Mitä
lähemmäksi reissu tulee, sitä enemmän on pieni juttuja
hoidettavana (ja niitä ilmestyy koko ajan jostain lisää :D). En
ole vielä(kääb) ostanut lentolippuja tai viisumeita. Vielä haluan
mutustella, minne mennä. Tai siis minne rahat riittää ilman, että
tarvitsee jokaista senttiä miettiä (LUE: pystyy dyykkaamaan
tarpeeksi). En jaksa tai osaa stressata lentolipuista, kun ei ole
pakko lähteä tiettynä päivänä eikä mennä tiettyä reittiä.
Kuten
sellainen, että haluaako sitä pitää esim. Suomen numeronsa
käytössä, passiivisena vai aktiivisena. Itse olen kaikilla
reissuilla pitänyt suomi-numeron varuilla, ja onneksi olen. Monet
kerrat se on pelastanut pinteestä, kun onkin yllättäen pitänyt
saada yhteys kotimaahan ja paikalliset prepaid-numerot eivät toimi
syystä tai toisesta. Usein paikallisten prepaid-liittymien kanssa
tulee ongelmia erilaisten estojen muodossa kuten, että sillä ei voi
soittaa ulkomaille tai edes maan sisällä toiseen osavaltioon/
provinssiin! Ei ole myöskään epätavallista, kun joku soittaa
Suomesta (mun omaan) suomen numeroon ulkomaille, voi se näkyä
vastaanottajan puhelimessa jonain täysin muuna niin kuin mulle kävi
Kambotzassa. Äiti soitti, mutta mulla numero näkyi 007:na. Kyllä.
Äiti piiloutu James Bondin taakse. :D
Suosittelen
myös ehdottomasti kahlaamaan läpi netistä muiden reissaajien
blogeja ja matkakertomuksia, lukemaan reissukirjoja (oppaita) sekä
tutustumaan erilaisiin matkaryhmiin. Varsinkin blogeista ja ryhmistä
saa valtavasti pientä tärkeää infoa ja sisäpiiritietoa
ajankohtaisista asioista niin viisumien kuin senkin suhteen, että
kun koti-ikävä iskee, mistä löytää hapankorppua tai salmiakkia!
Itsellä on ollut lukemisen alla viitisentoista blogia, mutta en ole
yhtäkään vielä aloittanut. Ehkä pitäisi. :D Varsinkin jos
Ausseihin suuntaa, kannattaa liittyä Australian Suomalaiset-
facebook-ryhmään. Hurjan monet asiat selviävät sieltä
paaaaaaaaaaaaaaaaljon helpommin kuin kahlaamalla bittimaailman
miljoonia suomen- ja englanninkielisiä sivuja.
Mietintämyssyyn
kannattaa laittaa myös pohdittavaksi se, että miten jatkaa omia
harrastuksiaan tien päällä. Tanssikengät salsaa varten, baletin
harjoitustossut, sisäkengät, luistimet...mitä varusteita oma
harrastus nyt vaatiikaan. Onko valmis oikeasti kantamaan niitä
kaikkia mukanaan. Mulle isoin juttu on sukellusroippeet. Omat on aina
omat. Sukellustietokone, maski, snorkki ja tossut lähtevät varmasti
matkaan. Märkäpuku ja räpylät vievät tilaa, ja ne myös
painavat. Toisaalta omissa varusteissa on aina huomattavasti
mukav(ampa)a sukeltaa kuin moneen kertaan venytetyissä ja
vanutetuissa lainareleissä, jotka ei todellakaan istu omalle keholle
lähellekään joka kerta. Märkäpuku on mulle ennen kaikkea
hygieniakysymys. Lämpimissä maissa märkkäreitä pestään TODELLA
HARVOIN (voin omasta kokemuksesta luvata!), vaikkakin ne huudellaan
makeassa vedessä jokaisen sukelluksen jälkeen. Märkäpuvuista
löytää siis kaikki mahdolliset ihmisen eritteet sekä muhivat
bakteerikannat. Ja näin märkkäri lähtee mun mukaan rinkkaan,
painakoot! :D Räpylöitä on moneen lähtöön, huonoja ja hyviä,
riippuen aina sukellusfirmasta. Vaikka saisikin oikean kokoiset
räpylät eivät nekään usein istu omaan jalkaan, varsinkin jos on
vain umpikantaisia tarjoilla. Sukelluksesta tulee nopeasti
epämiellyttävää, kun joutuu käyttämään ylimääräistä aikaa
ja energiaa veden alla siihen, että räpylät hiertävät, istuvat
huonosti ja samalla opettelet ko. räpyläparin käyttöä. Omilla
räpylöillä on helpompaa ja nautinnollisempaa tunnustella vauhtia,
vaihtaa suuntaa, kääntyä (tai heittää vaikka kärrynpyöriä)
ilman huolta siitä, että
kohtanetippuumunjalastaapuaaaaaaaaaajalkakramppaakunjännitänniiiiitääääääääääää!
Point taken? Good.
PS. Nyt
on lokakuun 23 päivä. En ole ostanut lentolippuja tai viisumeita.
Vielä pohdin, minne mennä. Tai siis minne rahat riittää ilman,
että tarvitsee jokaista senttiä miettiä (LUE: pystyy dyykkaamaan
tarpeeksi). En jaksa tai osaa stressata, kun ei ole pakko lähteä
tiettynä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti