Cebun
kenttä on tosi pieni. Ainakin tuloaula. Perus tropiikkimesta.
Toisaalta eipä saarikaan ole niin iso. Oli pakko vaihtaa kentällä
pesoja, että pystyin liikkua eteenpäin yhtään millään. Minkäs
teet. Ostin myös paikallisen sim-kortin 10€:lla, mikä sisältää
rajattoman netin sekä jonkin verran puheaikaa ja tekstiviestejä.
Otin taksin bussiasemalle ja suhteellisen lyhyt matka kesti
ikuisuuden, koska ruuhka täällä on aika eri, kun meidän
aamuruuhka. Vaihdoin kans rahaa matkalla paikallisessa
rahanvaihtopisteessä. Isojen kaupunkien ulkopuolella ei ole
automaatteja ollenkaan. Täällä menee habalhabalit, tricyclet,
skootterit, autot ja bussit yhdessä rivissä. No melkein. Hyppäsin
suoraan bussiin kohti Mayaa. Ilman ilmastointia oli halvempi. Säästin
80 senttiä. Avomallinen bussi niin meinasin siinäkin jäätyä, kun
oli aamu. Sai vetää pitkähihasta päälle ja sarongia kaulan
ympärille, vaikka sulki lasit eli ”ilmastoinnin”. 4,5h ja kolme
pientä pysähdystä. Sain jännätä, että ehdinkö käymään
vessassa ennen kuin bussi starttaa ja lähtee. Onneks lipunmyyjät
osaa suurin piirtein katsoa, että kaikki on kyydissä. Kesti 4,5h
mennä Mayaan. Yritin kovasti torkkua koko matkan, mutta aika
tyngäksi jäi, kun en löytänyt hyvää asentoa. Mayan ”port”
on vain tie, joka päättyy merelle. Kovasti yrittivät pyytää 800
pesoa (noin 15€) yksityisveneestä ja sanoin, että nä-ää, ootan
mielummin kaks tuntia julkista (mikä makso 130 pesoa eli noin 2,5€)
kuin maksan itteni kipeäksi 30 minuutin venematkasta. Odotin lopulta
3h tuntia. Merenkäynti oli myös kova, joten odoteltiin myös tuulen
laantumista hetken aikaa. Ehdin myös väitellä paikallisen kanssa
siinä samalla. Kovasti oli tarve saada rikottua 500 peson seteli 100
peson seteleiksi. Sanoin, että mulla on sulle vaihtaa, mutta ehtona
on, että julkinen vene saarelle lähtisi heti. Ei onnistunut. Dämet.
Otti sitten skopon alle ja lähti vaihtamaan rahaa jonnekin
pidemmälle, kun tuli puolen tunnin päästä takaisin. Ei mulla
ollut kiire.
Pääsin
Malapascuaan ja sain huomata aika pian, että kartassa näkyvät tiet
olivat enempikin pikkuruisia hiekkakujia, joista puolet puuttu
kartasta. Yritä siinä sitten löytää kujaa keskellä kylää ja
etsiä hostellia. Onneksi saari on pieni, jos tulee eksyttyä. Vain 2
x 1 km kokoinen. Sain mä muutaman kerran kysyä, että jaamisää??
Mua oltiinkin vähän varoteltu, että saarella paikalliset eivät
ole niitä ystävällisempiä. Ei siellä ihmiset mitenkään
töykeitä ollut, mutta epäaito hymy paistoi välillä aika hyvin
läpi. Guest house Budget Inn oli tosi jees. Tosi kivat veljekset!
Ihan huippuja. Tosi lungi meininki eikä ressanneet mistään.
Huoneessa oli tosi mageesti rakennettu sängyt koko huoneen
leveydeltä kahteen tasoon. Vähän niinkö kapselimaisesti ja
jokaisella oli ”ovena” verho. Lattiatilaa ei pahemmin ollut,
joten siellä oli rinkat aika sikin sokin välillä ja vaatteita
roikkui milloin missäkin. Tuuletus oli ainakin kunnossa! Kaksi
seinään rakennettua fania oli 24h päällä ja lisäksi huoneessa
oli viisi erittäin tehokasta fania lisää. Vessat ja suihkut oli
siistejä ja toimivia, vaikka sijaitsivatkin eri rakennuksesta.
”Olohuoneessa” / respassa oli kolme riippumattoa ja paljon
istuintyynyjä, joilla ottaa lungisti. Ainoa, joka keskellä päivää
paikalla huoneessa oli yksi israelilainen äijä, jonka kanssa aloin
juttelemaan ne perusjutut läpi: Mistä tuut, minne meet, kuinka
kauan oot reissannut / aijot reissata...Äijän nimi oli muuten GUY!
Vähänkö hassua! :) Kävin syömässä kuuluisassa Gin Gini'ssä,
jossa on muuten saaren ainoa kunnolla toimiva nettiyhteys. Kauhea
nälkä ja tietämätön annoksien koosta, tilasin kanaa sweet and
sour kastikkeessa sekä jälkiruuaksi suklaabanaanipannukakun. Siinä
oli tällä tytöllä syömistä! Pannukakku oli kokoluokkaa
kaksikertaa meidän länkkäripannukakun kokoinen, mutta usalaista
mallia eli paksu. Oli aika tosi namnam! Ehdin juuri sopivasti vielä
päärannalle katsomaan auringonlaskun ennen pimeäntuloa. Sitten
olinkin aika hukassa, kun en tiennyt, mistä kujasta kääntyä ja
minne, että pääsin takaisin hostellille. Muutaman harhaanmenon
jälkeen löysin vahingossa itseni melkein hostellin vierestä. En
kyllä olisi halunut seikkailla pimeässä yhtään enempää sen
jälkeen.
Kävin
aamulla kiertelemässä sukellusfirmoja läpi ja fiilistelemässä
niiden viboja tunnelmaa. Päädyin lopulta Little Mermaid Diving
Centerille. Santi oli aidosti rehellinen kaikesta: säästä,
näkyvyydestä, merenalaisesta elämästä, hinnoista (jopa
”juoksutti” mut pikapikaa toimistoon hakemaan alennusta
hollantilaiselta pomolta!), sukellusromppeiden kunnosta...Santi
vaikutti myös todella mukavalta ja iloiselta persoonalta. Sain
kaikin puolin hyvät vibat paikasta ja koin, että se oli mulle oikea
paikka sukeltaa. Kävelin takas hostellia kohti (ja tällä kertaa
hieman vähemmän eksyneenä) ja oli taas nälkä. Guest house on
tosi lähellä kylän toria ja siinä kulmassa on pieni ravintola /
kauppa nimeltään Harley Jean Store. Muutama aurinkovarja sekä
muovituolia ja -pöytiä. Sain yhden elämäni parhaimmista
grillatuista kanan rintafileistä. Liha ihan suli suussa. Maksoi
about 1,5€ grillattujen kasvisten kanssa. Eikä varmasti ollut
tehotuotettu! Todennäköisesti ihan saman päivän lihaa. Kävin
sapuskan jälkeen nappaamassa Guyn mukaan hostellilta ja suunnattiin
kohti Villa Sandraan. Oltiin molemmat kuultu, että siellä voi
kattoterassilla hengailla riippumatossa ja hörppiä koktaileja. Ei
ollenkaan paha tapa viettää kuuma iltapäivä. Villa Sandrassa on
myös ravintola sekä muutama huone, jos on fiilistä majoittua
paikkaan, missä soi hyvä reggae aamusta iltaan. Mä päädyin
lopulta Mango Floatiin juomien sijaan. Mango float on yhtä kuin
pakasterasiaan tehty keksi-vanilja-mango-jäätelö
kerrosleipäjäätelöhöskä. Muistuttaa vähän puffettia, mutta
enempi keksiä. Riippumatto, jäätelöä, hieman auringonpaistetta
ja reggaeta taustalla. Aika voittamaton yhdistelmä. Pala taivasta.
Guy vaan nauro mulle, kun näki mun onnellisuusasteen maistaessani
tuota jäätelökeksiyhdistelmää. Ei siihen kauaa mennyt, kun sen
paketin tuhosin. Kamoon, jäätelöä hei! Siinä riippumatossa
keinuessa tais tulla otettua muutamat torkutkin. Kuinka elämä
voikin olla yksinkertaista ja ihanaa! Käytiin illalla pelaamassa
bilistä eli katsomassa kumpi meistä on huonompi. :D Otettiin matsi
vastaan kahta muuta länkkäriä ja ne peittos meidät ihan sata
nolla tietysti. Ne oli vanhempia eli niillä oli enempi kokemusta.
Sillä me meidän häviö yritettiin selittää. Kovasti kyllä
tsempattiin ja saatiin jopa melkein kaikki pallot pussiin...no mutta
parhaamme yritettiin. Sitä mä mietin, että miten ne on saaneet
pari painavaa bilispöytää rahdattua saarelle, jonne pääsee vain
aika köykäisillä veneillä, mutta paikalliseen elämänmenoon ja
merenkäyntiin täydellisillä pooteilla. Paljoa kyllä niillä
kapeilla kanoottimallisilla veneillä mitään bilispöytiä rahdata.
Kuultiin myös, että jossain oli paikallinen disko, ystävänpäivä
kun oli. Ei ollut vaikeaa löytää, piti vain seurata bassoa. Open
air disko paikallisella koriskentällä. Omat juomat (= limut)
kainaloon ja sisälle. Jaksettiin me pomppia tunnin verran
paikallisen teknon tahtiin ja sitten loppu voimat. Paikalliset
muistuttavat alkuun hyvin paljon suomalaisia baarissa. Nojailevat
minne voivat aluksi ja ne uskaliaat, jotka tanssilattialle
uskaltautuvat, huojuvat vain puolelta toiselle. Jonkun piti sielläkin
se tanssiminen aloittaa, niin päätin olla eka! Ha! Hiki siinä
tuli, vaikka kello oli lähemmäs puolen yön ja lämpötila ”vain”
+25. Muutaman muun länkkärin mä näin siellä tanssilattian
joukossa kans huojuvan. Ei tosin ollut niitä vaikea bongata, kun
äijät olivat reilusti päätä pidempiä kuin paikalliset. Oli
pakko sanoa kiitos ja hyvää yötä. Levyttäminen vie niin paljon
voimia, joten oli aika tehdä sitä hieman lisää.
Seuraavat
kaksi päivää odottelin vain hyvää sukellusäätä. Satoi ja
paistoi, tuuli ja oli pilvistä. Kaikkea mahdollista siis. Käytin
ajan hyödyksi; nukuin ja söin. Mitään en noina kahtena päivänä
saanut aikaiseksi. Ei sillä, että olisi tarvinnutkaan. Taisin mä
pyykit viedä pyykättäväksi. Ei vaan jaksanut tehdä mitään. :D
Sen huomasin saarella kans nopeasti, että ilman kosteus oli ihan
minimaalista eikä hyttysiä ollut ollenkaan. Paitsi sen yhden päivän
sateen jälkeen. Iltaisin sain vetää kans pitkähihaista päälle,
tuli vilu. Sukelluksille piti olla kello soimassa 3.45 yöllä.
Juu-u. Mitä sitä ei intohimonsa eteen tekisi. Hait liikkuvat juuri
auringonousun aikaan, joten veneellä piti olla sukelluskohteelle
menossa ennen viittä. Koko vene torkutti kapteenia lukuunotttamatta.
Hyvä niin, että kapu pysy hereillä! Mä sain vetää kaksi
märkäpukua päällekkäin, että edes tarkenin mennä veteen. Olin
meinaa ihan yksi iso jääpuikko 45 minuutin venematkan jälkeen. Oli
aika jännä tunne hypätä täysin pimeään veteen ja sukellella 30
metriin katsomaan Threser Sharkeja. Kivaa pohjassa kyhjöttäminen ei
kuitenkaan ollut kylmyyden vuoksi, mutta kyllä se vaan silti
kannatti! Piiiiiiiiiitkät pyrstöt niillä hailla oli ja upeita
eläimiä! Hait oli tosin pienempiä kuin ajattelin. Sellasia pari
metrisiä ”vaan”. Kahdeksan bongasin noita otuksia ja kaksi isoa
devil rayta! Wau...!!! Sukelsin kahtena päivänä yhteensä kuus
sukellusta. Vähän väsy oli noiden kahden päivän jälkeen, mutta
erittäin onnellinen olo. Mulla oli ihan huippusukellusporukka ja DM!
Michael ja Santi olivat ihan mahtavia sekä persooniltaan että
duunissaan! Paljon naurua ja pelleilyä sukellusten välissä. Näin
veden alla TODELLA paljon sellaista, mitä en ollut ennen nähnyt
kuten merihevosia, erilaisia nudibrancheja, matoja ja käärmeitä.
En tiedä, miten pystyi bongaamaan noin hyvin ja pieniä juttuja! Kai
se on vaan se harjaantunut silmä sitten...
Vikan
illan vietin ruotsalaisen, Santin ja Michaelin kanssa. Paikalliselta
snäkäriltä burgerit matkaan ja discoon. Rakastan paikallisten
tapaa hypettää 90-luvun hittibiisejä. Täällä olen kuullut ne
KAIKKI ja laulaa hoilattanut mukana. Uudemmat biisit on taas
vastaavasti miksattu huonoiksi teknoversioiksi. Ja tää paikallinen
karaoke! Siihen tottuu... :) Sisällä dormi-huoneessa oli niin kuuma
yöllä, että hain vain lakanapeiton sisältä takastullessani ja
nukuin muutaman tunnin hengausalueella ulkosalla. Paljon
miellyttävämpää ja viileämpää. Pari hyttystä kyllä sai
vatsansa täyteen mun verta, mutta hyvää unta ei haitannut tuossa
kohtaa edes nuo inisijät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti