Brisbanessa
julkiseen liikenteen lippukäyttäntö on hieman eri kuin Suomessa: Maksat joko off
peak liksan tai on peak-liksan. Yhdensuuntainen matka junissa vyöhykkeillä 1-2
kustantaa (joka siis kattaa suurimman osan Brissyn kaupungista) off peakilla
3,12 AUD ja on peakilla 3,90 AUD. Tosin kahdeksan yhdensuuntaisen matkan
jälkeen loppumatkojen hinnat ovat -50% (Ihan sama kuinka paljon haluat suhata
edestakaisin) ja tämä nollaantuu aina sunnuntaina keskiyöllä. Julkisina
pyhäpäivinä saa matkustaa ilmatteeksi. Monilla junalähiöasemilla ei myöskään
ole portteja estämässä pääsyä laiturille tai pois. Jos korttia unohtaa
kuitenkin vilauttaa matkanlukijalle junaan mennessä, seuraavan kerran kun
korttia näyttää lukijalle jollakin asemalla poistuessa, nappaa lukija kortin
saldolta 10 dollaria suoraan pois. Korttia on siis pakko muistaa näyttää, jos
ei halua maksaa joka kerran 10 dollaria yhdensuuntaisesta matkastaan.
Tarkastusmaksuakaan ei kyllä halua (250 AUD eli 165€). Ei sillä, että näin vain
tasan kerran tarkastajat ja tein kymmeniä matkoja sekä ruuhka-aikaan että sen
ulkopuolella. Bussien liksoista en saanut selvää, koska niissä ei tuntunut
olevan minkäänlaista logiikkaa taustalla.
Liikuin
kaupungissa paljon pyörällä ja kävellenkin. Pitkin kaupunkia löytää ns.
pyöräparkkeja, joihin pyörän saa kiinni, mutta välillä ne ovat täysin hassuissa paikoissa ja niitä sai
kunnolla etsiä! Toisaalta pyöriä saa täällä luvan kanssa jättää kiinni
esimerkiksi valotolppiin tai puiden ympärille hetkeksi. Kuulostaa ehkä
itsenstäänselvältä asialta, mutta täällä se ei sitä todellakaan ole. Sulauduin
aika hyvin joukkoon mun yhdistetyllä kaupunki-maastopyörällä. Täällä kun
kaikilla on vähintään maastopyörät tai triatloniin sopivat huippukalliit
kaupunkipyörät. Taisin omata sen kaupungin halvimman pyörän! :D Polkupyörätiet
menee täällä autoteiden reunoissa (ja välillä kahden kaistan keskellä!), mikä
helpottaa huomattavasti pyöriälyä tiivillä keskusta-alueella liikkuessa. Tämän
huomaa myös pyöräilijöiden ajonopeudessa. Sitä saa polkea aika vinhaan tahtiin,
jos ei halua jäädä toisten pyöräilijöiden tai autojen alle. Olen tehnyt kaksi
virhettä: Virhe 1: Yrittänyt ajaa pyörällä kävelykadulla. Pääsin eteenpäin
nopeammin kävellen kuin pyörän selässä. Virhe 2: Eksynyt vahingossa hieman
pyöräkaistelle kävellessäni. Sain vain kirosanoja perään. Eipä taida olla
suomalaisesta pyöräilykulttuurista kaunana tämä aussien tapa.
Kaupunkipyörät
loistavat myös olemassa olollaan! Kuukausikäyttövuokra noin 3,5€ tai
opiskelijalta 2€. Ensimmäinen puoli tuntia on aina ilmainen. Monet taittavat
työmatkansa (minäkin aluksi) näillä keltaisilla citypyörillä ja vaihtavat
tarvittaessa pyörää, jotteivat joudu käytöstä maksamaan ylimääräistä
kuukausikäyttösumman lisäksi. Esimerkkinä sellainen, että 4km matka saattaa
kestää helposti yli puoli tuntia aamuruuhkassa pitkien liikennevalojen takia,
joten pyörää on tullut itsekin vaihdettua useampaan otteeseen. Pyörät kattavat
kokonaisuudessaan noin viisi km keskustasta mihin tahansa ilmansuuntaan. Sen
pidemmältä ei enää löydy pyörätelineitä, joihin pyörä palautetaan käytön
jälkeen. Saat myös upean keltaisen puolikkaan munanmallisen kypärän pääsi
suojaksi. Kypärän käyttö on pakollista ja kypärättä ajamisesta voi saada ihan
kiitettävän suuret sakot. Potta siis päähän ja baanalle!
Ja
kaupungissahan kukaan ei todellakaan missään tapauksessa kävele, jollei ole
aivan pakko...ja muista väistää oikealle jos eksyt Ausseihin! Vasemmanpuoleinen
liikenne!
TALOT
Täällä
lähes poikkeuksetta yhtään vahemmat omakotitalot on tehty puusta kattoa myöten
(lattiat, seinät, katto, ikkunankarmit, ovet, you name it!), mikä lisää
suuresti homevaurioriskiä ja toivottaen
samalla myös tervetulleeksi kaikenmaailman bugsit aina rottiin asti, kun
trooppisessa ilmanalassa edetään lähemmäs ympäri vuoden. Queenslandin
osavaltiossa näitä puutaloja kutsutaan queenslandereiksi ja suurimassa osassa
on myös ns. grannie flat alakerrassa. Talot on suunniteltu niin, että vanhempi
sukupolvi voi asua nuoremman sukupolven kanssa samassa talossa jokaisen
kuitenkin saadessa oma yksityisyytensä ja rauhansa. Grannie flatista löytyy
vessa, suihku, keittiö, makuuhuone ja oma sisäänkäyntinsä tietysti. Autotallit
ovat yleisesti isoja näissä taloissa ja mahduttaa helposti kaksi autoa plus
paaaaaaljon rojua.
Täällä
ei osata eristää taloja (eikä välttämättä edes yritetä) ja sen kyllä huomaa mm.
viiden sentin rakoina ovien alla tai kylmällä säällä, kun kova tuuli puskee
seinien läpi ja lämpötila on sisällä huoneessa sama kuin, mitä se on ulkona.
Näitä rakoja varten voi tietysti ostaa ns. putkiloovityynyjä, joita saa
vaikkapa eläinkuosissa, jos niikseen haluaa! Eräs ystäväni ehdotti minulle
yhden kerran villasukkieni kastuessa, että laittaisin ne patterin päälle
kuivamaan. Mikä patteri`? Eiii....ei täällä sellaisia ole, jollet niitä
sähköllä käyviä erillisia sata kiloa painavia kannettavia pattereita itse käy
kaupasta ostamassa. Tosin eipä lämpötilat kauaa kylmänä ole, jos keskilämpötila
talviaikaakin on päivisin +20 tuntumassa. Iltasin lämpötilat voivat helposti
tippua nollaankin tai alle riippuen missä päin maata asut. Iltasin on monet
kerrat tullut kyllä kaivattua kaulahuivia ja sormikkaita nukkumaan mennessä!
Kokolattiamatot
ovatkin sitten se ainoa asia, jotka tuovat yhtään eristystä taloihin, jos ei
takkapaikkaa satu niiden lisäksi olemaan. Kokolattiamatot ja pölyallergia eivät
muuten ole hyvä kombo. Ps. Pari antihistamiinia päivässä T: Meikälainen. Niin
ja täällä pitää olla erikseen ns. sisäkengät, joilla voi talsia talon sisällä.
Täällä kummaksutaan, jos astelet sisällä pelkästään sukilla. Eihän siinä ole
mitään järkeä, että kengät riisuttaisiin taloon sisälle mentäessä. :D Toisaalta
viimeisimmässä kämpässä en olisi halunut edes kävellä ilman kenkiä. Mm.
keittiön kaakelilattia oli sen verran tahmaisessa kunnossa, että mulla jäi
varvassandaalikin kerran jopa kiinni.
Astiakaapeista
täällä ei ole kukaan ikinä kuullukaan. Altaan vieressä on siis erikseen tila,
mihin voi ostaa kuivaustelineen. Useinmiten paikalliset kuitenkin kuivaavat
pestyt astiat saman tien. Sen sijaan kaasuhella löytyy talosta kuin talosta.
Ihan sama asutko kerrostalossa, omakotitalossa vai oletko pari yötä hostellissa.
Montakohan sormenpäätä mä olen polttanut sitä sytyttäessä ja yrittäessäni tehdä
ruokaa. :D Uusimmista taloista saatat löytää meidän normiliedet, mutta ne ovat
erittäin harvassa. Kaasu on btw täällä TODELLA kallista, joten liettä haluaa
käyttää hyvin harkiten jo senkin vuoksi. Ja ne valokatkaisijat.
Valokatkaisijasta laitetaan täällä valot päälle väärinpäin! Ihan nurin kurista
kääntää katkaisija ylöspäin, kun sammuttaa valot ja vastaavasti alaspäin, kun
haluaa valoa pimeyteen!
Kun
tulee se hetki, että haluaa vuokrata talon / asunnon / huoneen / sängyn,
ilmoitetaan täällä vuokra viikkovuokrana kuukausivuokran sijaan. Miksi, sitä en
tiedä. Yleisesti ottaen kaasu, vesi sekä sähkö kuuluvat vuokraan, jos vuokraa
lyhytaikaisesti (Mitä tahansa viikosta kolmeen kuukauteen). Pitkissä
vuokrauksissa kaikki pitää itse solmia. Esimerkiksi, että kaasun saa toimimaan
omassa keittiössä, voi siinä mennä helposti neljäkin päivää yhden sijaan, koska
täällä kaikki tehdään vasta silloin kun on pakko eikä silloin kun on luvattu.
KAUPASSA
KÄYMINEN
Täällä
on samaan tapaan kaksi suurta ruokakauppaketjua kuin Suomessa (Coles ja
Woolworths), pienempi yrittäjävetoinen ketju (Foodwokrs) sekä LIDL::iä vastaava
(ALDI). Erehdyin muuten kerran maksamaan Aldissa lähimaksulla ja sain maksaa
ylimääräistä (2,5%) kokonaissummasta, koska täpätessä ulkomaisella kortilla
maksu menee automaattisesti luoton puolelta ja ko. ketju veloittaa luoton
käytöstä enkä ollut omaa aussikorttiani vielä saanut käsiini. Tätä ei tapahdu
missään muussa kaupassa! Kassoilla saan (edelleen) ihmettelyä osakseni, kun
kassahenkilöt näkevät yhdistelmäkortin ensimmäistä kertaa elämässään. Täällä
tilejä on kolme: pankki, säästö tai luotto. Mitä minä en puolestani ole
lakannut ihmittelemästä on jonojen vähyys. Edes ruuhka-aikana! Ruuhkien
vähyyden tosin selittää itsepalvelukassojen huima määrä; eräässä Colesissa oli
noin 30 itsepalvelukassaa ja vain neljä liukuhihnallista kassaa myyjillä. En
ole KERTAAKAAN MISSÄÄN ruokakaupassa jonottanut ostosteni kanssa pidempään kuin
viisi minuuttia (olen kellottanut tämänkin ajankulukseni). Toinen asia mikä
vaikuttaa suuresti on se, että ihmiset eivät hamstraa samalla tavalla ruokaa
varastoon kuin Suomessa, joten hyvin harvoin näet ketään edes kärryn kanssa.
Tämä tietysti nopeuttaa asiointia, kun jokaisella asiakkaalla ei ole niitä
valtavia vuoria ruokaa ostettavana.
Kaksi
sanaa. MUOVI ja PUSSI. Mistä aloittaisi näiden paikallisten muovipussien
kanssa....Ne ovat ensinnäkin kaksi – kolme kertaa pienempiä kuin Suomessa. Toiseksi
muovipussit kestävät häthätää kaksi maitotölkkiä, joten kun pääset ulos
kaupasta, on muovipusseja kertynyt helposti kymmenen sille tavaramäärälle, mitä
Suomessa mahtuisi yhteen ainokaiseen. Nuo harmaat muovipussit ovat toki käteviä
roskapusseina, jos siis kämpälle asti selviävät niitä hajoamatta. Ja ovat
tietysti AINOA asia, mitä tämä maa ei kierrätä...öö WTF?!!
ELÄMÄNTAPA
VOL
1
Huomattavasti
laiskemman elämäntavan huomasin jo lentokentällä. Yritin kovasti vonkua leimaa
passiin (kun en sitä edellisellä kerralla Ausseissa ollessani muistanut
pyytää), mutta virkailijat eivät enää omaa leimasinta. Kysyin syytä sille,
miksi tämä käytäntö on poistunut ja vastaus siihen oli vähintäänkin hupaisa:
”Liikaa työtä.” Työtä tehdään täällä vain se, mitä on pakko ja sekin noin
suurin piirtein. Aussit ovat vieneet lungin elämäntapansa jopa niin pitkälle,
että sanojen lausuminen on hyvinkin laiskaa ja sanat lyhennetään ilman muuta
aina silloin kuin vain voidaan. Viehän se liikaa aikaa ja energiaa puhua
kokonaisin sanoin. Yritä siinä sitten pysyä perässä ensikuulemalta, kun toinen
mumisee vieressä: ”We had a barbie with veggies and avos when my mate had a
bday. I took some pics when my mate was opening the presis.”
Se näyttää
paljon selvemmältä kirjoitettuna toki, mutta kun sitä ensimmäisen kerran
kuuntelin, olin että what? :D Nyt sitä viljelee itsekin noita lyhenteitä
milloin mihinkin väliin.
VOL
2
Jokainen
nainen on täällä darling tai honey (hun) ilman sen suurempaa tausta-ajatusta.
Ihan täysin vieraat eivät tuota lisäsanaa lauseidensa perään kuitenkaan saa tai
eivät laita. Ne kun ovat vähän niin kuin hellittelynimiä kavereille, ystäville
ja perheenjäsenille. Pieni eroavaisuus, mihin mulla kesti hetken tottua. Täällä
pyydetään myös anteeksi TODELLA herkästi, esim. jos vähänkin vahingossa hipaset
toista tai yrität päästä ohi vaikkapa kauppojen käytävillä. Asiakaspalvelussa
anteeksipyytely tai pahoittelu näkyy erittäin nopeasti sillä, jos olet saanut
jostain syystä millään tavalla huonoa kohtelua tai palvelua, asiaa pahoitellaan
moneen moneen kertaan ja pidetään huoli siitä, että lähdet liikkeestä varmasti
tyytyväisenä ja posiitivisin mielen. Välillä liiankin kanssa. Toisaalta mitä
enemmän on populaa, sitä enempi myös kilpailua varsinkin hospa-alalla.
Suoraanhan täällä ei sanota mitään asioita milloinkaan (ikinä) vaan kaikki
pitää selvittää itse ja kysellä (eli lukea rivien välistä) tai käyttäytyä niin,
että mitään ongelmaa ei olekaan, jos sellainen sattuu omalle tai muiden
kohdalle. Ausseilta tuntuu puuttuvan täysin skandinaaveille ominainen
suorasukaisuus.
VOL 3
Kiireiseltä
näyttämisen jalon taidon tämä kansa kyllä osaa myös ihan leikiten. Eräässä
työvuorossa raviradalla mm. kiillotettiin jo kiillotettuja laseja ensimmäiset
kolme tuntia, jotta näytettiin siltä, että tehtiin töitä. Kahvilassa töissä
ollessani tehtiin samaa, tosin ei yhtä kauan. Australiassa todellakin toteutuu
sanonta: Liksa juoksee, minä en. Työelämässä olen myös kummastellut sitä,
kuinka paljon enemmän työntekijötä täällä on samassa työvuorossa (varsinkin
asiakaspalvelualalla) suhteessa Suomeen kuten esimerkiksi ravintolassa
tarjoilijoita. Suomessa tarjoilijoita olisi tasan kaksi ja yksi kokki, täällä
tarjoilijoita on vähintään neljä viisi ja kokkeja ainakin kaksi. Lasketaan
siihen päälle vielä ovimies, kassatyöntekijä sekä siivoja täällä päässä.
Suhteellisen hyvä työllisyystilanne näkyy myös palkoissa. Olen itse tehnyt
tarjoilijan (keikka)töitä noin 21€:n tuntipalkalla, vastaava Suomessa liikkuisi
10-12€ tietämillä. Perusduunaripalkka liikkuu yleisesti 17-30 dollarin välillä.
Keikkalaisena tuntipalkka on täällä suurempi kuin täysaikaisella työntekijällä.
Syy taustalla on se, että täysaikainen työntekijä on oikeutettu sairaslomarahoihin,
lomarahoihin ja muihin etuuksiin siinä missä keikkalaisella ei ole mitään
näistä eduista. Keikkalaisen tuntipalkka on suurempi myös siksi, että työtunnit
eivät ole taattuja samaan tapaan kuin täysaikasella. Ja niin, jos päivä on
liian kuuma, työt voidaan lopettaa parikin tuntia aikaisemmin. :D
VOL
4
Mihin
se ansaittu raha sitten tuhlataan viikonloppuisiin? Surffaamiseen ja kaljaan tietysti!
Täällä vapaa-aika / viikonloput vietetään surffilaudan päällä meren rannalla
siinä missä suomalaiset suuntaavat kesämökeilleen paistamaan makkaraa. Kaksi
surffilautaa on ehdoton minimi, rash-paita (suoojaa uv-säteiltä) sekä piknik-
ja grillivermeet ovat tietysti myös ehdoton must. Myös ruuhkat kaupungin
kehysreunoilla ovat perjantaina sen mukaiset, että koko kaupunki tuntuu
jonottavan autoissaan kaupungeista ulospääsyä. Sunnuntaina ruuhka on tietysti
kaupunkiin päin samanlainen. Sunnuntai iltapäivät ovat myös ”virallisia”
juominkipäiviä jopa niin paljon, että ne ovat saaneet oman nimityksensä, Sunday
Session. Porukka siis kokoontuu joka puiston notkassa ja kulmassa sijaitseviin
grillipisteisiin selviytymään edellisten iltojen juhlimisesta tasaten samalla
oloaan ruualla ja juomalla. Toki ei pidä unohtaa ihan vain puhdasta olemista
viikonlopun tekemisenä. Ainakin Brisbanessa useimmista puistoista löytää
löhötuoleja, jotka ovat kaikkien vapaassa käytössä. Koko päiväksi niitä ei saa
omia, mutta hetkeksi lainata, jos tekee mieli vaikka ottaa torkut varjossa
(Suomessa tuolit pöllittäisiin) tai istahtaa alas syömään jo puoliksi valunutta
jäätelöä. Done and done.
VOL
5
Jos
vastaavasti puhelimellaan haluaa surffailla netissä tien päällä ollessa, saa
siitä täällä maksaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Ilman vakinaista
osoitetta joutuu tyytymään prepaid-simkorttiin ja numeroon. Rajaton nettidata kun
on täysin absurdikäsitys Australiassa. Opinkin pian säätelemään omaa datan
käyttöäni sen jälkeen, kun olin ladannut noin 25 euron edestä dataa ja se kului
alta viikossa, vaikken juuri puhelinta edes vilkaissut. Mobiilidatan sulkeminen
on tullut siis enemmän kuin tavaksi. Toki kaupunkien keskustoissa on aika
laajalti ilmainen wifi, mikä helpottaa jonkin verran. Suurimmassa osassa
hostelleissakin saa maksaa wifistä 2-5 AUD 24h ajalta. Oman nettitikun hankinta
toimii myös yhtenä (halvimapana) vaihtoehtona. Tikku maksaa noin 20e (sisältäen
dataa 3GB verran) Esimerkkinä hinnoista mainittakoon, että 10 GB puhdasta
nettidataa maksaa noin 13e ja 25 GB 37e tuohon nettitikkuunTelstralla (Suurin
ja kattavin firma täällä päässä). Typerintä tässä kaikessa on kuitenkin se,
että data nollantuu aina 28 päivän välein oli jäljellä kuinka paljon tahansa ja
aina joutuu ostamaan uudestaan dataa, jos surffailua haluaa jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti