Scandinavian
Film Festival is here! Voitin lipun facebook-ryhmän kautta ja pääsin
katsomaan kotimaista tuotantoa, joten otin lipun Tom of
Finland-leffaan. Oli tosi hassu fiilis porista suomea muiden kanssa
ja katsoa leffaa oikeassa leffateatterissa suomeksi Australiassa!
Yleisöstä ehkä olmasosa oli suomalaisia ja loput ausseja. Ostin
popparitkin, vaikken niitä normaalisti Suomessa leffassa käydessä
syö. Nyt oli pakko.
Menin
toimistolle normaalisti töihin ja päivän päätteeksi mulle
ilmotettiin, että hyppää segwayn päälle (ja kaikki tietää,
etten tykkää niistä yhtään) toisen harkkarin kanssa. Teitä
kuvataan lastenohjelmaan Chanel 9. Great. Chanel 9 on toinen suuri
telkkarikanava kympin lisäksi. Saatiin ravaa Segwaylle edestakas
noin 16 kertaa, plus musta otettiin lähikuvia ja näytin kuinka
segway toimii. Nää on näitä ylläripylläreitä, mistä
työntekijät jotka on työvvuorossa, eivät välttämättä tiedä
yhtään mitään. Niin kuin tääkin kuvausjuttu oli. Tapasin
seuraavana päivänä pari uutta tuttavuutta. Meitä naisia piti
tulla tapaamisen 30, mutta meitä saapui vain mä, Mel ja Terri. Mel
on Saksasta ja Terri on Englannista, mutta asunut Brissyssä viimeset
kaks vuotta. Oon mielissäni toisaalta siitä, että meitä oli vaan
se kolme, koska saatiin tutustua toisiimme kunnolla. Syötiin,
juotiin, naurettiin ja juoruttiin. Ilta oli ihan huippuhauska eikä
varmasti olisi onnistunut, jos meitä olisi paljon enempi. Mulla oli
seuraavalla viikolla ihan kokonainen VAPAA PÄIVÄ, joten halusin
käyttää tuon päivän hyödyksi. Olin nettisurffailultani
törmännyt erilaisiin mageisiin kuviin ja graffitteihin, joita oli
ympäri kaupunkia. Huutelin yhdessä facebook-ryhmässä, että josko
löytyisi suomalaisten travellereiden keskuudesta valokuvaajaa niin
saisin ikuistettua itseni näiden taideteosten kanssa. Saisin vähän
erilaisen turremuiston tästä kaupungista ja maasta. Tapasin Emmin
ja Aten tuona vapaapäivänä ja käytiin kiertelemässä muutama
paikka West Endissä kuvia napsien. Iso haaste oli se, että miten
mun olisi niissä kuvissa pitänyt sitten olla, etten näytä ihan
uunolta. Kun ei ole mitään käsitystä näyttääkö joku asento
typerältä vai ei. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen saatiin
ihan hyviä otoksia. Kuvaajassa ei ollut mitään vikaa päinvastoin!
En vain osannut ”näyttää luontevalta” oikeassa kuvakulmassa.
Useimiten kuvissa näkyvät ns. luontevat asennot ovat kaikkea muuta
kuin luontevia. Keho on välillä aivan ihmeellisellä mutkalla ja
taivutuksissa, vaikkei sitä kuvista huomaakaan. Loput viikonpäivät
menikin sitten taas erittäin näppärästi töissä juostessa.
Kirjaimellisesti.
Lähdin
seuraavana maanantai-aamuna käymään ja kokeilemaan nelipyöräisiä
rullaluistimia (rollerblades) paikalliselle yliopistolle. Kampus oli
tosi kaunis! Pieni lampi ja paljon vihreää puistoaluetta! Mietin,
että tulisiko sitä lopulta opiskeltua tuollaisessa ympäristössä
ollenkaan, kun istuisi koko ajan ulkona vain haistelemassa ulkoilmaa.
Rullaluistelurinki oltiin tehty erään kampuksen talon toiseen
kerrokseen. Oli TODELLA VAIKEAA pysyä pystyssä niillä ”vanhanajan”
rullaluistimilla saatika, että olisin osannut jarruttaa. Mun
jarruttaminen tapahtui törmäämällä kaiteisiin. Enkä saanut edes
mustelmia! :D Vaihdoin puolessa välissä ”perinteisiin”. Niillä
pysyin jopa pystyssä pidempään ja sain otettua vauhtiakin siinä
pienessä tilassa. Iltapäivällä tapasin taas Emmin ja käytiin
katsastamassa muutama uus kuvauskohde. Paljon helpompaa olla siellä
kameran toisella puolella kuin sen edessä! Pääsin kokemaan myös
Brisbanen yhden suurimmista karnevaalimaisista tapahtIumista,
Ekka-shown. Sitä voi kuvailla tivolin – pieneläintilan ja
ruokafestivaalin sekamelskaksi; on hilavitkutinta, huvilaitetta,
onnenpyörää, narunvetoa, elukoita (lehmiä, vuohia, kanoja,
kissoja, possuja, lampaita, laamoja), aurinkolasikauppiasta ja muita
kojuja sekä järjetön määrä erilaisia ruokakojuja. Isoin juttu
kuitenkin on ostaa Ekka-festivaali pusseja, mitkä ovat käytännössä
isoja muovipusseja täynnä turhaa lelua ja roinaa. Täällä
Ekka-showta varten ihan säästetään rahaa pahimillaan jopa vuosi,
jotta voidaan sitten tuhlata rahaa turhuuksiin. Siellä järjestettiin
myös hevosesteratsastuskilpailuja, monster truck show ja motorcross
osana kokemusta. Puolen tunnin yhtämittaista isoa ilotulitusjaksoa
unohtamatta! Kerran siellä käy, mutta ei toista kertaa.
Seuraavana
iltana laitettiin sitten mun grillaustaidot koetukselle. Olin ainoa,
joka pääsi lyhyellä varotusajalla töihin muutamaksi tunniksi
Riverlifelle tuona päivänä. Sain grillata makkarat, kanatikut ja
oihvit 26 hengelle. Sanoin vaan, että juu sehän luonnistuu!
Juupajoojuu. :D Kyllä sitä kotioloissa on tullut rillailtua enempi
ja vähempi, mutta kun tuolle määrälle pitää saada kaikille
kaikki lihat samaan aikaan niin vähän stressihikeä pukkasi
ohimoilta. Varsinkin, kun koko lössi katsoi mun rillailuja.
Nähtävästi tais hyvin mennä, kun kukaan ei valittanut lihoista
jälkeenpäin eikä saaneet vatsanpuruja. Hyvä mä! Tässä matkan
varrella olin hakenut ja etsinyt myös farmipaikkaa toisen vuoden
viisumia varten. Sainkin muutaman päivän päästä paikan
lammasfarmilta, 700 km Brisbanesta sisämaahan päin. Innostuin
kovasti. Ei tarvinnut enää miettiä ja pohtia, että mitä teen
farmitöiden kanssa. Halusin kuitenkin mutustella ajatusta rauhassa
kaikesta innostuksesta huolimatta. Tiesittekö muuten, että
Australiassa on kansallinen kuppikakkupäivä (National cupcake day).
Niinkö ööö what? :D Enkä ehtinyt koko päivänä metsästämään
mistään kuppikakkuja, kun olin tietysti sen päivän täysin kiinni
töissä. Pöh. Olisi ollut hauskaa toivottaa hyvää
kuppikakkupäivää! Meillä oli taas vaihteeksi yhdet kuvaukset
töissä. Pelastusliivi päälle, kajakkiin ja jokeen melomaan. Niin
ja avustinhan mä kuvajaa pitämällä käsissäni mm. 15 000€
kameraa höiveröisellä pontuunilla. Heh. En olisi sitä halunut
tiputtaa suolaiseen jokiveteen. Onneksi nuo kuvaukset olivat tunnissa
ohi ja pystyttiin kaikki keskittymään ”oikeisiin” töihin eli
edellisen viikonlopun häistä yli jääneiden kuppikakkujen
syömiseen muun muassa. Tärkeää hommaa. :P Käytiin Emmin kanssa
viikonloppuna katsomassa Stand Up:ia Brisbanen Powerhousella. Siellä
on aina klo 18-19 impro stans upia, jota voi mennä katsomaan
ilmatteeksi. Tupa oli ihan täynnä. Käveltiin sieltä Emmin kanssa
rantaa pitkin ferry-terminaaliin ja hypättiin lauttaan. Löydetiin
muutama kiva kujaravintola/ baari Queen Street Mallilta. Juoruttiin
ja nautittiin muutama hyvä koktaili tuona iltana. Me ”vanhat”
oltiin nukkumassa jo ennen puolta yötä. Suhasinkin edes takas
sitten seuraavat viisi päivää asioita hoitaen töiden ohessa,
nimitttäin SUOMI KUTSUI! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti