Täällä muovipullojen ja
muovista tehdyn tavaran määrä on ihan järjetön! Täällä ei ole
esimerkiksi mahdollisuutta täyttää omaa vesipulloaan missään
vaan aina pitää ostaa uusi. Thaimaalaisilla tuntuu olevan muutenkin
pakkomielle pakata kaikista pieninkin ostos pieneen muovipussiin,
jolla ei sen yhden käyttökerran jälkeen tee mitään. Take
away-bokseissa on sentään jonkun verran edistytty: osa on toki
edelleen muovia, mutta yhä enemmän on biohajovia boksejakin. Vältä
siis take away ruokaa ja nauti ruoka paikallasi muovijakkaralla
istuen! Suuri syypää muovin suosioon on varmaankin sen
helppokäyttöisyys (!) sekä sään vaihteluvuus (sadesuoja).
Suurimpana syynä pidän kuitenkin yksinkertaisesti ihmisten
tietämättömyyttä siitä, mitä seurauksia muovilla on, kun se
pääsee luontoon. Saarella suurin osa “paikallisista” on
burmalaisia, joista taisin aikaisemminkin jo mainita Out of site, out
of mind- mentaliteetin muuttamisessa menee vielä jokunen tovi!
Yhdestä asiasta tosin pitää antaa kiitosta: Tölkit ja muovipullot
kierrätetään paikallisten toimesta kyllä todella tehokkaasti. Se
osa, mikä niistä jää kierrättämättä, katson
välinpitämättömien turistien syyksi. Varsinkin rantavesien
osalta! Astiat on myös tehty täällä kovasta muovista,
posliinilautaset löytyy vain hienommista ravintoloista. Ymmärrän
kyllä syynkin: halpoja ostaa, helpompi pestä ja kestävät kolhuja
pidemmän päälle.
Sukelluksen puolella taas
jokaisella, jolla on vähintään OWD-luokitus, on täällä
mahdollisuus sivistää itseään ja tulla tietoisemmaksi tekemisistään ja niiden vaikutuksista merenalaiseen maailmaan esim. osallistumalla seuraaville PADI:n erikoiskursseile: Project Aware, Dive Against Debris, Shark Awareness. Itse osallistun ainakin yhdelle, jollen useammalle kurssille. Tähän samaan syssyyn mainitsen, että ottakaa niihin gopro-kameroihinne joku lenkkisysteemi, jolla pidätte siitä omasta kappaleestanne huolta. Koh Taon sukelluskohteet kun ovat goproiden luvattu hautausmaa. Omaansa sieltä ei välttämättä löydä, mutta muiden kyllä. Melkein joka päivä joku huutelee Koh Taon Community boardilla facebookissa kadonneesta kamerastaan. Samoin maskeja ja räpylöitä kadotetaan yllättävän paljon...?! :D
Olen reissussa ollessani
ollut myös paljon kipeänä. Vatsatautia, kehkopöhnää,
flunssanpoikasta, migreeniä. Ihmekkös tuo, kun on saari, jossa on
liikkuu kaikki (sama porukka), vaikka kuinka pesisi käsiä ja
käsidesiä käyttäisi! Putsaan jatkuvasti jopa kynnenalusia, mutta
ei. Kuumekaan ei ole täällä mikään poikkeus. Thaikku-ruoka on
kyllä älyttömän hyvää, mutta siitä puuttuu kaikki mahdolliset
vitamiinit, hivenaineet ja kuidut, eikä se näin ollen helpota yhtään
kehon vastustuskyvyn ylläpitämistä.
15.12 huomasi, että
suomalaisten joukkoryntäys alkoi. Sain muutaman kerran hieraista
paikallisessa sapuskapaikassa silmiäni, kun kuulin vain suomea
thaimaan, englannin tai saksan sijasta. Sitten niitä asiakkaita
tulikin ovista ja ikkunoista toimistoon sisään. Hyvä, että ehti
sanoa kissa. Oli PIENI rysä päällä. Asiaa ei edesauttanut yhtään,
että kouluttajat kärsivät vuoronperään korva- ja
keuhkoputkentulehduksista. Joulun aikaan taisi meillä olla tasan
yksi ja ainoa kouluttaja terveenä. Se kaikkein kokenein ja vanhin.
Joulun lähestyminen itsessään ei paljoa näkynyt. Mitä nyt
erilaisina joulupäähineinä, kuten poronsarvina, tonttuhattuina ja
kaikkena siltä väliltä. Muovisia joulukuusia näkyi myös
jokapuolella ja kaksi täytettävää (!) joulupukkia?!
Kaksi venettä
jouluaatoksi täyttyivät hyvin nopeasti. Laskin itseni myös mukaan
sille reissulle, olihan se erilainen tapa viettää jouluaattoa
perinteisen sijaan. Olin sen verta ollut tukossa ja tulossa
flunssaan, että jouduin passaamaan jouluaaton sukellukset. Voitte
kuvitella, kuinka paljon ketutti! Pääsin siis yhdeksäksi tunniksi
töihin sen sijaan. MUTTA niin oli moni muunkin joulun töissä.
Sesonki kun pukkaa päälle, niin joulu on lomalaisille paljon isompi
juttu, kun muille. Ehdin mä silti joulua viettää. Hemmottelin
itseäni kahden tunnin hierontasessiolla: ensin öljyhieronta ja
sitten thai-hieronta. Torkahdin hyvin monta kertaa tuona aikana. Olo
oli euforininen. Kumpa joku olisi vain kantanut mut vielä omaan
sänkyyn hierontapaikasta. JOUDUIN kävelemään 100 metriä.
Kamalaa. :D
Suomalaiset viettävät
joulua perinteisesti The Earth Housessa tai Maya-baarissa tai sekä
että. The Earth Housessa Kerry (omistaja) järjestää joka joulu
perinteisen jouluaterian laatikkoineen. Tai no niin perinteisen kuin
täällä vaan voi. Lähdin hieronnan jälkeen käymään Earth
Housessa. Hoilotin siellä muutamat joululaulut parin meidän
asiakkaan kanssa sekä syvennyin myöhemmin keskustelemaan
sukeltamisesta ja parisuhteista yhden meidän asiakkaan kanssa.
Ihmiset suuntasivat myös hiljalleen Mayaan, jolleivat olleet siellä
jo. Lähdin huvikseni siellä käymään, ei olisi tarvinnut. Kamala
määrä ihmisiä täysin päissään, suomalaiset tietysti mukaan
luettuna. Olin suuntaamassa kotiin muutaman hetken jälkeen ja
valmiina skopon selkään (varmaan ainoana selvinpäin olevana
ihmisenä koko saarella). Ihmetys oli aika suuri, kun skopo ei
ollutkaan siinä mihin olin sen jättänyt. Leuka loksahti alas. Kuka
ihme pöllii (vuokra)skopon saarella, jossa niitä on enemmän kuin
ihmisiä?! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti