Harjoitteluun tuli noin viikon mittainen tauko, kun sohelsin töissä käteni hajalle. Harmitti niiiiiiiiiiin pirusti. Sitäkin enemmän puhkuin intoa ja iloa, kun palasin viime maanantaina takasin harjoitteluun ja hommiin. Mallasin mm. (stailasin, sisustin, mitä haluaa käyttää) maskit uusiksi ja inventoin ne. Purin myös postista tulleen kuorman, merkkasin tavaraa, tarkisitin sukelluskamoja, täytin tankkeja sekä hoidin paperihommia (laskuja, maileja, kyseilyitä, varauksia). Nyt olen jopa oppinut hiljalleen lukemaan sitä "Raamattu-kalenteriakin." Kaiken tämän ohella olen saanut juosta portaita ylös ja alas, nauraa hyvin paljon ja tutustua muihin työntekijöihin. Niin...ja soijattua (hikoiltua) on tultu myös aika paljon, kun työpaita ei ole kaikista hengittävimmistä päästä. Auringon porotuksella suoraan myymälään saattaa myös olla jotain tekemistä asian kanssa. Kannan työpaitaa kuitenkin joka hetki ylpeydellä. On niin mahtava tunne kuulua osaksi Sukelluskeskuksen porukkaa! Kiitos ja kumarrus.
Olen oppinut tämän viikon aikana käsittelemään paremmin tankkien täyttölaitetta ilman, että aiheutan tuhoa (:D), erottamaan räpylät toisistaan (en vielä ehkä kaikilta ominaisuuksilta), tuntemaan myytäviä sukellustietokoneita ja lukemaan kunnolla oppilaskansioita. Tiinalle iso kunnia siitä, että se saa pidettyä niin paljon lankoja käsissään ja saa kaiken toimimaan. Ihan uskomaton monitoiminainen! :) Arvostan Tiinaa aivan älyttömän paljon! Näkisitte sen paperilappusten määrän aamuisin...! Päivän päätteeksi ne pienet ja isommatkin muistiinpainolippulappuset ovat kadonneet ja kamat ovat kasassa sukelluskursseille. Siis W-A-U! Tiina jaksaa olla niin kärsivällinen mun kanssa, vaikka kyselenkin samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Siinä logistiikan ylläpitämisen sivussa se pystyy vielä ohjaamaan muakin! Hui! Mä tuskin pystyisin moiseen. Isot peukutukset siis Tiinalle! :)
Sain tällä viikolla myös loput härpäkkeet uuteen GoPro-kameraani. Lisää oli vielä pakko tilata ebaysta. Eiku...! Tilasin mm. erikoislinssin, joka on melkein saman kokoinen kuin kamera itsessään! En malta odottaa, että pääsen käyttämään kameraa veden alla! Pienet ilot taitaa olla niitä suurimpia iloja. Ainakin mun kohdalla.
On myös päätösten aika. Kauhean stressaavaa, kun pitäisi päättää, mitä näyttöjä lopulta sitten suoritan ja missäkin, jos joskus aijon valmistua. Mä taidan mennä sen hitaimman tahdin mukaan, mitä koulusta valmistumiseen tulee. Ei se mitään, sillä nautin joka hetkestä nykyisessä työharjoittelussa ja tiedän tulevani nauttimaan myös seuraavista työharjoitteluista ihan yhtä paljon! Sitä byrokratiapaperisotaa ei kyllä tule millään lailla ikävä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti