähtänyt kuljettaja ja skopoa syvissä vesiränneissä. Kaikki kuulema selvisi kuitenkin vammoitta. Gareth muuten matkusti pelkällä selkärepulla, ei rinkalla niin kuin muut reppureissaajat. Ihan uskomatonta! Takaisin tien päälle...Lanta on täynnä jostain 80-luvulta olevia toimivia bensa-automaatteja. Hieman ikää siis on jo kertynyt näille kavereille. Bensaa toki myydään lasipulloissakin Thaimaan tapaan. Kruisailtiin aina etelään asti, melkein kansallispuistolle. Löydettiin iso hiljainen hiekkaranta, jossa oli meidän lisäksi neljä kovaäänistä italialaista sekä vain muutama muu hassu ihminen. Hiekka oli tässä vaiheessa päivää jo täysin tulikuumaa ja poltin jalkapohjat flipareiden käytöstä huolimatta. Takareidetkin poltin hienosti. Muuten säästyin auringolta. Iltapäivänokoset on reissatessa aina hyvä ajatus, joten painoin silmäni hetkeksi kiinni skopoilun jälkeen. Kävin illalla syömässä lassea läheisessä ravintolassa enkä olisi ikinä uskonut sanovani, että lassessa voi olla liikaa juustoa. Kyllä voi. Oli Garethin vika ilta Lantalla, joten lähdin vielä illalla seuraksi kruisailemaan ympäri saarta. Joskus on kiva tehdä ja jakaa asioita reissussa toisten ihmisten kanssa, vaikkei enää ikinä tapaisikaan. Skopoilla kruisailu on yllättävän hauskaa, sanoo ihminen, joka ei ale ajanut autolla kahdeksaan vuoteen! Hyvin sitä voi totutella taas liikenteeseen ja ajamiseen vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ja Thaimaassa. :D

Sukeltaminen vaihtui snorklaamiseen. Mulle lähti kaveriksi toinen suomalainen, Jesse. Jesse oli itse asiassa Koh Tao Diversin asiakkaana ja nyt asustettiin samassa dormihuoneessa Lantalla! Pieni maailma. :) Oltiin hyvässä ajoin odottamassa pick up:ia, joka tietysti ilmesteyi vasta lähempänä yhdeksää. Thaimaassa kun eletään noin aikoja ja me suomalaisina oltiin täsmällisiä. Meidät kyyditettiin lava-autolla parin kilsan päähän. Oltiin viimesiä ja muut asiakkaat istu jo nätisti veneessä meitä odottamassa. Pikaveneellä kesti 40 minuuttia mennä Koh Rokille. Ensimmäinen snorklauspaikka oli täynnä ”nemoja” ja perhoskaloja. Oli musta vähän tylsä paikka, mutta sopii vallan mainiosti niille, jotka tykkäävät enempi snorklaamisesta kuin sukeltamisesta. Mulle siellä ei ollut mitään uutta, mutta sainpahan metsästää täydellistä kuvaa nemoista ja dyykkailla. Pirun uteliaita kaloja ne vaan tahtoo olla. Tulee melkein maskin linsseihin kiinni. Haha! Tunti polskittiin siellä ja sit rantaan lounaalle. En tiedä miksi, mutta joka paikassa lounaaksi tarjotaan ylikypsytettyjä vihanneksia, massaman currya ja kanankoipia. Paikka oli syödä, vaikka noi kaikki tulikin jo korvista asti ulos. Kamera meillä räpsy ennen ruokaa ja ruuan jälkeen ihan kiitettävään tahtiin. Molempien oli pakko saada pakolliset valkoinenhiekkarantaturkoosimeri-kuvat itsestään. Ehdittiin me roikkua riippumatossa ja käydä pulikoimassa. En sitten siinä samassa ”tajunnut”, että se aurinko polttaa tuhat kertaa nopeammin veden pinnassa. Punaiset takareidet vol.2 Teki vähän kipeää istua edes alas. Auts. Toinen snorklauspaikka oli toisaalla, niin pääsi dippaamaan neljään metriin ja otettua oikeasti hyviä kuvia. Oli kiva päivä. Suihku ja nokoset tekivät taas terää päiväretken jälkeen! Lähdettiin Laycen, Jessen ja yhden lontoolaisen kanssa safkaa illallista kreikkalaiseen raflaan. Jäätävän kokoiset annokset verrattuna hintaan! Olin vähän tylsä ja otin tsatsikia ja kreikkalaista salaattia. Aurinko laski ja näillä kolmella oli viimeinen ilta edessä. Flipflopit kantoon ja seuraavaan paikkaan. Saatiin lopulta aikaiseksi rantabaarihyppely. Pojat jatkoivat illanviettoa rooftopilla bierbongin merkeissä ja me tytöt höpöteltiin tyttöjen juttuja. Saatiin idea naku-uinnista! Pyyhe kainaloon ja juoksu mereen! Kyllä virkisti! Naurettiin aivan kamalasti! Ihana ilta! <3 Olin tähän mennessä jaksanut dormihuoneen 5-7 miehen kanssa, joten oli ihanaa ollut saafa toinen nainen asustamaan samaan huoneeseen.

Sukeltamaan! Sukeltamaan! Koh Bidalle, Phi Phille suunta! Muut kävi ensin sukeltamassa hylyn, mä vedin tunnin pikaunet tyhjällä kannella. En vaan tajua, mikä niissä hylyissä viehättää. Toiselle sukelluskohteelle saavuttaessa huomattiin, että nyt on jotain isoa vedessä. Siitäkö kaikki riemastui. Onneksi kaikilla oli suurin piirtein sukelluskamppeet niskassa, niin pystyttiin siltä seisomalta hyppäämään veteen. Valashaihan se siellä! <3 Laskeuduin siinä tohinassa liian nopeasti alas innostuksestani, että unohdin tasata korvien paineita. En mä kipua tuntenut vasta kuin illalla sukelluksien jälkeen. Oli kyllä ihan mahtuvuutta ja huikeeta nähdä valashai, vaikka pieni poikanen se vasta olikin (3-4 metriä). En tiedä, kuinka paljon mä siellä veden alla oikein hykersin ja ”pompin” (jos sitä voi sukeltaessa tehdä), kun kerta paineiden tasaaminen jäi tekemättä. Ei muuta kuin korvatippoja korvaan ja puhaltelemaan niitä auki. Meni onneks vaan hetki, kun korvat avautu ja kipu lakkas.

Viimeiseksi päiväksi olin varannut kajakilla melontaa sisältävän puolipäiväretken. Meitä oli lopulta yhdessä longtail-veneessä vain minä ja yksi pariskunta Englannista, kun ajelehdittiin läpi mangrove-metsän. Sain meloa upeissa maisemissa Koh Talabengin saarten ympäristössä. Takaisintullessa meille tarjottiin lounas. Siinä helteessä en olisi jaksanut enempää retkeilläkään. Metsästin loppupäivän itselleni tablettia. Ärsytti juosta nettipaikoissa ja varata siihen erikseen aikaan. Jopa Lanta

lla tabletin löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Vain kahdesta paikasta löytyi halpoja tabletteja. Toisessa AIS:n paikassa (paikallinen Sonera, Elisa, DNA ym.) nainen oli sitä mieltä, että olin tehnyt jo ostopäätöksen, kun halusin testata saanko gopron liitettyä siihen ja kuvat auki. Jäi sitten ostamatta. Nainen oli muutenkin todella töykeä ja yhteistyökyvytön. Suosittelen pysymään kaukana kyseisestä liikkeestä. Sain tabletin lopulta ostettua toisesta paikasta. Innostuin vielä illalla ostamaan itselleni sukellusbuutsit, kun edelliset tosiaan unohtuivat Koh Taolle sekä Scubapron rashin, jota Dive Supplyissa Koh Taolla väittivät ettei ole olemassakaan...! Jepjep. Muuten vaan kyseinen rashi 2015 kuvaluettelossa. Vietin lopulta 11 yötä Lantalla kolmen sijaan.