Phi Phi Don

Olipahan seikkailu päästä Lakista Phi Phi:lle. Mut piti minivanin pikata 7.30(ish) ja odotin nätisti tien reunassa klo 9 asti. Jotenkin ihmeen kaupalla meitä oli siinä autossa 14 asiakasta plus kuski. Kuski oli kuulema loukannut jalkansa paria päivää aiemmin koralissa, mutta istui silti ratissa. Tästä päätti yksi asiakkaista alkaa moralisoimaan. Se ei riittänyt, hän moralisoi myös kuskin ajotapaa. Thaimaassa kun ohitetaan toisia kulkuneuvoja pienimmistäkin väleistä ja ilman vilkkuja. Kuskihan ei tästä moraalisaarnasta tykännyt ja uhkasi heittää naisen ulos. Kohteliasti tietysti thaimaalaiseen tapaan. Kyllä siinä kuskin kaasujalka vähän painavempi oli hetken aikaa. Itse päädyin vaan kääntämään kylkeä ja jatkamaan torkkumista. Vaihdoin toiseen minivaniin jossain Krabi Townin liepeillä. Pääsin lopulta myös satamaan ja laiturille asti. Melkein Phi Phillä! Kello oli tässä vaiheessa jo yksi iltapäivällä. Normaalisti matka Lakista Krabiin kestää noin kaksi ja puoli tuntia, joten ei se meidän kuski lopulta niin kovaa ajanut käyttäessään samaan matkaan melkein neljä tuntia. Saavuin viimeisten joukossa lautalle, joten mun rinkka heitettiin lautan takaosaan. Ulos. Mun räpylät eivät vaan tykkää auringosta, ei siinä muuten. Taas simmut painu kiinni, päivän torkut vol. 2.

Onneksi mulla oli pick up Phi Phi:llä vastassa. Useimpien hotellien/ hostellien hintoihin kuuluu haku satamasta. Ajoneuvoja saarella ei ole juuri nimeksikään (paitsi poliiseilla), joten kaikki kuljetukset hoidetaan kärryillä: tiilet, sementit, vesipullot, laukut, sairaanhoitokuljetukset (!). Kävellen pääsee siis joka paikkaan. Olin saanut taas itseni poltettua olkapäistä, joten pääsin pysyä loppupäivän visusti sisätiloissa omassa hostellissa. Yö Ibiza Housessa maksaa 500 THB kymmenen hengen dormissa. Jokaisesta dormihuoneesta löytyy vessa ja suihku. Itse suosin huoneen ulkopuolella olevia, koska siellä ei tarvinnut tapella hyttysten kanssa. Huonesiivojat tuli aina tasan klo 11 ja ojensi lakanat, pesi vessat ja pyyhkivät lattian. Samoin yleiset vessat ja suihkut. Mitä luksusta! En edes aluksi tiennyt, että saatiin käyttää Ibiza Villagen uima-allasta, eikä se todellakaan ollut mikään pieni (noin 20 x 8 m + poreallas + allasbaari).

Kaipasin kovasti ensimmäisenä iltana Lakiin sen rauhallisuuden ja hiljaisuuden vuoksi. Phi Phi kun oli kaikkea muuta. En tiedä, mistä koloista ne ihmiset kaivautuivat seitsemän jälkeen! Kauhea ruuhka! Ensimmäisiä asioita, joita huomasin, oli tatuointiliikkeiden suuri määrä. Niitä oli enemmän kuin baareja! Tatuointeja tehtiin niissä liukuhihnatyönä. Myös humalaisille, koska moneytalkshereinphiphi. Tunsin todella paljon häpeää ollessani osa sitä turistimassaa. Toisen huomion tein siinä, kuinka paljon ”pääkatujen” varsilla oli pisteitä pystytetty, joista sai ämpärillisen drinkkitarvikkeita ja kuinka joka toisella tuntui olevan ne kädessä! Ihmiset saattoivat olla hyvin päissää jo ennen yhdeksää illalla! Aivan älytöntä! Vielä älyttömämpää oli niiden ihmisten käyttäytyminen: välinpitämättömyys muita kohtaan. En yhtään ihmettele, miksi jokainen ”paikallinen” siellä oli todella tyly (myös mulle). Olisin minäkin, jos 99,9% saaren vierailijoista tulee vain sotkemaan katuja ja rantoja sekä öykkäröimään ilta illan perään.

Olin ensimmäisenä aamuna 7.30 pystyssä, joidenkin kävellessä mua vielä humaltuneena vastaan. Paikalliset katsoivat mua vähintään kahdesti ja ihmettelivät mun lenkkivarustusta. Kiipesin kolme kilometriä ylämäkeä näköalapaikalle ja ONNEKSI tein sen heti aamusta. Kuuma päivä ja lisäksi mun alastullessa paikka alkoi olla ”growed”. Sain olla aika lailla yksinäni kuunnellen ja nauttien hiljaisuudesta ennen kuin venäläiset ja kinut tulivat selfie-tikkujensa kanssa paikalle. Uima-allaskin oli kymmenen aikaan tyhjä, joten pulahdin tunniksi uiskentelemaan omassa rauhassa. Muut dormissa nukkuivat pitkään krapuloidensa vuoksi. Mä sain taas puolestani ottaa päikkäritkin rauhassa, kun muut dormissa suuntasivat rantaan ja keskipäivän aurinkoon. Kävin kiertämässä sukelluskeskuksia ja vähän haistelemassa ilmapiirejä. Island Diversilla ja Barracudalla oltiin ystävällisimpiä, mutta ennen kaikkea rehellisiä. Arvoin muutaman päivän menenkö sukeltamaan ja ottamaan tatuoinnin, jota en ehtinyt Taolla ottamaan. En tehnyt kumpaakaan.

Päädyin sen sijaan nauttimaan saaren ruuista. Breakfast & Friends tarjoaa klo 6-20 aamupalaa, täytettyjä voileipiä, thairuokaa ja pitkän listan erilaisia tuoreista raaka-aineista valmistettuja hedelmäsmoothieita; mangoa, mansikkaa, kiiviä, passionhedelmää, ananasta. Namnam! Sitä paikkaa jäin kaipaamaan. Söin myös elämäni parhaimman ravintola lassen Cosmic-ravintolassa. Pehmeää ja suussasulavaa, lihaisaa ja maukasta. Lasse tarjoiltiin turkkilaisen salaatin ja itseleivottujen valkosipulileipien kera. Jälkiruuaksi mussutin palan brownieta vaniljajäätelön ja suklaakastikkeen kera. Tosin asiakaspalvelu oli äärimmäisen hidasta, jopa thaimaan standardeilla. Ruuan takia kannattaa tässä paikassa kuitenkin odottaa. Yksi parhaista ravintoloista saarella hinta-laatusuhteeltaan. Löysin myös suosikkijäätelöpaikkani, missä jäätelö muokataan mieltymystesi mukaan, jäädytetään paikan päällä levyksi ja kääritään rulliksi. Kallista puuhaa se oli, mutta kahdesti sorruin.

Kun haluat Phi Phi:ltä lähteä kannattaa taas vertailla hintoja: Itse säästin lauttalipussa 100 THB puhtaasti vain kysymällä muutamasta paikasta ja avaamalla suuni. Kilpailu myynnistä on sielläkin kovaa turistien rahoista, joten monet myyvät lippuja hieman halvemmalla saadakseen osansa lipunmyynnin tienesteistä. Luulisi, että asiakkaita riittää, koska saari on ylikansoitettu. Pahasti. On saarella puolensa ja ymmärrän, että ihmiset tulevat saarelle pikareissulle, jos pääkohteena on halpa viina. Varoituksen sana myös siitä: Halpa viina siellä on todella huonolaatuista ja moni on joutunut siitä sairaalaan. Huono laatu aiheuttaa muistikatkoksia, huippaamista vaakatasossa, tärinöitä, ylimääräisiä sydämenlyöntejä sekä pahimmassa tapauksessa jopa psykoosin. Kuuntelin monia pahoja kokemuksia matkan varrella. Se teki surulliseksi.