Se kuuluisa visarun

Education-viisumilla saa maassa tosiaan olla vain kolme kuukautta. ED-viisumia saa pidennettyä kyllä. Suomessa suurlähetystöstä vain ”unohdettiin” mainita, että pidennystä saa vain viikon verran ja siihen tarvitaan uusi paperisota. Onneksi älysin tämän tarpeeksi ajoissa. Ei muuta kuin visarunia järkkäämään. Tuli loputa pirun kallis reissu. Tässä alla selostus siitä, miten visarun käytännössä toteutuu aikatauluineen:

SINNE

1) Vertaile hintoja matkatoimistojen välillä (1300-1600 THB vene + minubussi Penangiin)

2) Iltalautta klo 21 Surat Thaniin, josta lava-autotaksilla väli-aikaiselle pysähdyspaikalle klo 4.30 aamulla, odotusta 30 min.

3) Toisella lava-autotaksilla kyyti bussi-asemalle, odotusta 1,5h

4) Minibussilla Hat Yaihin Etelä-Thaimaahan 5,5h, odotusta 30 min

5) Minibussilla Thaimaan rajalle, passintarkastukseen ja leimat

6) Minibussilla Malesian rajalle, passintarkastukseen ja leimat, kamojen läpivalaisu

7) Minibussilla yli 6h Penangiin

PENANGISSA

1) Yö majapaikassa ja seuraavana aamuna Jim's Placeen

2) Passi ja 1500 THB Jimille, loppupäivä hengailua

3) Seuraavana päivänä klo 14 takas Jim's Placeen hakemaan passi 90 päivän turistiviisumilla

4) 2h odotusta ennen matkan jatkamista takaisin

TAKAS

1) Minibussilla Malesian rajalle, passintarkastukseen ja leimat, noin 4,5h

2) Minibussilla Thaimaan rajalle, passintarkastukseen ja leimat

3) Bussiasemalta yöbussi Chumphoniin 8h

4) Paikallisella taksilla 20 km satamaan, odotusta 1,5h aamuyöllä

5) Lautta takas saarelle 3,5h

Laskin, että reissu tuli kokonaisuudessaan maksamaan noin 135€!!! Yövyin halvimmassa mahdollisessa, mutta siistissä hostellissa House of Journeyssä (290THB/yö) kaksi yötä. Paikka oli ihmeen vaikea paikka löytää, mutta paikkansa puolesta sopivan lähellä kaikkea. Hostelli on vain muutaman vuoden vanha. Monia erikoisia (hyvällä tavalla) tehtyjä sisustusratkaisuja oli tehty. Lattiana toimi esimerkiksi valkoiset murukivet, joihin oli askelmiksi laitettu puulankkuja. Tiiliseinät oli jätetty sellaisiksi, mikä loi paikaan kivaa kontrastia. Pariskunta, joka hostellia pyörittää, osasi neuvoa hyvin kaiken tarvittavan. Todella ihania ja ystävällisiä! Ainoan miinuksen joudun antamaan siitä, että etuterassilla ihmisten viettäessä iltaa, kuuluvat kaikki äänet läpi rakenteista sekä tupakan haju tunki ajoittain sisään ainakin siihen alakerrassa sijaitsevaan huoneeseen, jossa punkkasin.

Penang on yksi maailman Unescon perintökohteista. Mulle Penang näyttäytyi harmaana, saasteisena, kosteana ja hiostavana pienehkönä paikkana. Länkkäri-ikävään se helpotti kyllä vähän, koska sieltä löytyi Mäkkäri, Pitsahut, KFC sekä Basket&Robin ja muutamia länsimaalaisia kauppoja kuten Espirit, H&M sekä Marc & Spencer. Varsinaista tekemistä Penangissa ei ole paljoa, jos on aikaa yhden päivän verran eikä halua maksaa itseään kipeäksi päästäkseen toiselle puolelle saarta.

Ahdisti nähdä niin monta sataa autoa kerralla. Vähän kuin Kehä ykkösen ruuhkat, mutta vain jatkuvana loputtomana letkana. Kaipuu saarelle ja hiljaisuuteen alkoi välittömästi. Ihmiset Penangissa ovat ystävällisiä ja puhuvat englantia sekaisin intian kanssa. Mitä sitten tehdä tuon yhden päivän aikana Georgetownissa? Pieni kameramuseo oli todellakin pieni, mutta valokuvauksesta kiinnostuneelle erittäin mielenkiintoinen ja jopa aikaa vievä! Toinen paikka, jos haluaa vierailla ja viettää iltaa on Komtar, Penangin korkein rakennus. Komtarissa on näköalatasanne ja ravintola-baari, jonne voi mennä ihailemaan näkymiä, jos budjetti antaa myöden. Jos kuitenkin haluaa pysyä maantasalla, kannattaa auringonlaskettua suunnata Little Indiaan syömään aitoja intialaisia ruokalajeja. Itse pidättäydyin naan-leivässä ja kanassa. Suurin osa Penangissa asuvista ihmisistä on intialaista syntyperää, joten jos intialaisesta ruuasta tykkää, saavat makunystyrät uusia hajuja ja makuja tässä kahden kadun muodostamassa ruokapyhätössä. Little India itsessään on suurempi alue, mutta intialaisruokaravintolat keskittyvät pääasiassa Queen ja King Streetin väliin.

Lautan reuna kun osui laituriin, tunsin olevani kotona. Ryntäsin saman tien suihkuun. 24h hikoilua takana oli ihan tarpeeksi. Mun piti tehdä kaikkea kivaa, mutta Nukkumatti vei voiton jopa nälästä. Pomppivassa yöbussissa kun en nukkunut silmäystäkään. Loppuvapaapäivän vietin oikein rattoisasti syöden ja hieronnassa käyden.


PS. Jos olette maanteitse hakemassa/ uusimassa turistiviisumia, takastullessa saattaapi hyvin olla, että teiltä kysytään, onko näyttää 20,000 THB käteisenä. Aika normaali toimenpide meinaa siellä. 20,000 THB on laskettu siten, että sillä pitäisi pärjätä 3 kk:ta eli tuon turistiviisumin voimassaoloajan.