Niin kuin moni muukin teksti on tämä
matkakirjoitus jäänyt minulta kesken (kirjotan viimeistään syksyn aikana loppuun, noin kaksi vuuotta jäljessä :D). Muistiinpanot toki löytyvät
ja ovat edelleen tallessa. Samoin tuhannet kuvat ja videot, joita en
ole tähänkään päivään mennessä vielä saanut kootuksi yhdeksi
tai kahdeksi kuvasarjavideoksi. Muita asioita tulee vain eteen ja
tällaiset jäävät. Sitä aina sanoo, että kun reissusta tulee,
nämä tekee. Tottahan se on. Osittain. Ne vain pitäisi kaikki tehdä
siinä samassa rysässä, kun purkaa rinkkaa ja opettelee taas
tottumaan ”normaaliin” arkeen. Ennen kuin arki ottaa taas otteen
elämästä.
Milloinkaan en ole kuitenkaan lakannut
haavelemasta reissusta tien päällä. En todellakaan.
Matkustamisesta ja reissujen suunniteluista on tullut elämäntapa.
Matkakärpänen on niin sanotusti iskenyt pahemman kerran. Huhtikuun
lopussa viime vuonna, kun palasin takaisin Suomeen tuolta edelliseltä
reissulta, en ole käynyt kuin kaksi viikkoa kääntymässä
Jamaikalla ja sekin vasta tämän vuoden tammikuussa. Turhauttaa
etten ole päässyt matkustamaan, kun elämän realiteet ovat tulleet
vastaan, mutta samaan aikaa olen aivan äärettömän kiitollinen jo
pelkästä mahdollisuudesta suunnitella reissuja. Hyvin hyvin monella
ei ole sitä mahdollisuutta. Edes Suomessa.
Monet mutkat olen selvittänyt
viimeisen vuoden aikana ja välillä vain oikomalla mutkat
suoriksikin. Lähden takaisin Australiaan tammikuussa! Ainakin
vuodeksi. Ehkä Aasiaan kautta. Jo pelkkä tieto lähdöstä saa
suuren hymyn huulilleni. APUVA! :D Ei mulla oikeastaan ole sanoja
edes kuvaamaan sitä tunnetta. Haluan tehdä kärrynpyöriä ja
kirkua innosta. Olen seurannut ja seuraan (vähän liiankin) montaa
blogia, jotka kertovat elämästä Australiassa tavalla tai toisella.
Yhdet ovat work and holiday viisumilla liikenteessä, toiset
muuttaneet puolison perässä, kolmannet asuneet aina siellä. Pelkkä
reissun suunnittelukin on jo ihanaa ja jännittävää. Pitäisikö
sitä lopettaa päivätyö, jotta saisi kaiken tarpeellisen tehtyä?
Toisaalta se juuri onkin ihanaa, että suunnitelmat eivät ikinä
toteudu ja mene niin kuin pitäisi. En tee tarkkoja suunnitelmia.
Oikeastaan ollenkaan. Lähinnä yritän miettiä etukäteen tehtäviä
asioita, kuten lennot, vakuutukset, ajokortti ym. Luotan vain (ehkä
tyhmän) rohkeasti siihen, että muut asiat selviävät paikan
päällä. Aina ovat selvinneet. Se on sitten eri asia ovatko ne
menneet niin kuin oli itse ajatellut. Mun on toki myös hieman
helpompi lähteä, koska Australiassa on jo tuttuja naamoja
lentokentällä vastassa, kun sinne menen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti